Lukiolaisten liikkuminen poikkeusoloissa
Munkki, Ellen (2022)
Munkki, Ellen
2022
Kansanterveystieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-11-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210247765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210247765
Tiivistelmä
Nuorten liikunta-aktiivisuuden laskusta on kannettu kansainvälisesti ja kansallisesti huolta jo kauan. Liikunta-aktiivisuus on yhteydessä niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen. Nuorista vain alle kolmasosa liikkuu suositusten mukaisesti. Nuorten liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaa se, millaisessa ympäristössä he ovat kasvaneet, millaisia terveyskäyttäytymisen malleja he ovat saaneet ja millaiseen sosioekonomiseen ryhmään he kuuluvat. Nuorten liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat nuorten liikunnalle antamat merkitykset ja koetut esteet, jotka muovautuvat elämänpolun varrella erilaisten kokemusten ja tapahtumien kautta.
Tutkimuksen aineisto on osa Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen hallinnoimaa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa eli LIITU-tutkimusta. LIITU-tutkimus kerättiin vuonna 2020 ensimmäistä kertaa myös toisen asteen oppilaitoksissa. Keväällä 2020 kerätty LIITU-aineisto toimi tämän tutkielman aineistona ja siinä on huomioitu koronapandemian aiheuttamien poikkeusolojen vaikutus lukiolaisten liikkumiseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella erityisesti poikkeusolojen ja siitä aiheutuneiden yhteiskunnan rajoitusten vaikutuksia nuorten liikkumiseen. Globaalisti koronapandemia ja siitä aiheutunut yhteiskunnan sulkeminen, erityisesti ihmisten liikkumisen rajoittamiset, ovat vaikuttaneet merkittävästi eri ikäisten fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään.
Tässä tutkielmassa selvitettiin sitä, miten lukiolaiset nuoret liikkuivat poikkeusaikana, täyttyivätkö liikuntasuositukset ja miten liikunta-aktiivisuus heidän oman arvionsa mukaan muuttui poikkeusaikana. Liikuntasuositusten täyttymistä ja liikunnan määrällistä muutosta tarkasteltiin yhdessä nuoren sukupuolen, sosioekonomisen taustan ja painoindeksi kanssa. Näiden lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin millaisia merkityksiä ja esteitä nuoret antoivat liikkumiselleen ja miten ne olivat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen ja liikunnan määrän muutokseen.
Tulosten mukaan kansalliset liikuntasuositukset täyttyivät heikosti poikkeusaikana. Nuorten liikunta-aktiivisuuden taustalla vaikutti heidän painoindeksinsä sekä sosioekonominen asema. Parempi perheen taloudellinen tilanne ja vanhempien korkeampi koulutus olivat yhteydessä suurempaan liikunta-aktiivisuuteen. Lukiolaisten liikunnan määrällinen muutos oli kaksisuuntainen poikkeusaikana; noin kolmasosalla liikunnan määrä väheni poikkeusaikana ja samaan aikaan samansuuruisella määrällä se lisääntyi. Liikunnan määrällinen muutos ei ollut yhteydessä nuoren painoindeksiin tai sosioekonomiseen taustaan. Lukiolaisnuorilla liikunnan merkityksinä esiin nousivat erityisesti hyvän olon saaminen ja omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen. Lukiolaisten koetut esteet liittyivät vahvasti poikkeusoloista johtuviin rajoituksiin, kuten siihen, että harrastustoimintaa ei järjestetty, liikuntapaikat olivat kiinni ja ystävien kanssa ei päässyt liikkumaan. Nuorten liikunnalle antamat merkitykset ja koetut esteet olivat yhteydessä siihen, miten suurta nuoren fyysinen aktiivisuus oli sekä siihen, vähenikö, pysyikö samana vai lisääntyikö liikunnan määrä poikkeusaikana.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että lukiolaisnuorten liikunta-aktiivisuudessa on edelleen parantamisen varaa. Erityisen tärkeää olisi tunnistaa ne nuoret, jotka ovat haavoittuvaisemmassa asemassa esimerkiksi sosioekonomisen taustansa vuoksi ja tukea heitä liikunta-aktiivisuuden kasvattamiseen. Tulisi tunnistaa myös ne nuoret, jotka ovat suuremmassa riskissä liikunnan määrän vähenemisille ja estää liikkumisen polarisaatio entisestään, jonka seurauksena nuoret jakautuvat liikunnallisesti aktiivisiin ja vähän liikkuviin. Liikunta-aktiivisuuden kasvattaminen tulee jatkossa vaatimaan tehokkaampia toimia, jotka on kohdistettu niin yksilö- kuin väestötasolle ja ne sisältävät useamman sektorin ja toimijan yhteistyötä. Liikkumisen interventiota tulisi kohdistaa erityisesti niihin nuoriin, jotka tarvitsevat kannustusta liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen tai ylläpitoon.
