Beccaria, Kant ja Bentham: Penologisen teorian kulmakivet

Abstract

Penologia tarkoittaa rangaistusta tutkivaa filosofian opintosuuntaa. Tämän opinnäytteen päätavoite on esitellä kyseistä tutkimusalaa yleisesti mutta silti syväluotaavasti tavoitteeksi. Gradutyö pyrkii esittelemään sekä penologian peruskäsitteistöä että sen tärkeitä teoreetikoita. Näin ollen tässä pro gradussa keskitytään Cesare Beccarian, Immanuel Kantin ja Jeremy Benthamin rangaistusfilosofiaan ja näiden yhteydessä deterrenssin, retributivismin sekä inkapasitaation käsitteisiin. Jokainen luku alkaa ensin kyseessä olevan käsitteen pohjustamisella ja sen hyvien ja huonojen puolten erittelyllä. Tämän jälkeen kyseessä olevasta filosofista luodaan kokonaiskuvaa esitellen rangaistuksen filosofiaan liittyvää henkilöhistoriaa. Tutkielma demonstroi, miten kyseisen filosofin eettiset ja oikeusfilosofiset käsitykset vaikuttavat hänen penologiaansa. Tämän jälkeen luvun varsinainen aihe eli kyseessä oleva filosofi käsitellään. Alakappaleisiin jaetuissa kappaleissa eritellään filosofin penologiaa ja sen suhdetta luvun käsiteltävään käsitteeseen. Tutkielma päättyy neljännen luvun vertailuun filosofien näkökantojen välillä. Tutkielma pyrkii muodostamaan penologian kentästä yleisen kuvan ja yhdistämään sen jo tunnettuihin filosofeihin. Tutkimus käsittelee myös vähemmän tunnettua Beccariaa, sillä hänen maineensa perustuu puhtaasti penologiaan. Penologian teoriasta esitellään usein 4 yleisintä päämäärää tai oikeutusta rangaistukselle: deterrenssi, retribuutio, inkapasitaatio ja reformaatio. Tämä nelijako toimi myös lähtökohtana tälle tutkielmalle. Tutkielma keskittyy myös kyseessä olevien filosofien näkemyksiin rangaistuksen ulkopuolella. Pyrkimys oli tuoda esille niitä eettisiä ja oikeusfilosofisia vaikuttajia, jotka rakensivat näille filosofeille omat penologiansa. Näin osoitetaan, miten penologian teoria voi tuoda esille filosofista laajemman kuvan kuin voisi luulla. Pro gradun ollessa yleisempi, varsinaista yhtä tutkimuskysymystä ei ollut. Selville kuitenkin saatiin esimerkiksi että valvontaa voidaan pitää inkapasitaation ankarampana muotona. Tämän lisäksi Kantin ja Beccarian kohdalla pyrittiin vastaamaan hieman päinvastaisiin kysymyksiin: Kantin kanssa asetetaan kyseenalaiseksi hänen retributivisminsa ja Beccarian kanssa hänen deterrentisminsä. Tutkimuksen tulos tältä osin on, että Kant kannattaa joko epäjohdonmukaista teoriaa tai haukkuu deterrentismiä, jonka oikeasti hyväksyy. Beccaria taas vaikuttaa olleen sääntöutilitaristi, jolla oli vahvat oikeudenmukaisuuden periaatteet. Tutkielma pyrki ennen kaikkea olemaan yleinen ja esittelevä. Työ muodostaa mallin penologian janasta, joka kulkee kantilaisesta retributivismista Beccarian väliteorian kautta Benthamin utilitarismiin pyrkien näin yleistajuistamaan penologian teoriaa. Työ ei kuitenkaan jätä tätä asetelmaa itsestäänselväksi vaan tutkii ja kyseeenalaistaa sitä. Kehitettävää kuitenkin pro graduun jäi myös. Reformin käsittely on työn jatkolle olennaista ja mahdollinen uusi ura tutkimukselle olisi myös rangaistuksettomien tai anarkististen penologian järjestelmien mukaantuonti.