Sosioekonomisen aseman yhteys ruokamotiiveihin ja ruokasuhteen muutokset koronaviruspandemian aikana

Abstract

Ruokamotiivit ilmentävät ruokaan liittyviä tiedostamattomia ja tiedostettuja tavoitteita, jotka ohjaavat tavoiteperusteista käyttäytymistä. Ruokamotiivit syntyvät elämän eri vaiheissa perustuen psykologisiin perustarpeisiin ja henkilökohtaisiin arvoperiaatteisiin. Ruokavalintojen teko vaatii eri ruokamotiivien tasapainottelua, sillä ne voivat olla osittain päällekkäisiä tai ne voivat luoda motiivikonflikteja. Ruokamotiivit toimivat osana henkilökohtaista ruokasuhdetta, joka samalla peilaa yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Ruokamotiivit ja ruokasuhde luovat syömiskäyttäytymisen mallin, joka kuvaa laajemmin ihmisen elämäntapaa. Samalla sosioekonominen asema määrittelee aineellisia ja henkisiä voimavaroja sekä resursseja erilaisten ruokavalintojen toteuttamiselle.

Tässä tutkielmassa selvitettiin sosioekonomisen aseman yhteyttä ruokamotiiveihin ja ruokasuhteen muutoksia koronaviruspandemian aikana. Työssä keskityttiin selvittämään erityisesti sitä, millaiset tekijät selittävät terveellisyyttä tavoittelevan ja rennon ruokasuhteen muutoksia korona-aikana. Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Helsingin Sanomien keväällä 2021 toteutettua ruokakyselyä (n=4992), joka toteutettiin yhteistyössä Tampereen yliopiston ja Helsingin yliopiston kanssa. Ruokakyselyn tarkoituksena oli kartoittaa lukijoiden ruokaan liittyviä valintoja yleisesti ja korona-ajan muutoksien näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin poikkileikkausasetelmassa hyödyntäen kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Sosioekonomisen aseman ja ruokamotiivien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukointien avulla. Ruokasuhteen muutoksia tutkittiin tämän menetelmän lisäksi multinomiaalista logistista regressioanalyysiä hyödyntämällä.

Tulokset osoittivat, että sosioekonomisen aseman yhteys ruokamotiiveihin oli moniselitteinen. Ruoan terveyttä edistävien vaikutusten ja sitä tukevien ruokamotiivien tärkeys korostui erityisesti koulutustason kasvaessa. Ruoan terveellisyys korostui muiden motiivien ohella tärkeänä myös sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Korona-ajan ruokasuhteen muutoksia selittivät erityisesti ruokamotiivit. Perustason koulutetut olivat kokeneet eniten muutoksia ruokasuhteessaan korona-aikana. Terveellisyyttä tavoitteleva ruokasuhde säilytti merkityksensä sosioekonomisesta asemasta huolimatta korona-ajan kriisitilanteessa.

Tutkielman perusteella voidaan todeta, että sosioekonomisen aseman ja ruokamotiivien väliltä voidaan tunnistaa selkeitäkin yhteyksiä. Ruokamotiivit osoittautuivat vahvoiksi ruokasuhteen muutoksien selittäjiksi korona-aikana. Korkea sosioekonominen asema tukee terveyttä edistävien ruokavalintojen toteuttamista elämän muutos- ja kriisitilanteessa. Tulosten osittainen moniselitteisyys osoittaa kuitenkin myös sen, että koronaviruspandemia vaikutti ruokakäyttäytymisen näkökulmasta kaikkiin sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Yleisellä tarkastelulla ruokamotiivitieto tukee yksilöiden arvomaailman ja terveystietoisuuden ymmärtämistä. Epätasaiset mahdollisuudet toteuttaa erilaisia ruokavalintoja korostavat niiden juurisyihin pureutumista, sekä jatkuvan seurantatiedon ja preventiivisen otteen tarpeellisuutta tulevaisuuden kansanterveystyössä.