Kaupungin tulevaisuus liikkumisympäristönä : Käyttäjäkeskeisyys urbaanissa tilassa

Abstract

Kaupunkien väkiluvun ja yksityisautojen määrän lisääntyminen aiheuttaa yhä enemmän ongelmia liikenteessä. Kaupunki liikkumisympäristönä on kriisissä infrastruktuurin vaatiessa yhä enemmän tilaa, mistä johtuen myös kaupunkitilan kokemus on heikentymässä. Tässä työssä pyritään ratkaisemaan liikkumisen ongelmia keskittymällä käyttäjän näkökulmaan.

Työ jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä käsittelyluvussa tutustutaan yksityisautoilun ja julkisen liikenteen ongelmiin kaupungissa. Näihin ongelmiin etsitään sen jälkeen ratkaisuja teknologioiden ja palvelujen keinoin. Toisessa käsittelyluvussa käydään läpi tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen kokemukseen kaupunkitilasta. Tässä apuna käytetään varsinkin Jan Gehlin aja-tuksia tilan kokemisesta ja kaupungin suunnittelusta ihmislähtöisestä näkökulmasta. Luvussa keskitytään myös jalankulkijan ja autoilijan välisiin kokemuseroihin sekä tilojen rytmisyyteen. Kolmannessa käsittelyluvussa tuodaan esille kaksi esimerkkikaupunkia maailmalta, joissa liikennejärjestelyt ovat aikaansa edellä. Näiden kaupunkien esittelyssä keskitytään pääasiallisesti niiden keinoihin vähentää autoliikennettä, sekä kritiikkiin, jota nämä kaupungit ja niiden toimintamallit ovat saaneet osakseen. Lopuksi kaupunkeja vertaillaan niiden kokemuksellisuuden näkökulmasta.

Työssä todetaan, että kaupunkien tilanne liikkumisen suhteen nykyisellään ei ole kestävä, vaan muutoksia on tapahduttava tilanteen parantamiseksi. Tähän ratkaisuna löydetään useita teknologioita ja palveluja, joista monet kuitenkin ovat vielä tällä hetkellä kehitysvaiheessa tai eivät ole kovin laajalle levinneitä. Teknologiat eivät kuitenkaan yksin riitä ratkaisemaan ongelmia kaupungin liikkumisympäristössä, vaan lisäksi on tarpeellista tarkastella niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat tilan ja kokemuksen rakentumiseen. Tilan kokemusta tarkasteltaessa huomataan, että ihminen kiinnittää huomiota pääasiallisesti toisten ihmisten toimintaan tilassa. Tästä syystä tilasta eristyksissä olevan autoilijan kokema tila on varsin köyhä verrattuna jalankulkijaan. Tehdään myös havaintoja siitä, kuinka liikenne haittaa tilan kokemusta kaupungissa, ja huomataan, että liikenteen vähentyessä kohenee niin itse kaupunkitila kuin sen kokemuskin. Tämän todetaan johtuvat siitä, että liikenteen vähentyessä vähenevät niin päästöt kuin melukin ja kaupunkisuunnittelun resursseja voidaan keskittää liikenneväylien sijasta kiinnostavampien tilojen luomiseen. Esimerkkikaupunkeja tarkasteltaessa huomataan, että autoliikenteen vähentämisen tapoja on jo olemassa kattavasti, mutta ne ovat vielä joko utopiaa tai ainakin hitaasti pitkällä aikavälillä toteutettavia. Todetaan myös, että nämä tavat eivät sovi kaikkialle ja niissä on vielä vikansa ja riskinsä. Tarkastelussa kuitenkin tullaan siihen johtopäätökseen, että esitellyt kaksi esimerkkikaupunkia toimivat erinomaisena perustana tulevaisuuden kaupunkisuunnittelulle varsinkin liikkumisen kannalta.