Sijaishuoltopolut ja sijaishuoltopaikan valinnan perustelut huostaanotto- ja sijaishuoltopäätöksissä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia miten lapsen edun huomioiminen näkyy sijaishuoltopaikan valinnan perusteluissa ja minkälaisia sijaishuoltopolkuja huostaanotetuille lapsille rakentuu. Lapsen edun mukaisen ja pysyvän sijaishuoltopaikan tiedetään edistävän sijoitetun lapsen hyvinvointia. Tästä huolimatta sijaishuoltopaikkojen muutokset ovat lastensuojelun arkea. Tutkielmassani vastaan tutkimuskysymyksiin, millaisia sijaishuoltopolkuja tutkimuskunnan huostaanotetuille lapsille rakentui ja miten sijaishuoltopaikan valinta perustellaan päätöksenteossa lapsen edun mukaisena. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen keskiössä ovat lastensuojelun päätöksenteko sijaishuollon kontekstissa sekä lapsen edun ja pysyvyyden merkitys sijaishuoltoon sijoitetulle lapselle. Päätöksenteossa sosiaalityöntekijän työtä ohjaa lapsen etu. Lapsen edun määritelmä ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, vaan jättää runsaasti tulkinnanvaraa. Lapsen etua tulkitaan ja määritellään kuntien linjauksissa sekä yksittäisten viranhaltijoiden toimesta. Sijaishuollon pysyvyyttä käsitellään teoriaosuudessa lapsen edun toteutumisen yhtenä tunnusmerkkinä. Tutkimusten mukaan pysyvä sijaishuoltopaikka tukee sijaishuollon tavoitteiden toteutumista ja lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu keskisuuren suomalaisen kunnan vuoden 2016 huostaanottopäätöksistä ja -hakemuksista. Huostaanottoja kunnassa tehtiin yhteensä 22. Lisäksi aineistoon kuuluvat näiden lasten sijaishuoltopaikan muutospäätökset vuoden 2021 loppuun asti. Sijaishuoltopaikan muutospäätöksiä tehtiin yhteensä 40. Aineistosta tutkin lasten sijaishuollon polkuja sekä sijaishuoltopaikan valinnan perustelutekstejä. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkielman tulosten perusteella lasten sijaishuoltopolut rakentuvat hyvin yksilöllisesti. Pysyvyyttä tarkastellen kaksi kolmasosaa poluista näyttäytyy pysyvinä siinä mielessä, ettei sijaishuoltopaikan muutoksia ole tehty huostaanoton aikana. Ennen huostaanottoa olleet lyhytaikaiset sijoitukset kuitenkin nostavat jokaisen lapsen sijaishuoltopaikkojen kokonaismäärän vähintään kahteen. Yksi kolmasosa lasten sijaishuoltopoluista näyttäytyy turvattomana runsaiden sijaishuoltopaikan muutosten vuoksi. Ennen huostaanottoa suurin osa on jo ollut useammassa eri sijaishuoltopaikassa. Tässä kolmanneksessa lapset oireilevat rajusti päihteidenkäytöllä, mielenterveyden ja käyttäytymisen ongelmilla. Turvattomat sijaishuoltopolut koskettavat enimmäkseen teini-ikäisiä lapsia. Sijaishuoltopaikan valinnan perusteluissa aineistossani korostuivat lapsen edun mukaiset hyvän elämän yleiset edellytykset. Pienten lasten kohdalla ensisijainen pyrkimys näytti olevan lapsen sijoittaminen perhehoitoon, mutta arvio tehtiin aina yksilöllisesti. Teini-iässä olevat lapset sijoitettiin pääsääntöisesti lastensuojelun laitoshuoltoon heidän erilaisten hoidontarpeidensa vuoksi. Sijaishuoltoon sijoitettujen lasten odotettiin saavan sijaishuoltopaikasta osakseen pysyvyyttä, vakautta ja turvallisuutta. Osa sijaishuoltopaikan valinnan perusteluista vaikutti korvautuneen sijaishuoltopaikan esittelyteksteillä, joita päätösdokumenteissa oli runsaasti. Sijaishuoltopaikan valintaa perusteltiin usein lastensuojelulaista nousevilla termeillä, kuten tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi, läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, ymmärrys ja hellyys, iän ja kehitystason mukainen valvonta ja huolenpito. Yksilöiviä perusteluja käytettiin kun lapsella oli erityistarpeita kuten päihteidenkäyttöä, rajattomuutta tai koulukäymättömyyttä. Lasten omia toiveita otettiin sijaishuoltopaikan valinnassa huomioon ja niitä myös toteutettiin. Yhteenvetona voin todeta, että suuri osa lapsista saa osakseen pysyvän ja turvallisen sijaishuoltopaikan, mutta joukko huostaanotettuja sijaishuoltoon sijoitettuja lapsia elää edelleen turvatonta elämää. Sijoitettavan lapsen tilanteen ajantasaisen arvioimisen lisäksi tulisi kiinnittää huomiota siihen miten sijaishuoltopaikan valintaa lastensuojelussa organisoidaan, jotta sijaishuoltopaikkojen todenmukaisesta tilanteesta ja palvelun laadusta olisi päätöksenteon hetkellä käytettävissä ajantasaista tietoa.