Taitava tunteiden kohtaaminen: Tunnesäätely tunnetarinoissa sekä tunnesäätelyn yhteydet koettuun empatiaan ja omakohtaiseen ahdistukseen

Abstract

Tunnesäätely ja empatia ovat tärkeitä tunnetaitoja, joilla on laaja-alaisia yhteyksiä hyvinvointiin ja jotka yhdessä muodostavat pohjan mielekkäälle sosiaaliselle toiminnalle. Tunnesäätelyllä tarkoitetaan yrityksiä vaikuttaa tunnekokemukseen, tunteen ilmaisuun sekä tunteen kestoon ja intensiteettiin. Tunnesäätelyä tutkittiin tässä tutkimuksessa epäsuorasti tunnetarinoista, mikä on uusi lähestymistapa tunnesäätelytutkimuksessa. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä keinot säädellä tunteita, eli tunnesäätelystrategiat, olivat yleisimmin käytettyjä, sekä vertailla tuloksia aiempaan tutkimukseen. Empatia voidaan määritellä sekä kykynä havaita toisten tunteita että kokea empatiaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tunnesäätelyn yhteyttä koettuun empatiaan, sillä toimivan tunnesäätelyn on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan olennainen osa empatian kokemisessa. Omakohtainen ahdistus, eli taipumus reagoida toisten tunteisiin ahdistumalla, on aiemmin määritelty osaksi sitä, kuinka empaattinen henkilö on. Tässä tutkimuksessa omakohtaista ahdistusta tarkasteltiin kuitenkin koetusta empatiasta erillisenä tekijänä, ja selvitettiin sen yhteyttä tunnesäätelyyn. Omakohtaisen ahdistuksen on aiemmin ajateltu liittyvän toimimattomaan tunnesäätelyyn. Tunnesäätelyn toimivuus voidaan määritellä tunnesäätelyn joustavuutena. Tunnesäätelyn joustavuuden kannalta on olennaista, kuinka laaja valikoima erilaisia tunnesäätelystrategioita henkilöllä on käytössään. Tutkimus toteutettiin osana Suomen Akatemian rahoittamaa Tunteet läpi elämän -projektia, jossa tutkitaan tunteiden ja tunnekokemusten aivoperustaa sekä niiden kehitystä lapsuudesta aikuisuuteen. Aineisto koostui 18–66-vuotiaista henkilöistä, jotka vastasivat verkossa toteutettuun tunnekokemusky-selyyn tammi-joulukuussa 2020. Lisäksi osallistujat vastasivat empatiaa mittaavaan B-IRI-kyselyyn. Tunnesäätelymaininnat eriteltiin ja luokiteltiin laadullisella sisällönanalyysillä strategialuokiksi. Tunnesäätelystrategiavalikoiman laajuutta tarkasteltiin mittaamalla, kuinka usein tutkittava käyttää mitä tahansa strategiaa sekä myös arvioimalla, kuinka monia keskenään erilaisia tunnesäätelystrategioita henkilö käyttää. Aineistosta löydettiin mainintoja 17 strategialuokasta, jotka vastasivat pääpiirteissään aiemmassa tutkimuksessa yleiseksi oletettuja tunnesäätelystrategioita. Aineistosta nousi kuitenkin esille myös tois-taiseksi vähemmälle huomiolle jääneitä strategioita ja strategialuokkia, joita jatkossa olisi hyödyllistä tutkia lisää. Tunnesäätelyn joustavuus tunnesäätelystrategiavalikoiman laajuuden osalta oli yhteydessä koettuun empatiaan, mutta yhteys jäi odotettua pienemmäksi. Omakohtainen ahdistus näyttäytyi koetusta empatiasta erillisenä tekijänä, mutta se ei odotusten vastaisesti ollut yhteydessä strategiavalikoiman pienempään kokoon. Tulokset antavat viitteitä siitä, että tunnetarinoita hyödyntämällä voidaan saada monipuolisempaa tietoa tunnesäätelystrategioista. Tunnesäätelystrategiavalikoiman ja koetun empatian yhteys voi tarkoittaa, että opettelemalla uusia tunnesäätelystrategioita saatetaan mahdollisesti lisätä empatian kokemista. Tulevaisuudessa tunnesäätelyn joustavuuden arviointia tulisi kuitenkin kehittää, ja strategiavalikoiman laajuuden arvioiminen hyötyisi mielekkään strategiataksonomian muodostamisesta. Jatkossa omakohtaista ahdistusta tulisi käsitellä koetusta empatiasta erillisenä tekijänä, ja empatian määritelmää tarkentaa, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää sen yhteyttä tunnesäätelyyn. Empatia ja tunnesäätely tunnetaitoina ovat avainasemassa yksilön hyvinvoinnin kannalta, mutta myös laajemmin tärkeitä työkaluja organisaatioiden ja yhteiskunnan kehittämiseen hyvinvointia tukeviksi. Tutkimuksen tehtävä onkin auttaa ymmärtämään tunnetaitoja sekä niiden välisiä yhteyksiä paremmin, jotta taitavaa omien ja toisten tunteiden kohtaamista voitaisiin parhaiten tukea ja opetella.