Vuorovaikutteistuva kuntajohtaminen
Paananen, Henna (2022)
Paananen, Henna
Tampere University
2022
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2664-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2664-7
Tiivistelmä
Kuntien johtamisessa ovat läsnä yhtäaikaiset ja risteävät muutosvirrat ja syötteet. Muuttuva yhteiskunta ja sen monimutkaiset ja kompleksiset ilmiöt haastavat kuntajohtamista ja vaativat ratkaisukseen erityistä, vuorovaikutteista johtamisotetta. Kompleksisuutta voidaan jäsentää yhteiskuntaa läpileikkaavana ominaisuutena, joka kehystää koko julkishallintoa ja erityisesti kuntajohtamista näyttäytyen johtamisympäristön epäjohdonmukaisuutena, epävarmuutena, monimerkityksellisyytenä, monitulkintaisuutena, monisidoksisuutena, yhteen kietoutuneina ja kerrostuneina verkostoina sekä lähes kaikkialla näkyvänä moninaisuutena.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuntajohtamisen vuorovaikutteistumista kertautuvassa kompleksisuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena on neljään osajulkaisuun pohjautuen tarkastella sitä, miten edellä esitetyt toiminta- ja johtamisympäristön muutokset vaikuttavat kuntajohtamiseen erityisesti johtajuuteen liittyvän vuorovaikutteisuuden näkökulmasta. Väitöstutkimus etsii vastausta kysymyksiin, miten toimintaympäristön kompleksisuus heijastuu kuntien johtamiseen ja miten johtajuutta rakennetaan kompleksisuudessa?
Tutkimuksen tulokset muodostavat tulkinnan siitä, miten kuntajohtaminen muuntuu yhä vuorovaikutteisemmaksi. Vuorovaikutteinen kuntajohtajuus ei rajaudu vain viranhaltijatyönä toteutettuun johtamiseen, vaan vuorovaikutus kietoutuu tiiviisti osaksi myös luottamushenkilötyönä tehtävää poliittista johtamista. Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut toimintaympäristön muutos heijastuu kuntajohtamiseen monin tavoin. Kuntarajojen liudentuminen, valtion ja kuntien välisten suhteiden viileneminen, kuntalaisten muuttunut rooli osallistuvista kuntalaisista vaativammiksi asukkaiksi ja paikallispolitiikan pirstoutuminen ovat muuttaneet johtamisen kokonaisuutta yhä monimutkaisemmaksi ja kompleksisemmaksi. Perinteisten valtakoalitioiden hajoaminen ja yhden asian liikkeet protestiryhmittymineen haastavat johtamista ja heikentävät politiikan ennakoitavuutta. Tämän seurauksena poliittinen johtajuus kehittyy ja sitä kehitetään vuorovaikutteisemmaksi. Vuorovaikutusta hyödynnetään toimintaympäristön pirstoutumisen hallintana sekä yhtenäisyyden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi.
Alati muuntuvat yhteistyösuhteet ovat korvanneet vakiintuneet valtaeliitit ja yhteistyökumppanit, ja näitä yhteistyösuhteita kuvaa tilannesidonnaisuus. Kuntajohtajuus näyttäytyy mitä suurimmissa määrin liikkeenä näiden lukuisten vuorovaikutteisten toimijuuksien välillä. Erilaisten toimijuuksien hallitsemisen merkitys syntyy luottamuksen rakentamisen tarpeesta ja sosiaalisen pääoman hyödynnettävyydestä. Luottamus ja sosiaalinen pääoma näyttävät kasautuvan vuorovaikutuksellisessa ja neuvottelevassa ilmapiirissä. Johtajuus rakentuu reunaehtojen, toimintatapojen sekä odotusten tunnistamisella ja niiden tarkoituksenmukaisena tulkintana. Vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys tulevaisuuden johtajuuspotentiaalin kannalta.
