Omakätisen ruoantuotannon monilajiset taloudet
Savinotko, Pieta (2022)
Savinotko, Pieta
Tampere University
2022
Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2612-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2612-8
Tiivistelmä
Ruoan pienimuotoinen tuottaminen kotitarvekäyttöön tai lähimarkkinoille on Suomessa yleistä. Etenkin hyötykasvien viljely sekä marjojen ja sienten keräily ovat osa monen kotitalouden ja muun pienyhteisön arkea, ja lisäksi esimerkiksi hunajaa tuotetaan tyypillisesti pienillä mehiläistarhoilla. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastelen tätä omakätiseksi ruoantuotannoksi nimeämääni ilmiötä talouden toimintana. Moninaisten talouksien teoreettis-metodologiseen viitekehykseen (Gibson-Graham 2006a; 2006b) kiinnittyen lähestyn taloutta avoimena ja ennalta määrittelemättömänä moneutena ja keskityn talouden tilanteiseen todeksi tekemiseen omakätisen ruoantuotannon arkisissa käytännöissä. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, miten omakätisessä ruoantuotannossa talous muotoutuu ei-vain-inhimillisenä. Ruoantuotannossa ei-inhimillinen ja inhimillinen kietoutuvat erityisen käsinkosketeltavasti yhteen, kun ei-inhimillisiä eliöitä kasvatetaan, kerätään ja muokataan ihmiskehojen rakennusaineiksi. Nojaudun talouden ei-vain-inhimillisyyden tarkastelussa moninaisten talouksien tutkimuksen ohella feministiseen postantroposentriseen tutkimusperinteeseen (Haraway 2008; 2016). Näistä lähtökohdista kysyn, millaisia monilajisia talouksia omakätisessä ruoantuotannossa muotoutuu, miten omakätinen ruoantuotanto jäsentyy monilajisina talouksina ja millaiseen monilajisten talouksien käsitteellistämiseen omakätisen ruoantuotannon tarkastelu ohjaa.
Väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta sekä niitä taustoittavasta ja tuloksia yhteen kokoavasta yhteenvedosta. Osajulkaisuissa tarkastelen yhteisöpohjaista vihannesviljelyä, pienimuotoista mehiläishoitoa ja kotitarvekeskeistä sienestystä sekä omakätistä ruoantuotantoa osana pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Empiirisesti tutkimus pohjautuu etnografisiin aineistoihin, jotka olen kerännyt pääosin osallistuvan havainnoinnin menetelmin ja haastatteluilla yllämainittujen ruoantuotannon muotojen parissa eri puolilla Suomea. Aineiston analyysi perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin, aineiston teemoitteluun ja lähilukuun. Analyysia on ohjannut moninaisten talouksien viitekehyksestä omaksumani erojen esiin lukemisen metodologia, jota olen toteuttanut osajulkaisuissa tiheän kuvauksen, vastahegemonisen luennan ja ristiriitaisuuksille avautumisen menetelmällisin ottein. Erojen esiin lukeminen tarkoittaa performatiivista tiedontuotantoa, jossa pyritään irrottautumaan hegemonisoivista talouden tietämisen tavoista ja avautumaan talouden ennalta-arvaamattomalle moninaisuudelle sekä sen loputtoman monimutkaiselle ei-vain-inhimilliselle suhteisuudelle.
Tutkimuksessa luen esiin omakätisen ruoantuotannon arkisten käytäntöjen moninaisia merkityksiä sen harjoittajien elinehtojen uusintamisen ja hyvinvoinnin kannalta sekä toiminnan tiheää, lajirajat ylittävää vuorovaikutteisuutta. Lisäksi tutkimus tuo näkyviin omakätiseen ruoantuotantoon nivoutuvia tilanteisen tietämisen käytäntöjä. Monilajisten talouksien viitekehyksessä omakätinen ruoantuotanto jäsentyy merkityksellisinä ja omaehtoisina talouden tekemisen tapoina sekä jännitteisinä ja ennalta-arvaamattomina ei-vain-inhimillisen yhteismuotoutumisen prosesseina. Etnografisesti paikantuneiden analyysien pohjalta kehitän tutkimuksessa keskinäisen toimeentulon käsitettä, jolla viittaan elämää ylläpitävän toiminnan jatkuvaan vuorovaikutteisuuteen – toimeentulon tuottamisen ja ei-vain-inhimillisten toisten kanssa toimeen tulemisen yhteenkietoutumiseen. Tutkimus ehdottaa käsitettä työkaluksi arjen käytäntöihin paikantuvan talouden monilajisuuden tarkastelulle eettisenä kysymyksenä.
