Kestävän metsätalouden rooli suomalaisen puurakentamisen hiilijalanjäljessä

Abstract

Tässä kandidaatintyössä käsitellään vähähiilistä puurakentamista Suomessa sekä sen yhteyttä kestävään metsätalouteen. Aihetta tarkastellaan erityisesti Suomen metsävarojen kestävän käytön, rakentamisen tuotesidonnaisten päästöjen vähentämisen sekä Suomen hiilineutraaliustavoitteiden näkökulmista. Työn tavoitteena on selvittää, millaisia mahdollisuuksia sekä rajoitteita Suomen metsillä on puurakentamisen kasvun sekä Suomen kokonaispäästöjen vähentämisen suhteen. Työssä aihetta kartoitetaan avaamalla ministeriöiden tukemia hankkeita, tieteellisiä julkaisuja sekä asiantuntijoiden näkemyksiä. Työn alussa perehdytään Suomen metsävaroihin, metsien hiilinieluihin sekä kestävän metsätalouden osaalueisiin. Todetaan, että metsien hiilinielulla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, kunhan metsävaroja hyödynnetään kestävästi. Kestävässä metsien hyödyntämisessä tärkeintä on turvata metsien säilyminen hyväkuntoisina ja elinvoimaisina tuleville sukupolville sekä vahvistaa metsien hiiliensidontaa. Toisessa vaiheessa käsitellään puurakennusten hiilivarastoa, hiilijalanjälkeä sekä ilmastohyötyjä. Todetaan, että pitkäikäiset puutuotteet luovat hiilivaraston, joka säilyy koko puutuotteen käyttöiän pitäen hiilidioksidin poissa ilmakehästä. Ominaisuudella havaitaan olevan merkittävä vaikutus rakentamisen tuotesidonnaisten päästöjen vähentämiseen. Todetaan myös tuotesidonnaisten päästöjen kasvava merkitys energiatehokkuuden kehittyessä. Puurakentamisen lisäämisellä voidaan lisäksi korvata muiden rakennusmateriaalien aiheuttamia päästöjä ja näin laskea rakentamisen kokonaispäästöjä Suomessa. Seuraavaksi perehdytään Suomen hiilineutraaliustavoitteisiin rakentamisen osalta sekä hallituksen keinoihin vähentää rakentamisen päästöjä ja edistää puurakentamista. Puurakentamisen lisäämisen todetaan olevan keskeinen tavoite rakentamisen hiilineutraaliuden saavuttamisessa. Puurakentamisen edistämiseksi on laadittu useita ohjauskeinoja sekä säädöksiä, jotka ohjaavat rakennusalaa hiilijalanjäljen pienentämisessä. Lopussa kartoitetaan puurakentamisen nykytilaa sekä tulevaisuutta Suomessa. Todetaan, että puurakentamisella on hyvät edellytykset leikata rakentamisen kokonaispäästöjä ja kasvattaa osuuttaan erityisesti uudisrakentamisessa. Huomioidaan kuitenkin puurakentamisen kasvun olevan mahdollinen riski kestävälle metsätaloudelle, mikä asettaa paineita muuttaa koko suomalaisen metsäteollisuuden käytäntöjä. Kokonaisuudessaan voidaan tämän kandidaatintyön pohjalta todeta, että puun käyttö pitkäikäisiin tuotteisiin, erityisesti rakentamiseen, on ilmaston kannalta kestävin tapa hyödyntää metsiä. Puurakentamisen kasvulla on suuri potentiaali suomalaisen rakentamisen uudistamisessa, rakentamisen päästöjen vähentämisessä sekä metsien kestävyyden kehittämisessä.