Vuorovaikutteistuva kuntajohtaminen muovaa kuvaa johtajuudesta vuorovaikutteisena toimijuutena, ja nostaa esiin eri toimijoiden välisen vuoropuhelun mahdollistamisen ja tukemisen vastauksena kompleksisen toimintaympäristön haasteisiin. Vaikutusvaltaa vahvistetaan tukemalla muiden välistä vuorovaikutusta ja siten edistämällä tiedon leviämistä sekä korostamalla kollektiivista näkökulmaa ongelmien ratkaisuissa yksilöllisten tai rajatun intressiryhmän edun sijaan. Siten vaikutusvaltaa on mahdollista kasvattaa muodollista asemaa laajemmaksi. Johtajuus näyttäytyy vaikuttamisen prosessina, jolloin käytännössä johtaminen on jatkuvaa ja toistuvaa johtajuuden edellytysten rakentamista. Monen suuntainen kompleksisuus on asemoitunut kiinteäksi osaksi kuntajohtamista ja lisännyt vuorovaikutustarpeita moninkertaisiksi. Vuorovaikutuksesta ja sen hyödyntämisestä on tullut keskeinen kuntajohtajuutta muovaava elementti.
Tutkimuksen tuloksia voidaan tulkita siirtymänä johtajapositioista kohti vuorovaikutteista kuntajohtamista, mikä tukee käsitystä johtajuudesta kollektiivisena toimijuutena monien toimijoiden verkostossa. Yksilöllisten johtamiskompetenssien sijaan huomio kääntyy sosiaalisiin prosesseihin, vuorovaikutteiseen johtamiseen. Riittävän ymmärryksen saavuttamiseksi on hyödynnettävä kollektiivisesti syntyvää tulkintaa tulevaisuuden suunnasta, toimintavaihtoehdoista ja tavoitteista. Monitoimijuus ja prosessuaalisuus asemoituvat johtajuuden keskiöön. Vallitsevassa kompleksisuudessa johtaminen tapahtuu muovaamalla vuorovaikutuksen edellytyksiä. Kompleksisessa toimintaympäristössä on hyödyksi, että vaikutusvallan ohella myös vastuu erilaisten syötteiden hyödyntämisestä ja johtamisesta on yhä enemmän jaettua. Kuntajohtajuuden tehtävänä on mahdollistaa toimintaan osallisten oppimista, luovuutta, tukea sopeutumiskykyä ja tiedonjakamista. Fokuksessa on toiminta yhteenkokoavana voimana ja koordinaattorina tosiasiallisen suorittamisen sijaan.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuntajohtamisen vuorovaikutteistumista kertautuvassa kompleksisuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena on neljään osajulkaisuun pohjautuen tarkastella sitä, miten edellä esitetyt toiminta- ja johtamisympäristön muutokset vaikuttavat kuntajohtamiseen erityisesti johtajuuteen liittyvän vuorovaikutteisuuden näkökulmasta. Väitöstutkimus etsii vastausta kysymyksiin, miten toimintaympäristön kompleksisuus heijastuu kuntien johtamiseen ja miten johtajuutta rakennetaan kompleksisuudessa?
Tutkimuksen tulokset muodostavat tulkinnan siitä, miten kuntajohtaminen muuntuu yhä vuorovaikutteisemmaksi. Vuorovaikutteinen kuntajohtajuus ei rajaudu vain viranhaltijatyönä toteutettuun johtamiseen, vaan vuorovaikutus kietoutuu tiiviisti osaksi myös luottamushenkilötyönä tehtävää poliittista johtamista. Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut toimintaympäristön muutos heijastuu kuntajohtamiseen monin tavoin. Kuntarajojen liudentuminen, valtion ja kuntien välisten suhteiden viileneminen, kuntalaisten muuttunut rooli osallistuvista kuntalaisista vaativammiksi asukkaiksi ja paikallispolitiikan pirstoutuminen ovat muuttaneet johtamisen kokonaisuutta yhä monimutkaisemmaksi ja kompleksisemmaksi. Perinteisten valtakoalitioiden hajoaminen ja yhden asian liikkeet protestiryhmittymineen haastavat johtamista ja heikentävät politiikan ennakoitavuutta. Tämän seurauksena poliittinen johtajuus kehittyy ja sitä kehitetään vuorovaikutteisemmaksi. Vuorovaikutusta hyödynnetään toimintaympäristön pirstoutumisen hallintana sekä yhtenäisyyden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi.
