Kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuus ja saatavuus Suomessa 2000-luvulla

Abstract

Kouluterveydenhuollon lakisääteisillä palveluilla on mahdollisuus tavoittaa kattavasti lapset ja nuoret sekä edistää heidän terveyttään ja hyvinvointiaan. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisen kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuutta ja palveluiden saatavuutta painottaen tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tutkimus toteutettiin neljänä osajulkaisuna, joissa tutkittiin kouluterveydenhuollon suunnitelmia ja toimintakertomuksia, käyntimääriä, nuorten kokemaa pääsyä palveluihin sekä vanhempien osallistumista terveystarkastuksiin. Aiheita tarkasteltiin palvelunjärjestäjien eli terveyskeskuksen ja peruskoulun sekä oppilaan tasolla. Aineistona käytettiin valtakunnallisia ja alueellisia terveyskeskuskyselyitä, terveyskeskusten laatimia suunnitelmia ja toimintakertomuksia, tilastoituja käyntimääriä, peruskoulujen tiedonkeruita sekä valtakunnallista nuorille suunnattua Kouluterveyskyselyä.

Tutkimuksen tulosten mukaan kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuus toteutui vuonna 2005 suositusten mukaan kolmasosassa (33 %) terveyskeskuksista (N=227). Suunnitelmia tekivät ja uudistivat vähiten pienet terveyskeskukset. Analysoidut asiakirjat olivat pääosin suppeita. Suunnitelmallisuus ei ollut yhdenvertaista eri alueiden välillä. Kouluterveydenhuollon vuosien 1994–2005 tilastoituja käyntimääriä koskevan tutkimuksen mukaan lääkärikäynnit tuhatta 7–18-vuotiasta kohti vähenivät 2000-luvun alkuun asti ja muiden käyntien muutos oli pieni. Käyntimäärien vaihtelu terveyskeskuksittain oli suurta ja jopa lisääntyi lääkärikäyntien osalta. Ennaltaehkäisevät palvelut vähenivät useiden ammattilaisten osalta samanaikaisesti.

Kouluterveydenhuollon ohjaus vahvistui valtioneuvoston asetuksen (2009/380; 2011/338) ja oppilas- ja opiskelijahuoltolain (2013/1287) myötä, ja palveluntuottajia velvoitettiin palveluiden yhtenäiseen tasoon ja saatavuuteen. Tulosten mukaan vuonna 2013 noin kuudesosa (13 %) nuorista (N=71 865) koki pääsyn kouluterveydenhoitajan vastaanotolle vaikeaksi. Vuonna 2017 alle puolet (44 %) nuorista (N=58 232) kertoi vanhemman osallistuneen terveystarkastukseen perusopetuksen 7.–9. luokkien aikana. Sekä kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn vaikeaksi kokeneiden että vanhempien terveystarkastukseen osallistumisesta ilmoittaneiden nuorten osuus vaihteli runsaasti terveyskeskusten ja koulujen välillä. Alle suositusten oleva kouluterveydenhoitajaresurssi oli yhteydessä vaikeaan pääsyyn vastaanotolle pojilla. Kouluterveydenhoitajaresurssilla tai vanhempien kutsumisella laajaan terveystarkastukseen ei ollut yhteyttä vanhempien osallistumiseen.

Nuorten vaikeaksi kokemaan pääsyyn vastaanotolle ja siihen, että vanhemmat eivät osallistuneet terveystarkastukseen, olivat yhteydessä sosiodemografiset taustatekijät, kuten vanhemman matala koulutus ja ulkomaalainen syntyperä. Vanhempien työttömyydellä ei ollut yhteyttä tutkittuihin asioihin. Vaikeaksi koettuun pääsyyn ja vanhempien poisjääntiin terveystarkastuksista olivat yhteydessä myös nuoren hyvinvointia kuvaavat tekijät, kuten päivittäiset oireet ja keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa. Koetun terveyden ja kouluhyvinvoinnin haasteet olivat yhteydessä koettuun vaikeaan pääsyyn. Vanhempien osallistumisesta terveystarkastuksiin ilmoittivat useammin pitkäaikaissairaat ja viikoittain kiusatut nuoret.

Tämän tutkimuksen tulokset valottavat suomalaisen kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuuden ja saatavuuden tilaa sekä palveluntuottajien välisiä eroja. Vaikka suurin osa nuorista koki pääsyn kouluterveydenhoitajan vastaanotolle helpoiksi, osa jäi todennäköisesti vaille tarvitsemaansa apua, ja terveystarkastukset eivät tavoittaneet vanhempia kattavasti. Todetut puutteet palvelussa havaittiin jo ennen Covid19-epidemian aikana nousseita haasteita saatavuudelle. Tulokset antavat viitteitä siitä, että palveluiden ja erityisesti avointen vastaanottojen saatavuutta tulee vahvistaa eri tavoin tukea tarvitsevien nuorten näkökulmasta. Vanhempien osallistumista terveystarkastuksiin voi tukea esimerkiksi eri kielillä lähetetyllä kutsulla, palveluiden merkitystä avaamalla sekä mahdollisuudella vaikuttaa tarkastuksen ajankohtaan. Lisäksi kouluterveydenhuollon toimintaa kuvaavien suunnitelmien tulee olla kirjallisia ja sekä ammattilaisten että perheiden saatavilla.

