Korruption ulkoisten riskitekijöiden hallinta kehitysyhteistyössä

Abstract

Kehitysyhteistyötä tehdään usein toimintaympäristöissä, joissa korruption taso on korkea. Korruptio voi myös olla toimintaympäristössä jatkuvasti käynnissä oleva prosessi, joka on osa maan toimintakulttuuria. Korruptio on riski kehitysyhteistyön tavoitteiden saavuttamiselle ja voi johtaa taloudellisiin menetyksiin, maineriskin realisoitumiseen tai siihen, että avustukset joutuvat vääriin käsiin. Kansalaisjärjestöjen on ymmärrettävä korruptiota ja sen aiheuttamia ulkoisia riskitekijöitä mahdollisimman hyvin pystyäkseen hallitsemaan korruptiota tehokkaasti. Korruptiota kehitysyhteistyössä on mahdotonta poistaa kokonaan ja sen yrittäminenkin olisi suhteettoman kallista. Oikeanlaisilla hallintakeinoilla sen todennäköisyyttä ja vaikutusta voidaan kuitenkin pienentää. Kehitysyhteistyössä tietty korruption riski on kuitenkin hyväksyttävä, sillä riskiltä voidaan välttyä vain lopettamalla kehitysyhteistyö kokonaan. Avoimen keskustelun lisääminen korruptiosta ja sen tuomista haasteista antaa realistisen käsityksen kehitysyhteistyön operatiivisesta todellisuudesta.

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia kehittyvissä maissa toimivien suomalaisten kansalaisjärjestöjen korruption hallinnan tasoa. Tutkielmassa tutkitaan myös korruption ja riskien hallinnan keskeisiä ongelmia ja haasteita sekä kartoitetaan keinoja, joilla korruption ja riskien hallintaa voitaisiin kehittää kansalaisjärjestöissä entistä paremmaksi. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu kolmesta luvusta, joissa käsitellään riskienhallinnan haasteita, korruptiota ja korruption ulkoisia riskitekijöitä kehitysyhteistyössä. Teoriaosuuden luvut muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla on mahdollista ymmärtää paremmin kansalaisjärjestöjen kokemia haasteita kehitysyhteistyön korruption ja riskien hallinnassa sekä niitä toimenpiteitä, joita vaadittaisiin riskien ja korruption paremman hallinnan saavuttamiseksi.

Kyseessä on monimenetelmäinen tutkielma, jossa kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen aineisto tukevat toisiaan. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksen avulla. Kyselytutkimuksesta saatu kvalitatiivinen aineisto auttaa osaltaan ymmärtämään ja selittämään kyselyn kvantitatiivista aineistoa. Kysely lähetettiin sadalle suomalaiselle kansalaisjärjestölle, joista kyselyyn vastasi 37 järjestöä. Tutkimuksen otanta valittiin yksinkertaisella satunnaisotannalla. Tutkimuksen perusjoukkona toimi suomalaisten kansalaisjärjestöjen kattojärjestö Fingon jäsenistö. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että korruption hallinta on suomalaisissa kansalaisjärjestöissä hoidettu hyvin vaihtelevasti. Tutkimukseen vastanneiden joukossa on järjestöjä, joiden riskienhallinta ja korruption hallinta on hoidettu erittäin kiitettävästi, mutta vastaajien joukossa on myös järjestöjä, jotka eivät laadi riskienhallintasuunnitelmaa lainkaan. Korruption ulkoisten riskitekijöiden huomioiminen ja riskienhallinnan seurannan taso vaihtelivat myös vastaajien välillä. Suurimpia haasteita korruption ja riskien hallinnassa olivat riskienhallinnan vastuutahon puuttuminen, vaikeus keskustella korruptiosta sekä korruptioanalyysin teko ja käytännön seuranta. Humanitaarisessa avussa riskien ja korruption hallinnan suurimpana haasteena oli kiire.