Vokaaliartikulaation erot puhetehtävittäin Parkinsonin tautia sairastavilla

Abstract

Parkinsonin tauti aiheuttaa puheeseen muutoksia, joita kutsutaan hypokineettiseksi dysartriaksi. Sen seurauksena puheen ymmärrettävyys heikkenee. Vokaaliartikulaatio on yksi puheen ymmärrettävyyteen vaikuttava tekijä, ja sitä voidaan mitata akustisesti tarkastelemalla erityisesti vokaalien ensimmäisen ja toisen formantin (F1, F2) taajuuksia. Tämänhetkisen tiedon mukaan vokaaliartikulaatioindeksi (VAI) on luotettavin akustinen mittari vokaaliartikulaation muutosten tarkasteluun sekä hypokineettisen dysartrian arviointiin. VAI:ta ei kuitenkaan ole juuri tutkittu suomenkielisillä eikä vertailtu puhetehtävien välillä. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että puhetehtävä voi vaikuttaa Parkinsonin tautia sairastavien puheen ymmärrettävyyteen vaihtelevilla menetelmillä tarkasteltuna, mutta tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko Parkinsonin tautia sarastavien henkilöiden vokaaliartikulaatiossa eroja luenta- ja spontaanipuheen välillä. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa lisää tietoa suomenkielisten Parkinsonin tautia sairastavien VAI- ja formanttiarvoista.

Tässä tutkimuksessa käytettiin Tampereen yliopistossa vuosina 2018–2021 toteutetun Kuuluva ääni -hankkeen yhteydessä kerättyä aineistoa. Aineisto koostui kymmenen Parkinsonin tautia sairastavan naisen luenta- ja spontaanipuhenäytteistä, jotka tallennettiin Kuuluva ääni -hankkeeseen liittyneen kuntoutusintervention jälkeen. Jokaisesta puhenäytteestä valittiin analysoitavaksi kymmenen kappaletta vokaaleja /a/, /i/ ja /u/, joista mitattiin formanttiarvot ja laskettiin vokaaliartikulaatioindeksit. Puhetehtävien välisiä eroja VAI- ja formanttiarvoissa tarkasteltiin tilastollisin menetelmin.

Ryhmätasolla tarkasteltuna vokaaliartikulaatioindeksi oli tilastollisesti merkitsevästi matalampi spontaanipuheessa kuin luennassa (p= ,047). VAI-arvoissa havaittua eroa vastaavasti formanttiarvot F2a ja F2u olivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampia spontaanipuheessa (p= ,037; p= ,007). Hypokineettiseen dysartriaan liittyvät artikulaation muutokset vaikuttaisivat siis korostuvan spontaanipuheessa, eli puhetehtävä saattaa vaikuttaa vokaaliartikulaatioon ja puheen ymmärrettävyyteen. Puhetehtävän mahdollinen vaikutus tulisikin huomioida kliinisessä työssä niin Parkinsonin tautia sairastavien kuin muidenkin puhujaryhmien arvioinnissa.