Kouluterveydenhuollon toteutumista tulee seurata sekä koko maan että palveluntuottajien tasolla. Erityisesti tulee huomioida palvelujen yhdenvertainen saatavuus, yhtenäinen taso ja väestön tarve palveluille. Jatkotutkimuksessa tulee selvittää, miten suunnitelmallinen johtaminen ohjaa kouluterveydenhuoltoa ja on yhteydessä toiminnan laatuun ja resursseihin. Kouluterveydenhuollon käyntimäärien kehityksestä tarvitaan tietoa suhteessa muihin lasten ja nuorten palveluihin ja hyvinvointiin. Kouluterveydenhoitajan työajan jakautumista, avovastaanoton ja sähköisten palveluiden osuutta sekä yhteyttä palvelujen koettuun saatavuuteen ja vanhempien osallistumiseen terveystarkastuksiin tulee selvittää tarkemmin. Samoin tutkimusta palveluista tiedottamisesta ja vanhempien kutsumisesta tarkastuksiin tarvitaan lisää.

Statutory school health services have an opportunity to reach most children and adolescents and promote their health and well-being. The aim of this dissertation was to study the planning activity and availability of Finnish school health services, emphasizing the perspective of equality. The study comprises four publications which focus on activity plans and annual reports, visiting rates of school health services, perceived access to services by adolescents, and parental participation in health examinations. The topics were examined at the level of service providers, health centers and comprehensive schools, as well as at the student level. The data used were national and regional health center surveys, action plans and annual reports made by health centers, the statistics of school health care visits, data collection for comprehensive schools and the nationwide School Health Promotion study, which was targeted to adolescents.

According to the results, one third (33%) of the health centers (N=227) implemented activity planning according to recommendations in 2005. Small health centers made, and revised, activity plans the least. The analysed documents were mainly quite brief. Planning activity was not equal between different areas. According to the study concerning visits to school health services in 1994–2005, visiting rates to doctor per thousand 7–18-year-olds decreased until the beginning of the 21st century, and the change in other visits was small. The variation in visiting rates between health centers was large and increased for visits to school doctor. Preventive services were decreased by several professionals simultaneously.

The guidance for school health services was strengthened by governmental decree (2009/380; 2011/338) and the Student Welfare Act (2013/1287). Service providers were obliged to ensure a uniform level and availability of services. According to the results, about one sixth (13%) of adolescents (N=71 865) perceived accessing school health nurse appointments as difficult in 2013. In 2017, less than half (44%) of the adolescents (N=58 232) reported parental participation in a health examination during grades 7–9. The share of adolescents who perceived difficult access or reported parental participation in health examinations varied greatly between health centers and schools. A school health nurse resource below national recommendation was associated with difficult access among boys. School health nurse resource or parents’ invitation to a comprehensive health examination were not associated with parental participation.

Socio-demographic factors, such as parents’ low education level or immigrant background, were associated with perceived difficult access or parents’ non-participation in health examinations. Parental unemployment had no association here. Factors related to adolescent’s wellbeing, for example daily health complaints or discussion difficulties with parents, were also associated with perceived difficult access and parental non-participation. Challenges in perceived health and school-related well-being had an association with perceived difficult access. Adolescents who had a long-term illness or were bullied weekly reported more frequent parental participation.

The results of this study enlighten both the state of the planning activity and availability of Finnish school health services and differences between service providers. Although most adolescents perceived easy access to a school health nurse, there were probably unmet service needs, and health examinations did not reach parents extensively. These deficiencies in services were noticed before challenges to availability arose during the COVID-19 epidemic. The results indicate that the availability of services, especially open-door clinics, should be strengthened for students with different needs for support. Parental participation in health examinations can be promoted by, e.g., sending invitations in several languages, describing the meaning of the appointment and services, and enabling parents to impact the time of the appointment. In addition, the plans describing school health services should be written and openly available for both professionals and families.

The equality of school health services should be monitored at national and service provider levels. In particular, equal availability, a uniform level of services, and the population’s needs for services should be considered. Future research should focus on how planning activity and management guides school health services and is associated with service quality and resources. Information is needed on the development of school health visiting rates in relation to children and adolescents’ other services and wellbeing. The distribution of school health nurse working hours, share of open appointment and online services, and their association with perceived access and parents’ participation in health examinations should be studied more. Likewise, more research is needed on information provided about services to both adolescents and parents, and on inviting parental participation in health examinations.