The Role of Intercultural Communicative Competence in Transnational Educational and Occupational Fields : Studies of Higher Education and Virtual Working Environments

Abstract

Tämä väitöskirja tarkastelee, millaisia kulttuurienvälisen viestinnän kompetensseja kolmannen asteen opiskelijat tarvitsevat voidakseen viestiä tehokkaasti ja menestyä nykyisissä Suomen ylirajaisissa ja monikulttuurisissa opiskelu- ja työskentely-ympäristöissä. Jotta ymmärretään, kuinka Suomi voi täysin hyödyntää sekä paikallisten että kansainvälisten korkea-asteen opiskelijoiden osaamista, on suomalaisen korkeakoulutuksen kehittäminen sekä osaavan tulevaisuuden työvoiman varmistaminen nähtävä prioriteettina. Tämän väitöskirjan keskiössä ovat niin kantasuomalaiset kuin kansainväliset korkea-asteen opiskelijat, kansainväliset korkea-asteelta valmistuneet sekä korkeasti koulutetut ICT-alan ammattilaiset.

Suomi tunnetaan korkeatasoisesta koulutuksestaan, myös korkea-asteella. Sen lisäksi Suomi on teknologisesti edistynyt maa, jossa työskennellään useilla vierailla kielillä. Näin ollen Suomella on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä houkuttelevan paikan opiskella korkea-asteen tutkinto. Suomalaisten ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tavoitteena on pyrkiä tarjoamaan mahdollisuuksia opiskella ja saavuttaa tietotaitoa ja kompetensseja, joita voi hyödyntää kaikilla työmarkkinoilla maasta riippumatta. Eräs näistä kompetensseista on kulttuurienvälisen viestinnän kompetenssi, jonka osaamisen tärkeyttä nykyiset erilaiset virtuaalityöskentelyn ja -viestinnän ympäristöt korostavat. Ylirajaisen viestinnän tarkoituksen ja roolin ymmärtämisen edellytys on käsittää nykyaikaisten työskentely-ympäristöjen vaatimukset kulttuurienvälisen viestinnän osaamiselle.

Tämä väitöskirja on toteutettu pragmaattista triangulaatiota toteuttaen, jossa laadullisella aineistolla ja analyysilla on voimakas painotus. Aineistoa on kerätty kantasuomalaisilta ja kansainvälisiltä korkea-asteen opiskelijoilta, pohjoisamerikkalaisilta viestinnän opiskelijoilta, Suomessa asuvilta kansainvälisiltä korkea-asteelta valmistuneilta, sekä korkeasti koulutetuilta ICT-ammattilaisilta, jotka työskentelevät suomalaisessa ICT-alan yrityksessä. Aineistoa on kerätty kyselylomakkein, haastatteluin, oppimispäiväkirjoin, audiovisuaalisin opintotehtävin sekä virtuaaliselta keskustelupalstalta opintojakson työskentely-ympäristössä. Suurin osa aineistosta koostuu korkea-asteen koulutuksesta, mutta myös valmistuneilta ja ICT-ammattilaisilta on kerätty kulttuurienvälisen viestinnän näkemyksiä ja kokemuksia yksilöhaastatteluin. Jokainen alatutkimus lähestyy kulttuurienvälisen viestinnän kompetenssia eri perspektiivistä.

Ensisijainen tutkimuskysymys on, millaisia kulttuurienvälisen viestinnän kompetensseja Suomen yhä enemmän ylirajaisissa ja monikulttuurisissa opiskelu- ja työskentely-ympäristöissä tarvitaan. Työn tavoitteena on pyrkiä tarjoamaan keinoja kehittää korkeakouluopiskelijoiden viestintätaitoja vastaamaan paremmin tulevaisuuden työnkuvia ja uria ylirajaisissa ja monikulttuurisissa toimintaympäristöissä yksilö-, organisaatio- ja kansallisella tasolla. Tämän väitöskirjatyön teoreettinen tausta koostuu kulttuurienvälisen ja ylirajaisen viestinnän käsitteistä sekä kulttuurienvälisen viestinnän kompetenssin käsitteestä. Näitä konsepteja lähestytään lingua francan, virtuaaliviestinnän, kolmannen kulttuurin sekä erilaisten kulttuurienväliseen viestintään liittyvien identiteettien, taitojen ja asenteiden kautta.