Alati muuntuvat yhteistyösuhteet ovat korvanneet vakiintuneet valtaeliitit ja yhteistyökumppanit, ja näitä yhteistyösuhteita kuvaa tilannesidonnaisuus. Kuntajohtajuus näyttäytyy mitä suurimmissa määrin liikkeenä näiden lukuisten vuorovaikutteisten toimijuuksien välillä. Erilaisten toimijuuksien hallitsemisen merkitys syntyy luottamuksen rakentamisen tarpeesta ja sosiaalisen pääoman hyödynnettävyydestä. Luottamus ja sosiaalinen pääoma näyttävät kasautuvan vuorovaikutuksellisessa ja neuvottelevassa ilmapiirissä. Johtajuus rakentuu reunaehtojen, toimintatapojen sekä odotusten tunnistamisella ja niiden tarkoituksenmukaisena tulkintana. Vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys tulevaisuuden johtajuuspotentiaalin kannalta.
Vuorovaikutteistuva kuntajohtaminen muovaa kuvaa johtajuudesta vuorovaikutteisena toimijuutena, ja nostaa esiin eri toimijoiden välisen vuoropuhelun mahdollistamisen ja tukemisen vastauksena kompleksisen toimintaympäristön haasteisiin. Vaikutusvaltaa vahvistetaan tukemalla muiden välistä vuorovaikutusta ja siten edistämällä tiedon leviämistä sekä korostamalla kollektiivista näkökulmaa ongelmien ratkaisuissa yksilöllisten tai rajatun intressiryhmän edun sijaan. Siten vaikutusvaltaa on mahdollista kasvattaa muodollista asemaa laajemmaksi. Johtajuus näyttäytyy vaikuttamisen prosessina, jolloin käytännössä johtaminen on jatkuvaa ja toistuvaa johtajuuden edellytysten rakentamista. Monen suuntainen kompleksisuus on asemoitunut kiinteäksi osaksi kuntajohtamista ja lisännyt vuorovaikutustarpeita moninkertaisiksi. Vuorovaikutuksesta ja sen hyödyntämisestä on tullut keskeinen kuntajohtajuutta muovaava elementti.
Tutkimuksen tuloksia voidaan tulkita siirtymänä johtajapositioista kohti vuorovaikutteista kuntajohtamista, mikä tukee käsitystä johtajuudesta kollektiivisena toimijuutena monien toimijoiden verkostossa. Yksilöllisten johtamiskompetenssien sijaan huomio kääntyy sosiaalisiin prosesseihin, vuorovaikutteiseen johtamiseen. Riittävän ymmärryksen saavuttamiseksi on hyödynnettävä kollektiivisesti syntyvää tulkintaa tulevaisuuden suunnasta, toimintavaihtoehdoista ja tavoitteista. Monitoimijuus ja prosessuaalisuus asemoituvat johtajuuden keskiöön. Vallitsevassa kompleksisuudessa johtaminen tapahtuu muovaamalla vuorovaikutuksen edellytyksiä. Kompleksisessa toimintaympäristössä on hyödyksi, että vaikutusvallan ohella myös vastuu erilaisten syötteiden hyödyntämisestä ja johtamisesta on yhä enemmän jaettua. Kuntajohtajuuden tehtävänä on mahdollistaa toimintaan osallisten oppimista, luovuutta, tukea sopeutumiskykyä ja tiedonjakamista. Fokuksessa on toiminta yhteenkokoavana voimana ja koordinaattorina tosiasiallisen suorittamisen sijaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4945]