Kuntaparlamentarismin synty: Kirjallisuuskatsaukseen perustuva institutionaalinen analyysi edustuksellisen kuntademokratian kehityssuunnasta
Lajunen, Santeri (2022)
2022
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-11-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210237744
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210237744
Tiivistelmä
Tutkielmassa on selvitetty kuntapoliittisten muutosten vaikutusta suomalaiseen kuntademokratiaan. Kirjallisuuskatsaukseen perustuvalla institutionaalisella analyysilla on pyritty selvittämään paikallisen poliittisen johtajuuden vahvistamisen vaikutuksia kuntademokratian institutionaalisiin rakenteisiin. Tutkielman teoreettisena taustana toimii institutionalismi, jonka varaan edustuksellisen kuntademokratian kehittymisen analysointi on rakennettu. Tutkielmassa perehdytään demokratian teoreettisiin kysymyksiin sekä demokratiateorian historialliseen kehitykseen. Empiiriset demokratiatyypit eli konsensus- ja enemmistödemokratia toimivat keskeisinä teoreettisina välineinä kuntademokratian kehittymisen analysoimisessa. Kirjallisuuskatsauksesta tunnistettiin neljä merkittävää kuntapoliittista muutosilmiöitä, jotka kehittävät kuntademokratian institutionaalisia rakenteita. Nämä muutosilmiöt ovat toimielinrakenteiden muutokset ja vaihtoehtoiset mallit, kunnanhallituksen roolin vahvistuminen, luottamushenkilötyön ammattimaistuminen sekä pormestarimalli.
Tutkielman perusteella näyttää siltä, että paikallisen poliittisen johtajuuden vahvistamisen ja viimeaikaisten kuntapoliittisten muutosilmiöiden seurauksena kuntien institutionaaliset rakenteet ovat muuttuneet. Muutos näkyy kunnallisen toimeenpanovallan keskittymisenä kunnanhallitukselle sekä poliittisen päätöksenteon henkilöitymisenä. Muutokset kertovat sekä kuntien siirtymisestä vahvan poliittisen johtajuuden malliin että kuntapolitiikan presidentialisaatiosta. Institutionaaliset muutokset näyttäisivät kehittävän kuntien edustuksellista demokratiaa kohti enemmistödemokraattisempaa järjestelmää, jolloin kuntien perinteinen konsensusdemokraattisuus heikkenee. Lisäksi institutionaaliset muutokset vievät kuntia kohti parlamentaarista kuntademokratiaa. Jossakin määrin poliittisen päätöksenteon henkilöityminen ja presidentialisaatio tuo kuntademokratiaan myös presidentiaalisia piirteitä, mutta toistaiseksi presidentialisaatio on tapahtunut parlamentaarisessa viitekehyksessä. Edustuksellisen kuntademokratian kehittyminen Suomessa on pitkälti yhdensuuntaista yleisen eurooppalaisen kehityssuunnan kanssa.
Tutkielman perusteella näyttää siltä, että paikallisen poliittisen johtajuuden vahvistamisen ja viimeaikaisten kuntapoliittisten muutosilmiöiden seurauksena kuntien institutionaaliset rakenteet ovat muuttuneet. Muutos näkyy kunnallisen toimeenpanovallan keskittymisenä kunnanhallitukselle sekä poliittisen päätöksenteon henkilöitymisenä. Muutokset kertovat sekä kuntien siirtymisestä vahvan poliittisen johtajuuden malliin että kuntapolitiikan presidentialisaatiosta. Institutionaaliset muutokset näyttäisivät kehittävän kuntien edustuksellista demokratiaa kohti enemmistödemokraattisempaa järjestelmää, jolloin kuntien perinteinen konsensusdemokraattisuus heikkenee. Lisäksi institutionaaliset muutokset vievät kuntia kohti parlamentaarista kuntademokratiaa. Jossakin määrin poliittisen päätöksenteon henkilöityminen ja presidentialisaatio tuo kuntademokratiaan myös presidentiaalisia piirteitä, mutta toistaiseksi presidentialisaatio on tapahtunut parlamentaarisessa viitekehyksessä. Edustuksellisen kuntademokratian kehittyminen Suomessa on pitkälti yhdensuuntaista yleisen eurooppalaisen kehityssuunnan kanssa.