Tutkimus osallistuu yhteiskuntatieteellisiin keskusteluihin taloudesta materiaalissemioottisena ja suhteissa muotoutuvana ilmiönä kytkemällä yhteen moninaisten talouksien ja feminististen postantroposentristen teorioiden lähestymistapoja sekä soveltamalla näitä empiirisessä tutkimuksessa. Paikantuneen etnografisen analyysin ja siihen kiinnittyvän metodologisen työn kautta tutkimus tekee ymmärrettäväksi omakätistä ruoantuotantoa monilajisena talouden tekemisen tapana, ja keskinäisen toimeentulon käsitteen avulla se tarkastelee elinehtojen uusintamisen lajirajat ylittävää suhteisuutta. Kokonaisuudessaan tutkimus pohtii omakätisen ruoantuotannon kaltaisten arkisten, elämää ylläpitävien toimintojen sekä niiden tutkimuksellisen tarkastelun eettis-poliittisia merkityksiä elinkelpoisempien tulevaisuuksien hahmottelussa.
Väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta sekä niitä taustoittavasta ja tuloksia yhteen kokoavasta yhteenvedosta. Osajulkaisuissa tarkastelen yhteisöpohjaista vihannesviljelyä, pienimuotoista mehiläishoitoa ja kotitarvekeskeistä sienestystä sekä omakätistä ruoantuotantoa osana pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Empiirisesti tutkimus pohjautuu etnografisiin aineistoihin, jotka olen kerännyt pääosin osallistuvan havainnoinnin menetelmin ja haastatteluilla yllämainittujen ruoantuotannon muotojen parissa eri puolilla Suomea. Aineiston analyysi perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin, aineiston teemoitteluun ja lähilukuun. Analyysia on ohjannut moninaisten talouksien viitekehyksestä omaksumani erojen esiin lukemisen metodologia, jota olen toteuttanut osajulkaisuissa tiheän kuvauksen, vastahegemonisen luennan ja ristiriitaisuuksille avautumisen menetelmällisin ottein. Erojen esiin lukeminen tarkoittaa performatiivista tiedontuotantoa, jossa pyritään irrottautumaan hegemonisoivista talouden tietämisen tavoista ja avautumaan talouden ennalta-arvaamattomalle moninaisuudelle sekä sen loputtoman monimutkaiselle ei-vain-inhimilliselle suhteisuudelle.
Tutkimuksessa luen esiin omakätisen ruoantuotannon arkisten käytäntöjen moninaisia merkityksiä sen harjoittajien elinehtojen uusintamisen ja hyvinvoinnin kannalta sekä toiminnan tiheää, lajirajat ylittävää vuorovaikutteisuutta. Lisäksi tutkimus tuo näkyviin omakätiseen ruoantuotantoon nivoutuvia tilanteisen tietämisen käytäntöjä. Monilajisten talouksien viitekehyksessä omakätinen ruoantuotanto jäsentyy merkityksellisinä ja omaehtoisina talouden tekemisen tapoina sekä jännitteisinä ja ennalta-arvaamattomina ei-vain-inhimillisen yhteismuotoutumisen prosesseina. Etnografisesti paikantuneiden analyysien pohjalta kehitän tutkimuksessa keskinäisen toimeentulon käsitettä, jolla viittaan elämää ylläpitävän toiminnan jatkuvaan vuorovaikutteisuuteen – toimeentulon tuottamisen ja ei-vain-inhimillisten toisten kanssa toimeen tulemisen yhteenkietoutumiseen. Tutkimus ehdottaa käsitettä työkaluksi arjen käytäntöihin paikantuvan talouden monilajisuuden tarkastelulle eettisenä kysymyksenä.
Tutkimus osallistuu yhteiskuntatieteellisiin keskusteluihin taloudesta materiaalissemioottisena ja suhteissa muotoutuvana ilmiönä kytkemällä yhteen moninaisten talouksien ja feminististen postantroposentristen teorioiden lähestymistapoja sekä soveltamalla näitä empiirisessä tutkimuksessa. Paikantuneen etnografisen analyysin ja siihen kiinnittyvän metodologisen työn kautta tutkimus tekee ymmärrettäväksi omakätistä ruoantuotantoa monilajisena talouden tekemisen tapana, ja keskinäisen toimeentulon käsitteen avulla se tarkastelee elinehtojen uusintamisen lajirajat ylittävää suhteisuutta. Kokonaisuudessaan tutkimus pohtii omakätisen ruoantuotannon kaltaisten arkisten, elämää ylläpitävien toimintojen sekä niiden tutkimuksellisen tarkastelun eettis-poliittisia merkityksiä elinkelpoisempien tulevaisuuksien hahmottelussa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]