Vaimoke konventioilla leikkivänä romanssina
Kultala, Anna (2022)
2022
Kirjallisuustieteen maisteriohjelma - Master´s Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-11-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210287997
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210287997
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma tarkastelee Hilja Valtosen (1897–1988) romaania Vaimoke (1933) konventioilla leikkivänä romanssina. Valtosen teokset olivat aikansa myyntimenestyksiä, minkä vuoksi Valtosta alettiin kutsua painosten herrattareksi. Hänen teoksensa kuuluvat suomalaiseen 1920-luvun ajanvieteromaanin lajityyppiin, jolle oli ominaista koulutetun keskiluokan ja modernin elämän kuvaaminen huumorilla höystettynä. Tutkielman tutkimuskysymys on, miten teos toisaalta hyödyntää erilaisia lajien ja ilmaisumuotojen konventioita ja miten se toisaalta muuntaa niitä.
Tutkielma lähestyy teosta lajiteorian näkökulmasta ja ymmärtää lajin Alastair Fowlerin määritelmän mukaan alati muutoksessa olevana. Vaimoke on kirjeromaanimuotoinen romanssi, jossa kohtaavat kirjeromaanin tavat luoda merkityksiä, naisten historialliseen kirjoittamiseen liittyvä yksityinen ja julkinen sekä romanssin juonikaava. Tutkielma tarkastelee Vaimokkeessa ilmeneviä lajien ja ilmaisumuotojen konventioita sekä niiden odotuksenmukaisuutta neljällä eri osa-alueella: teoksen kirjeromaanimuodossa, huumorissa, teoksen mieshahmojen maskuliinisuudessa sekä romanssin juonikaavassa.
Tutkielma käsittelee Vaimokkeen kirjeromaanimuotoa naisten kirjoittamiseen liittyvänä lajina ja etsii kirjeromaanimuodolle tyypillisiä piirteitä Janet Altmanin teorioiden avulla. Huumoritutkimuksessa hyödynnetään inkongruenssiteoriaa ja ylemmyysteoriaa. Teoksen miespäähenkilön ja teoksen muiden miesten maskuliinisuutta tarkastellaan käyttämällä kriittisen miestutkimuksen keinoja ja hegemonisen maskuliinisuuden käsitettä. Romanssin juonikaavalle tyypillisiä elementtejä tutkimus lähestyy Janice Radwayn, Tania Modleskin, Jackie Staceyn ja Lynne Pearcen sekä Pamela Regisin avulla.
Tutkielma esittää, että teos liikkuu lajityyppien risteyksessä, mikä ilmenee siitä, että kirjemuoto mahdollistaa teoksen romanssin juonikaavaan kuuluvan onnellisen loppuratkaisun. Romaanin keskeisenä motiivina on minäkertoja Kirstin tietoisuus romanssin juonikaavasta ja siihen kuuluvista vaatimuksista ja elementeistä, joita hän tuo esille huumorin keinoin.
Hilja Valtosesta tehdyssä tutkimuksessa on korostunut joko keskittyminen koko Valtosen tuotantoon tai hänen esikoisromaaniinsa Nuoren opettajattaren varaventtiili. Tutkielman kohdeteosta Vaimoketta ei ole tutkittu suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa yksittäisenä teoksena.
Tutkielma lähestyy teosta lajiteorian näkökulmasta ja ymmärtää lajin Alastair Fowlerin määritelmän mukaan alati muutoksessa olevana. Vaimoke on kirjeromaanimuotoinen romanssi, jossa kohtaavat kirjeromaanin tavat luoda merkityksiä, naisten historialliseen kirjoittamiseen liittyvä yksityinen ja julkinen sekä romanssin juonikaava. Tutkielma tarkastelee Vaimokkeessa ilmeneviä lajien ja ilmaisumuotojen konventioita sekä niiden odotuksenmukaisuutta neljällä eri osa-alueella: teoksen kirjeromaanimuodossa, huumorissa, teoksen mieshahmojen maskuliinisuudessa sekä romanssin juonikaavassa.
Tutkielma käsittelee Vaimokkeen kirjeromaanimuotoa naisten kirjoittamiseen liittyvänä lajina ja etsii kirjeromaanimuodolle tyypillisiä piirteitä Janet Altmanin teorioiden avulla. Huumoritutkimuksessa hyödynnetään inkongruenssiteoriaa ja ylemmyysteoriaa. Teoksen miespäähenkilön ja teoksen muiden miesten maskuliinisuutta tarkastellaan käyttämällä kriittisen miestutkimuksen keinoja ja hegemonisen maskuliinisuuden käsitettä. Romanssin juonikaavalle tyypillisiä elementtejä tutkimus lähestyy Janice Radwayn, Tania Modleskin, Jackie Staceyn ja Lynne Pearcen sekä Pamela Regisin avulla.
Tutkielma esittää, että teos liikkuu lajityyppien risteyksessä, mikä ilmenee siitä, että kirjemuoto mahdollistaa teoksen romanssin juonikaavaan kuuluvan onnellisen loppuratkaisun. Romaanin keskeisenä motiivina on minäkertoja Kirstin tietoisuus romanssin juonikaavasta ja siihen kuuluvista vaatimuksista ja elementeistä, joita hän tuo esille huumorin keinoin.
Hilja Valtosesta tehdyssä tutkimuksessa on korostunut joko keskittyminen koko Valtosen tuotantoon tai hänen esikoisromaaniinsa Nuoren opettajattaren varaventtiili. Tutkielman kohdeteosta Vaimoketta ei ole tutkittu suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa yksittäisenä teoksena.