Tuotetiedon tarpeet höyrykattilalaitosprojektin elinkaaren aikana: Tapaus: Sähköistys, instrumentointi ja automaatio
Syrjälä, Joni (2022)
Syrjälä, Joni
2022
Ympäristö- ja energiatekniikan DI-ohjelma - Programme in Environmental and Energy Engineering
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202211148373
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202211148373
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkitaan höyrykattilalaitosprojektissa käytettävän tuotetiedon tuottamista ja kulkeutumista projektin elinkaaren läpi kohdeorganisaation EI&C (Electrification, Instrumentation & Control; Sähkö, Instrumentointi ja Automaatio) osaston näkökulmasta. Työ toteutetaan yhteistyössä Valmet Technologies Oy:n kanssa. Tarkastelun alla ovat etenkin tuotetiedon sisältö ja tarpeet eli mitä vaaditaan, että tuotetieto saadaan tuotettua ja toimitettua asiakkaalle tehokkaasti, sekä miten tiedon kulkeutuminen projektin läpi saadaan varmistettua. Keskeinen tavoite on tehostaa kohdeorganisaation tiedonhallintaa projekteissa.
Tutkimuksen alussa tutustutaan projektin tiedonhallintaan ja sen tehostamiseen liittyvään kirjallisuuteen ja tämän kautta hankitaan syvällinen tietämys aihealueesta. Yleisesti useassa tutkimuksessa todetaan, että tehokas tiedonhallinta lähtee perusasioista, eli järjestelmällisestä tiedon tallentamisesta ja hallinnasta.
Empiirinen osuus tehdään tapaustutkimuksena, jossa kartoitetaan tuotetiedon hallinnan tarpeita EI&C osastolla. Syvähaastattelujen ja organisaation sisäisten materiaalien avulla määritellään projektin aikana asiakkaalle toimitettava tieto ja projektin elinkaarta mukaillen tarkastellaan, milloin tietoa tuotetaan ja käytetään. Tietoelementtejä tarkastellussa tapauksessa on 48, joista suurin osa tuotetaan perussuunnittelussa tai yksityiskohtaisessa suunnittelussa, eli projektin alkupäässä.
Asiakkaalle toimitettaville tietoelementeille määritellään dokumenttityyppien luokittelukoodit (DCC, Document Classification Code) perustuen DCC standardiin. Luokittelun avulla tieto on helpommin löydettävissä tietojärjestelmistä ja oikean luokittelun avulla pyritään varmistamaan tiedonkulku projektin elinkaaren läpi. Lisäksi tarkastellaan tiedon tallentamista ja liikkumista projektin sidosryhmien toimittajan, alihankkijoiden ja asiakkaan välillä.
Tutkimustuloksena todettiin, että iso ongelma kohdeorganisaatiossa on tiedonhallintajärjestelmien päällekkäisyys. Organisaation linjauksen mukaisesti projekteissa pitäisi käyttää yhtä tiedonhallintajärjestelmää, M-Files:ia, johon on luotu omat tietovarastot toimittajalle, alihankkijoille, sekä asiakkaalle. Tietovarastot synkronoituvat keskenään, eli tieto niiden välillä liikkuu automatisoidusti. Tarkastelun perusteella todellinen tilanne kuitenkin on, että projekteissa edelleen käytetään useita eri tiedonhallintajärjestelmiä samanaikaisesti, jonka seurauksena tieto ei aina ole oikeassa paikassa, eikä ajantasaista.
Ensisijainen kehitystoimenpide on irtautua vanhentuneista tiedonhallintajärjestelmistä ja varmistaa, että työntekijöillä on riittävä osaaminen ensisijaisen tiedonhallintajärjestelmän M-Files:in käyttämiseen. Lisäksi tulevaisuutta ajatellen vähintään pohdinnan arvoista on tietomallin kehittäminen suuntaan, jossa myös suunnittelutoimistot voivat tehdä suunnittelutyönsä suoraan kohdeorganisaation suunnitteluohjelmistoon. Tällöin suunnittelutieto olisi heti saatavilla tietomallissa ilman ylimääräistä tiedon siirtämistä.
Tutkimuksen alussa tutustutaan projektin tiedonhallintaan ja sen tehostamiseen liittyvään kirjallisuuteen ja tämän kautta hankitaan syvällinen tietämys aihealueesta. Yleisesti useassa tutkimuksessa todetaan, että tehokas tiedonhallinta lähtee perusasioista, eli järjestelmällisestä tiedon tallentamisesta ja hallinnasta.
Empiirinen osuus tehdään tapaustutkimuksena, jossa kartoitetaan tuotetiedon hallinnan tarpeita EI&C osastolla. Syvähaastattelujen ja organisaation sisäisten materiaalien avulla määritellään projektin aikana asiakkaalle toimitettava tieto ja projektin elinkaarta mukaillen tarkastellaan, milloin tietoa tuotetaan ja käytetään. Tietoelementtejä tarkastellussa tapauksessa on 48, joista suurin osa tuotetaan perussuunnittelussa tai yksityiskohtaisessa suunnittelussa, eli projektin alkupäässä.
Asiakkaalle toimitettaville tietoelementeille määritellään dokumenttityyppien luokittelukoodit (DCC, Document Classification Code) perustuen DCC standardiin. Luokittelun avulla tieto on helpommin löydettävissä tietojärjestelmistä ja oikean luokittelun avulla pyritään varmistamaan tiedonkulku projektin elinkaaren läpi. Lisäksi tarkastellaan tiedon tallentamista ja liikkumista projektin sidosryhmien toimittajan, alihankkijoiden ja asiakkaan välillä.
Tutkimustuloksena todettiin, että iso ongelma kohdeorganisaatiossa on tiedonhallintajärjestelmien päällekkäisyys. Organisaation linjauksen mukaisesti projekteissa pitäisi käyttää yhtä tiedonhallintajärjestelmää, M-Files:ia, johon on luotu omat tietovarastot toimittajalle, alihankkijoille, sekä asiakkaalle. Tietovarastot synkronoituvat keskenään, eli tieto niiden välillä liikkuu automatisoidusti. Tarkastelun perusteella todellinen tilanne kuitenkin on, että projekteissa edelleen käytetään useita eri tiedonhallintajärjestelmiä samanaikaisesti, jonka seurauksena tieto ei aina ole oikeassa paikassa, eikä ajantasaista.
Ensisijainen kehitystoimenpide on irtautua vanhentuneista tiedonhallintajärjestelmistä ja varmistaa, että työntekijöillä on riittävä osaaminen ensisijaisen tiedonhallintajärjestelmän M-Files:in käyttämiseen. Lisäksi tulevaisuutta ajatellen vähintään pohdinnan arvoista on tietomallin kehittäminen suuntaan, jossa myös suunnittelutoimistot voivat tehdä suunnittelutyönsä suoraan kohdeorganisaation suunnitteluohjelmistoon. Tällöin suunnittelutieto olisi heti saatavilla tietomallissa ilman ylimääräistä tiedon siirtämistä.