Translanguaging in Finnish ESL Classrooms: Views from Pupils

Abstract

This Pro Gradu thesis explores the parallel use of Finnish (L1) and English (L2) in Finnish ESL classrooms. The debate concerning the use of L1 and L2 in language pedagogy is long and unsettled. Some educators and language professionals deem that L2 should be the only teaching and learning language in second language classrooms, for immersion is the most efficient way to acquire a new language. Others advocate for the employment of multilingual methods, in which learners’ mother tongue and/or other additional languages are utilized in L2 teaching, because other languages are viewed as an asset that enhances language learning.

This study continues to explore the relationship between L1 and L2 usage in the Finnish classroom context: how Finnish and English coexist (Translanguaging) in second language classrooms, what functions the given languages serve in class, and which language is the preferred choice of code for different teaching and learning situations. The data was collected by using an online questionnaire, which was filled in by a sample of Finnish lower secondary school pupils. The pupils reported why and when they and their English teachers use Finnish and English in class. The aim was to explore pupils’ preferences and incorporate their voice into the L1 versus L2 debate: when do they want that their teacher uses English/Finnish, and how they as learners utilize these languages during their learning process. Pupils’ point of view was chosen, because previous studies have often focused on interviewing or observing teachers. Listening to pupil voice helps teachers to challenge and improve their teaching practices, enhances pupils’ satisfaction with the quality of teaching, and consequently increases learner motivation. The results were analysed by using a combination of quantitative and qualitative analysis. Because of the small sample size of the study, no statistical analyses were conducted.

The results showed that pupils viewed translanguaging a natural classroom phenomenon. They preferred a parallel use of the two languages (L1 and L2) in class, but reported that the L2 should be the dominant teaching language. Both the mother tongue and target language had important functions and the languages complemented each other. The pupil reports illustrated that pupils utilized their L1 to comprehend and internalize new linguistic information and to overcome cognitive challenges. Therefore, translanguaging should be seen as a beneficial tool that teachers and learners use when interacting with each other and the subject matter. Teachers should not try to avoid or criticize the usage of L1 in class, but instead incorporate multilingual methods and translanguaging into their teaching repertoire and become more aware of their benefits for language teaching and learning. However, some common guidelines and rules concerning the use of L1 and L2 in language teaching would be valid, for teachers and language learners could benefit from more systematized translanguaging and code choosing practices.

Tämä Pro Gradu -tutkielma tarkastelee suomen (L1) ja englannin kielen (L2) rinnakkaiskäyttöä (translanguaging) suomalaisissa toisen kielen luokkahuoneissa. Kielipedagogiikassa ja -tutkimuksessa on jo pitkään keskusteltu kohdekielen ja äidinkielen käytön suhteesta kielen opetuksessa. Toiset ovat sitä mieltä, että kohdekielen eli opetettavan kielen tulisi olla ainoa luokkahuoneessa käytettävä kieli, koska immersio on tehokkain menetelmä, jonka avulla uusi kieli omaksutaan. Toiset tutkijat ja kasvattajat puhuvat vuorostaan monikielisten opetusmenetelmien puolesta, jolloin opetuksessa hyödynnetään oppilaan äidinkieltä ja/tai muita kieliä. Tämän ajatuksen kannattajat näkevät, että kielet ovat toisiaan tukevia työkaluja, jotka tehostavat uuden kielen oppimisprosessia.

Tämä tutkimus jatkaa edellä mainittua kohdekielen ja äidinkielen suhteen erittelyä. Päämääränä on tarkastella, kuinka kielen oppijat ja heidän opettajansa käyttävät kohdekieltä sekä äidinkieltä englannin kielen oppitunneilla sekä millaisiin käyttötarkoituksiin kieliä käytetään; suositaanko toista kieltä esimerkiksi tietyissä oppimis- ja opetustilanteissa enemmän kuin toista. Aineisto kerättiin kyselyn avulla, johon otos suomalaisia yläkoululaisia vastasi. Kyselyssä oppilaat kertoivat mistä syistä ja missä tilanteissa he itse ja heidän kielenopettajansa käyttivät englantia ja suomea oppituntien aikana. Tavoitteena oli tarkastella oppilaiden preferenssejä ja tuoda heidän äänensä kuuluviin ”L1 vastaan L2” -keskustelussa: miten oppilaat itse toivovat, että heidän opettajansa käyttäisi suomea ja englantia, sekä kuinka he kielenoppijoina hyödyntävät äidinkieltään ja kohdekieltä oppimisprosessinsa aikana. Oppilaiden näkökulma valittiin, koska aikaisemmin toteutetut samankaltaiset tutkimukset ovat usein keskittyneet haastattelemaan tai observoimaan opettajia. Oppilaiden äänen kuunteleminen ja huomioonottaminen auttaa opettajia haastamaan ja kehittämään omia opetusmenetelmiään, lisää oppilaiden tyytyväisyyttä opetukseen ja täten nostaa oppimismotivaatiota. Aineiston analyysissa hyödynnettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tilastollisia menetelmiä ei käytetty, koska otoskoko oli liian pieni luotettavien tulosten saamiseksi.

Tulokset osoittivat, että oppilaat näkivät kielten rinnakkaiskäytön (translanguaging) olevan luonnollinen luokkahuoneessa tapahtuva ilmiö. He pitivät siitä, että äidinkieltä ja kohdekieltä käytetään luokkahuoneessa rinnakkain, mutta samalla ilmaisivat, että kohdekielen tulee olla hallitseva opetuskieli. Sekä äidinkielellä että kohdekielellä oli tärkeitä tehtäviä luokassa eli kielet täydensivät toisiaan. Oppilaat kertoivat esimerkiksi, että he hyödyntävät äidinkieltään ratkaistessaan kognitiivisia haasteita sekä sisäistäessään uutta kielellistä informaatiota (uusi sanasto, kielioppi jne.). Tästä syystä kielten rinnakkaiskäyttö tulisi nähdä hyödyllisenä työkaluna, jota oppilaat ja opettajat hyödyntävät ollessaan vuorovaikutuksessa toistensa sekä opetettavan aineksen kanssa. Opettajien ei tulisi vältellä tai kritisoida äidinkielen käyttämistä luokassa, vaan sisällyttää monikielisiä menetelmiä opetusrepertuaariinsa ja tulla tietoisemmiksi niistä hyödyistä, joita monikieliset menetelmät tarjoavat kielten opetukselle ja oppimiselle. Yhteisiä ohjenuoria ja sääntöjä kuitenkin tarvittaisiin koskien sitä, miten ja missä määrin äidinkieltä ja kohdekieltä tulisi käyttää kielen opetuksessa. Sekä oppilaat että opettajat hyötyisivät siitä, että kielten rinnakkaiskäyttö ja luokkahuoneessa tapahtuva koodinvaihto olisi systemaattista ja järjestäytynyttä.