Työn voimavaratekijöiden ja työkyvyn yhteys sairausläsnäoloon puunkorjuualalla
Hollmén, Julia (2022)
Hollmén, Julia
2022
Kansanterveystieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-11-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210267861
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210267861
Tiivistelmä
Sairausläsnäololla tarkoitetaan ilmiötä, jossa työntekijä saapuu sairaana töihin, vaikka hän olisi oikeutettu sairauspoissaoloon. Sairausläsnäolon on havaittu vaikuttavan työntekijöiden terveyteen sitä heikentävästi ja johtavan usein sairauspoissaoloihin. Sairaana työskentely heikentää yksittäisen työntekijän työn tuottavuutta ja tätä kautta vaikuttaa koko yrityksen toimintaan. Sairaana työskentelyn on arvioitu aiheuttavan yhtä paljon kustannuksia kuin sairauspoissaolot vuosittain Suomessa. Viime vuosikymmenen aikana työhyvinvointitutkimuksessa on keskitytty enemmän työn kuormitustekijöiden ohella työn voimavaratekijöihin. Työn voimavarat ovat työn henkisiä, fyysisiä, sosiaalisia ja organisatorisia ominaisuuksia. Samaan aikaan metsätalouden tutkimuksessa on kaivattu uusia tutkimuksia ja mittareita alan työhyvinvoinnin ja työn voimavarojen tutkimiseen.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten työkyky ja työn voimavaratekijät ovat yhteydessä sairausläsnäoloon puunkorjuualalla sekä selvittää eroavatko nämä tekijät kuljettajien ja yrittäjien välillä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa toteutetun Ennakoiva työhyvinvoinnin tuki puunkorjuuyritysten menestystekijänä metsätoimialan rakennemuutoksessa -projektissa vuonna 2018 kerättyä kyselyaineistoa. Kysely käsitteli työtä, työkykyä ja työhyvinvointia erilaisista näkökulmista. Kyselyyn vastasi yhteensä 327 vastaajaa.
Aineisto analysoitiin kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Aineiston kuvailussa käytettiin frekvenssejä sekä keski- ja hajontalukuja. Tämän jälkeen valittujen työn voimavaratekijöiden (arvostus, asenteet ja motivaatio, ammatillinen osaaminen, työkavereilta saatu sosiaalinen tuki, työ- ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen) ja työkyvyn yhteyttä sairausläsnäoloon tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla. Korrelaatioiden selvittämisen jälkeen edettiin logistiseen regressioanalyysiin. Aluksi aineisto analysoitiin kokonaisuutena. Tämän jälkeen aineisto jaettiin kuljettajiin ja yrittäjiin, ja toteutettiin samat analyysivaiheet.
Sairaana työskennelleet kokivat työkykynsä, työ- ja perhe-elämän yhdistämisen onnistumisen ja työnsä arvostuksen ja motivaation heikommiksi kuin ne työntekijät, jotka eivät olleet työskennelleet sairaana viimeisen vuoden aikana. Sairausläsnäolon ja arvostuksen, asenteiden ja motivaation sekä työ- ja perhe-elämän onnistuneen yhdistämisen välillä havaittiin voimakkaampi korrelaatio kuin työkyvyn ja työtovereilta saadun sosiaalisen tuen yhteys sairausläsnäoloon oli. Työ ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen oli yhteydessä vähäisempään sairausläsnäoloon. Tämä yhteys säilyi tarkasteltaessa kuljettajia ja yrittäjiä erikseen. Hyvän työkyvyn havaittiin myös olevan yhteydessä vähäisempään sairausläsnäoloon. Työ- ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen oli tutkimuksessa mukana olleista työn voimavaratekijöistä ainoa muuttuja, jonka yhteys sairausläsnäoloon säilyi läpi eri analyysivaiheiden. Ammatillisen osaamisen ja sairausläsnäolon välillä ei havaittu tässä tutkimuksessa yhteyttä.