Tutkimuslöydöksien mukaan korkeakouluopiskelijoiden itsemäärittelemä kulttuurienvälisen viestinnän osaaminen ja kompetenssit ovat erilaisia heidän työskentely-ympäristöissään kuin korkeasti koulutetuilla ICT-alan ammattilaisilla heidän työskentely-ympäristöissään. Tarkastelemalla kerättyä aineistoa kulttuurienvälisen ja ylirajaisen viestinnän teoreettisten linssien kautta on selvää, että kulttuurienvälinen viestintä ja sen osaaminen on erittäin monitahoinen ilmiö nykyisissä erilaisissa työskentely-ympäristöissä. Sen lisäksi aineiston analyysi osoittaa, että kulttuurienvälinen viestintä ilmiönä on kiinteä osa ylirajaisen viestinnän ilmiötä. Tämän väitöskirjatyön löydökset osoittavat myös, että yhä yleisemmät virtuaaliviestinnän ympäristöt asettavat kulttuurienväliselle viestinnälle erityisiä vaatimuksia ja rajoitteita. Löydösten mukaan kulttuurienvälistä viestintää ei tulisi pitää omana, erillisenä osaamisalueenaan, vaan mieluummin osana normaalia opiskelua, työskentelyä ja työtä. Kulttuurienvälisen viestinnän tärkeys korostuu ryhmässä työskenneltäessä ja uuteen työskentely-ympäristöön siirryttäessä, niin korkeakoulutuksessa kuin työelämässäkin. Vaikka kulttuurienvälisen viestinnän kompetenssilla pääosin viitataankin yksilötason ominaisuuksiin ja taitoihin, on sillä myös vastavuoroinen ulottuvuus. Tämä tarkoittaa, että kulttuurienvälisen viestinnän taitoja ei välttämättä sellaisenaan voi siirtää viestintäkontekstista toiseen. Väitöskirjaa varten tehtyjen tutkimusten löydösten mukaan olisi kuitenkin tärkeää pyrkiä luomaan kolmas kulttuuri, jonka avulla tehokas ja yhteisesti hyväksyttävä viestintä olisi kulttuurienvälisen viestinnän tilanteessa mahdollista. Sen lisäksi olisi tärkeää ymmärtää, mitä englannin kielen käyttäminen yhteisenä jaettuna viestintäkielenä tarkoittaa omalle (kieli)identiteetille, ja hahmottaa, millaisia erikoisvaatimuksia ja rajoitteita työskentely virtuaalisessa toimintaympäristössä tuo mukanaan. Näiden edellä mainittujen taitojen siirtäminen viestintäkontekstista toiseen on mahdollista. Taitojen siirtämisen hahmottaminen edesauttaa osaltaan ylirajaisen viestinnän osaamista.

Tämä väitöskirjatyö osoittaa, että kulttuurienvälisen viestinnän kompetenssi koostuu yksilötason taidoista, asenteista, identiteeteistä sekä kulttuurisesta ymmärryksestä. Kulttuurienvälisen viestinnän arvostus ja sen tarjoamien mahdollisuuksien ymmärtäminen lähtee yksilöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki vastuu kulttuurienvälisen viestinnän kompetenssien edistämisessä on yksilöllä. Päinvastoin muutoksia tarvitaan niin organisaatio- kuin kansallisellakin tasolla. Organisaatiot, kuten korkeakoulut, voivat tarjota yksilöille tarvittavat puitteet harjoitella, ymmärtää ja saavuttaa kulttuurienvälisen viestinnän osaamista ja kompetensseja. Organisaatiot voivat myös luoda mahdollisuuksia kouluttautua joustavasti tavoin, joka sopii yksilölle itselleen hänen omassa työskentely-ympäristössään, kun työtehtävät sen sallivat. Toisin sanoen, tämän väitöskirjatyön löydösten mukaan kulttuurienvälisen viestinnän osaamista saavuttaa parhaiten, jos yhdistää niin lyhyt- kuin pitkäkestoisia monitahoisia kouluttautumismahdollisuuksia, jotka ovat luonteeltaan viestintään pohjautuvia ja aidosti työelämälähtöistä.