Tutkimuksen aineisto on osa Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen hallinnoimaa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa eli LIITU-tutkimusta. LIITU-tutkimus kerättiin vuonna 2020 ensimmäistä kertaa myös toisen asteen oppilaitoksissa. Keväällä 2020 kerätty LIITU-aineisto toimi tämän tutkielman aineistona ja siinä on huomioitu koronapandemian aiheuttamien poikkeusolojen vaikutus lukiolaisten liikkumiseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella erityisesti poikkeusolojen ja siitä aiheutuneiden yhteiskunnan rajoitusten vaikutuksia nuorten liikkumiseen. Globaalisti koronapandemia ja siitä aiheutunut yhteiskunnan sulkeminen, erityisesti ihmisten liikkumisen rajoittamiset, ovat vaikuttaneet merkittävästi eri ikäisten fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään.
Tässä tutkielmassa selvitettiin sitä, miten lukiolaiset nuoret liikkuivat poikkeusaikana, täyttyivätkö liikuntasuositukset ja miten liikunta-aktiivisuus heidän oman arvionsa mukaan muuttui poikkeusaikana. Liikuntasuositusten täyttymistä ja liikunnan määrällistä muutosta tarkasteltiin yhdessä nuoren sukupuolen, sosioekonomisen taustan ja painoindeksi kanssa. Näiden lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin millaisia merkityksiä ja esteitä nuoret antoivat liikkumiselleen ja miten ne olivat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen ja liikunnan määrän muutokseen.
Tulosten mukaan kansalliset liikuntasuositukset täyttyivät heikosti poikkeusaikana. Nuorten liikunta-aktiivisuuden taustalla vaikutti heidän painoindeksinsä sekä sosioekonominen asema. Parempi perheen taloudellinen tilanne ja vanhempien korkeampi koulutus olivat yhteydessä suurempaan liikunta-aktiivisuuteen. Lukiolaisten liikunnan määrällinen muutos oli kaksisuuntainen poikkeusaikana; noin kolmasosalla liikunnan määrä väheni poikkeusaikana ja samaan aikaan samansuuruisella määrällä se lisääntyi. Liikunnan määrällinen muutos ei ollut yhteydessä nuoren painoindeksiin tai sosioekonomiseen taustaan. Lukiolaisnuorilla liikunnan merkityksinä esiin nousivat erityisesti hyvän olon saaminen ja omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen. Lukiolaisten koetut esteet liittyivät vahvasti poikkeusoloista johtuviin rajoituksiin, kuten siihen, että harrastustoimintaa ei järjestetty, liikuntapaikat olivat kiinni ja ystävien kanssa ei päässyt liikkumaan. Nuorten liikunnalle antamat merkitykset ja koetut esteet olivat yhteydessä siihen, miten suurta nuoren fyysinen aktiivisuus oli sekä siihen, vähenikö, pysyikö samana vai lisääntyikö liikunnan määrä poikkeusaikana.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että lukiolaisnuorten liikunta-aktiivisuudessa on edelleen parantamisen varaa. Erityisen tärkeää olisi tunnistaa ne nuoret, jotka ovat haavoittuvaisemmassa asemassa esimerkiksi sosioekonomisen taustansa vuoksi ja tukea heitä liikunta-aktiivisuuden kasvattamiseen. Tulisi tunnistaa myös ne nuoret, jotka ovat suuremmassa riskissä liikunnan määrän vähenemisille ja estää liikkumisen polarisaatio entisestään, jonka seurauksena nuoret jakautuvat liikunnallisesti aktiivisiin ja vähän liikkuviin. Liikunta-aktiivisuuden kasvattaminen tulee jatkossa vaatimaan tehokkaampia toimia, jotka on kohdistettu niin yksilö- kuin väestötasolle ja ne sisältävät useamman sektorin ja toimijan yhteistyötä. Liikkumisen interventiota tulisi kohdistaa erityisesti niihin nuoriin, jotka tarvitsevat kannustusta liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen tai ylläpitoon.