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan ehdottaa, että sairausläsnäolon ennaltaehkäisyssä työnantajien kannattaisi huomioida työolosuhteiden kehittäminen myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen näkökulmasta. Tulevaisuudessa voisi olla hyödyllistä tutkia tarkemmin sairausläsnäolon ja työ- ja perhe elämän onnistuneen yhdistämisen yhteyttä ottamalla huomioon tutkittavien perhetilanne ja viikossa tehdyt työtunnit. Tämä tarkastelu voisi selventää yhteyden laatua ja helpottaa sairausläsnäolon ennaltaehkäisyn suunnittelua. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista ottaa tutkimusasetelmaan mukaan työn voimavaratekijöiden ohella myös työn vaatimustekijät. Työn vaatimus- ja voimavaramallin kokonaisvaltainen hyödyntäminen saattaisi tuoda esille uudenlaisia yhteyksiä sairausläsnäoloon.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten työkyky ja työn voimavaratekijät ovat yhteydessä sairausläsnäoloon puunkorjuualalla sekä selvittää eroavatko nämä tekijät kuljettajien ja yrittäjien välillä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa toteutetun Ennakoiva työhyvinvoinnin tuki puunkorjuuyritysten menestystekijänä metsätoimialan rakennemuutoksessa -projektissa vuonna 2018 kerättyä kyselyaineistoa. Kysely käsitteli työtä, työkykyä ja työhyvinvointia erilaisista näkökulmista. Kyselyyn vastasi yhteensä 327 vastaajaa.
Aineisto analysoitiin kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Aineiston kuvailussa käytettiin frekvenssejä sekä keski- ja hajontalukuja. Tämän jälkeen valittujen työn voimavaratekijöiden (arvostus, asenteet ja motivaatio, ammatillinen osaaminen, työkavereilta saatu sosiaalinen tuki, työ- ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen) ja työkyvyn yhteyttä sairausläsnäoloon tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla. Korrelaatioiden selvittämisen jälkeen edettiin logistiseen regressioanalyysiin. Aluksi aineisto analysoitiin kokonaisuutena. Tämän jälkeen aineisto jaettiin kuljettajiin ja yrittäjiin, ja toteutettiin samat analyysivaiheet.
Sairaana työskennelleet kokivat työkykynsä, työ- ja perhe-elämän yhdistämisen onnistumisen ja työnsä arvostuksen ja motivaation heikommiksi kuin ne työntekijät, jotka eivät olleet työskennelleet sairaana viimeisen vuoden aikana. Sairausläsnäolon ja arvostuksen, asenteiden ja motivaation sekä työ- ja perhe-elämän onnistuneen yhdistämisen välillä havaittiin voimakkaampi korrelaatio kuin työkyvyn ja työtovereilta saadun sosiaalisen tuen yhteys sairausläsnäoloon oli. Työ ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen oli yhteydessä vähäisempään sairausläsnäoloon. Tämä yhteys säilyi tarkasteltaessa kuljettajia ja yrittäjiä erikseen. Hyvän työkyvyn havaittiin myös olevan yhteydessä vähäisempään sairausläsnäoloon. Työ- ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen oli tutkimuksessa mukana olleista työn voimavaratekijöistä ainoa muuttuja, jonka yhteys sairausläsnäoloon säilyi läpi eri analyysivaiheiden. Ammatillisen osaamisen ja sairausläsnäolon välillä ei havaittu tässä tutkimuksessa yhteyttä.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan ehdottaa, että sairausläsnäolon ennaltaehkäisyssä työnantajien kannattaisi huomioida työolosuhteiden kehittäminen myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen näkökulmasta. Tulevaisuudessa voisi olla hyödyllistä tutkia tarkemmin sairausläsnäolon ja työ- ja perhe elämän onnistuneen yhdistämisen yhteyttä ottamalla huomioon tutkittavien perhetilanne ja viikossa tehdyt työtunnit. Tämä tarkastelu voisi selventää yhteyden laatua ja helpottaa sairausläsnäolon ennaltaehkäisyn suunnittelua. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista ottaa tutkimusasetelmaan mukaan työn voimavaratekijöiden ohella myös työn vaatimustekijät. Työn vaatimus- ja voimavaramallin kokonaisvaltainen hyödyntäminen saattaisi tuoda esille uudenlaisia yhteyksiä sairausläsnäoloon.