This doctoral dissertation examines what kind of competences for intercultural communication higher education students need to effectively interact and succeed in today’s increasingly transnational and multicultural learning and working environments. Understanding how Finland can fully utilise the talent of international and local higher education students should be seen as a priority in both developing Finnish higher education and ensuring a high-quality workforce for the future. The focus of this dissertation is on both international and Finnish-born higher education students, international graduates and highly-skilled professionals working in Information and Communication Technology.

Finland is well-known for its high quality of education, including higher education. Furthermore, Finland is a technologically advanced nation-state that can operate in foreign languages. Therefore, Finland possesses many qualities that make it a desirable place to obtain a tertiary degree. The aim of Finnish universities and universities of applied sciences is to offer possibilities to acquire the skills and competences needed in the Finnish and international labour markets. One of these competences is intercultural communication, the need of which is increasing with the current trend of virtual work across various communication contexts. Understanding the demands of intercultural communication in today’s working environments highlights the importance of understanding the meaning and role of transnational communication.

This dissertation research is conducted with pragmatic mixed methods, with a strong emphasis on qualitative data and analysis. Data was gathered from Finnish and international degree students in Finnish higher education, North American communication students, international higher education graduates living in Finland and highly-skilled professionals working in a Finnish ICT company. The data collection methods were surveys, interviews, learning diaries, audio-visual course assignments and virtual forum discussions. Most of the data from higher education students, graduates and highly-skilled professionals come from individual interviews. Each sub-study approaches intercultural communicative competence from a different perspective.

The main research question is: what kind of intercultural communicative competences are needed in increasingly transnational and multicultural learning and working environments in Finland? The overall aim is to provide means for improving the possibilities of higher education students with communicative skills that are relevant for their future careers in transnational and/or multicultural working contexts, at individual, organisational and national levels in Finland. The theoretical framework of this study consists of the concepts of intercultural and transnational communication and intercultural communicative competence. These concepts are examined by using the notions of lingua franca, virtual communication, third culture, as well as different identities, skills and attitudinal orientations towards intercultural communication.

The findings portray an elaborate picture of the self-perceived intercultural communication skills and competences of higher education students and highly-skilled professionals in their respective working contexts. Applying the theoretical lenses of intercultural and transnational communication to the data collected with higher education students, graduates and ICT professionals illustrates the complex nature of intercultural communicative competence in contemporary working environments. Furthermore, the analysis shows the complementary position of intercultural communication into transnational communication.

The findings also outline some special needs for intercultural communication that increasingly common virtual environments create. The findings indicate that intercultural communicative competence should not be regarded as a separate skillset. Instead, it should be perceived as a normal part of learning and work. Its importance is highlighted in teamwork and onboarding processes both in working life and higher education contexts. Even though intercultural communicative competence mainly refers to individual attributes and skills, it also contains a reciprocal dimension. This means that intercultural communication skills are not necessarily transferable from one context to another. However, the findings of this study propose the importance of creating a ‘third culture’ for effective intercultural communication. In addition, understanding what using English as a lingua franca means for one’s own linguistic identity, and understanding the special demands of virtual communication, can be transferred from one social context to another, aiding in transnational communication.

This research shows that intercultural communicative competence is comprised of individuals’ skills, identities and attributes, and cultural understanding. Appreciating intercultural communication and what it has to offer should start from within the individual as well as understanding a given context. However, this does not mean that the responsibility for promoting intercultural communicative competence should be solely on the individual. Instead, changes are needed at institutional and national levels. Organisations such as higher education institutes can provide a framework for individuals to hone these skills. They can also construct and create opportunities for individuals to educate themselves in ways that suit contemporary working and learning environments. In other words, the findings of this study suggest offering both short-term and long-term, multi-faceted educational possibilities that are communicative in nature and originate from real working-life needs.