Nanoarchitectonics of Nanocellulose-Carbon Nanotube Composites : From Dispersion to Functional Structures
Siljander, Sanna (2022)
Siljander, Sanna
Tampere University
2022
Teknisten tieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Engineering Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-11-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2617-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2617-3
Tiivistelmä
Väitöskirjatutkimuksessa pyrittiin selvittämään parametrejä ja ilmiöitä, mitkä vaikuttavat nanoselluloosa-hiilinanoputki (NC-CNT) komposiittien ominaisuuksiin mm. sähkönjohtavuuteen. Nanoselluloosa tarjoaa komposiittirakenteelle ympäristöystävällisen, edullisen, erittäin lujan, mittapysyvän, sulamattoman, myrkyttömän ei metallisen matriisin tai se voi toimia kantajana muille nanomateriaaleille, kuten hiilinanoputkille.
Valmistettavan NFC-CNT komposiitin ominaisuudet ovat kuitenkin vahvasti riippuvaisia CNT-dispersion laadusta, nanoputkien pituus-leveyssuhteesta disperkointiprosessin jälkeen ja matriisin lujuudesta, unohtamatta hiilinanoputkien ja nanoselluloosan matriisin keskinäisiä vuorovaikutuksia. Kun tarkastellaan tieteellisessä kirjallisuudessa raportoitujen selluloosa-CNT-komposiittien sähkönjohtavuusarvoja, voidaan todeta, että komposiittirakenteissa sähkövirran liikkuminen on vajavaista. Ensimmäiseksi, sähkövirtaa johtava materiaali ei välttämättä muodosta tehokasta perkolaatioverkostoa, ja toiseksi, disperkointimenetelmä johtaa komposiittirakenteeseen, joka sisältää johtavan materiaalin muodostamia agglomeraatteja. Tärkein syy voi silti olla, että eristävä matriisimateriaali estää komposiittirakenteessa elektronien liikkeen kokonaan tai osittain. Näitä muuttujia ei tutkita perusteellisesti nykyisessä tieteellisessä kirjallisuudessa ja siksi niitä käsitellään tässä väitöskirjatutkimuksessa.
Tutkimuksen lähestymistavaksi on valittu nanoarkkitehtoniikka-konsepti, joka hyödyntää useita tutkimusaloja ja teknologioita, jotta hybridi- ja komposiittimateriaalisysteemien luominen mahdollistuu. Nanoarkkitehtoniikka yhdistää poikkitieteellisesti materiaalioppia, nanoteknologiaa ja kemiaa, jotta nanomateriaalien kanssa työskenneltäessä ilmenevät haasteet voidaan selättää.
Tutkimus on jaettu osiin tutkimalla kaksi-, kolme- ja neljäkomponenttisysteemejä, ja tunnistamalla mitkä parametrit vaikuttavat nanomateriaalien keskinäisiin vuorovaikutuksiin sekä miten valmistettavan nanokomposiitin ominaisuuksia voidaan edelleen muokata valmistuksen jälkeenkin. Läpi koko väitöskirjatutkimuksen on noudatettu ohjenuoraa, jonka tavoitteena on käyttää ainoastaan minimimäärä materiaaleja, kemikaaleja ja energiaa komposiittien valmistuksessa.
Keskeisimpiin tuloksiin lukeutuu nanofibrilloidun selluloosan (NFC)-hiilinanoputkikomposiitti-kalvojen hyvä sähkönjohtavuus, joka on korkein kirjallisuudessa ilmoitettu verrattain vähäisellä 16,7 p-% CNT-pitoisuudella. Tämä tulos saavutettiin varioimalla sekä CNT että NFC-CNT dispersion valmistusvaiheessa erityyppisten surfaktanttien pitoisuutta ja tarkastelemalla sonikaatioenergian vaikutusta, niin CNT dispersion laatuun kuin NFC-CNT dispersiosta valmistettujen kalvomuotoisten komposiittien sähkönjohtavuuteen. Komposiittikalvojen prosessoinnissa käytettiin keskipakovoimaa hyödyntävää valmistustekniikkaa ja muodostuneen NFC-CNT komposiitin havaittiin luovan kalvon paksuussuuntaan homogeenisen ja tiiviisti pakkautuneen rakenteen. Suorittamalla valmistetuille komposiittikalvoille jatkokäsittely, missä poistettiin nanomateriaalien rajapinnoilta disperkoinnissa apuna käytetty surfaktantti, saatiin NFC-CNT komposiitin sähkönjohtavuutta edelleen kasvatettua.
Lisäksi väitöskirjatutkimuksessa todennetaan ensimmäistä kertaa, että katinoitua nanoselluloosaa (c-CNF) voidaan käyttää hiilinanoputkien disperkoimiseen, jolloin muodostuu homogeeninen ja stabiili c-CNF-CNT dispersio. Merkittäviin tuloksiin voidaan myös lukea havainto nanoselluloosan kokojakaumasta suhteessa hiilinanoputkiin ja sen vaikutuksista sähkönjohtavuusominaisuuksiin, ja lisäksi nanoselluloosan käyttö hiilinanoputkien kantajana esim. vaahtorainauksessa.
Väitöskirjatutkimuksen aikana tehtyjen huomioiden ja tulosten pohjalta asetettiin sekä toteutettiin neljäkomponenttisysteemin valmistusprosessin kunnianhimoinen tavoite. Tavoitteena oli valita käytettävä surfaktantti niin, että se toimii sekä stabiilin homogeenisen NFC-CNT dispersion muodostuksessa kuin myös vaahtorainauksen vaahdonmuodostaja. Tällöin käytettävien kemikaalien määrä vähenee selvästi, kun niillä on useampi rooli tasamaisten sekä 3D-komposiittirakenteen valmistusprosessissa.
Tämä väitöskirjatutkimus asettaa perustan NC-CNT-komposiittirakenteiden tulevalle tutkimukselle. Tutkimuksessa havaittiin rakenteen ja funktionaalisuuden välinen korrelaatio, että erityisesti selluloosan kokojakaumalla on ratkaiseva rooli optimoidun johtavuuden luomisessa rajoitetulla määrällä hiilinanoputkia, säilyttäen samalla johtavan materiaalin vaaditut mekaaniset lujuusominaisuudet. Oletettavasti vielä korkeammat sähkönjohtavuusarvot voidaan saavuttaa, kun nanoselluloosan pituus-leveyssuhde on optimoitu vastaamaan CNT:n kokoa siten, että NC-pinnat pinnoittuvat hiilinanoputkilla kattavasti muodostaen sähköjohtavan perkolaatioverkon. Huomioitavaa on kuitenkin, että tutkimus keskittyi saavuttamaan erinomaiset sähköiset ominaisuudet NFC-CNT komposiittimateriaalille. Jos taas halutaan optimoida esimerkiksi mekaaniset ominaisuudet, voi nanomateriaalien disperkoimiseen tarvittava energia ja materiaalien keskinäiset kokosuhteet poiketa toisistaan huomattavasti.
Tavanomaisesta väitöskirjatutkimuksesta poiketen tutkimuksessa saavutetut tulokset on konkretisoitu, kun niiden pohjalta on valmistettu kahdella eri prosessilla toiminnalliset lämmityselementit. Ensimmäinen lämmityselementti "Salmiakki" on ollut esillä useissa seminaareissa ja messuilla medianäkyvyyden lisäksi. Toinen lämmityselementti pääsi tutkimusmaailmasta lähemmäksi kansaa, kun se implementoitiin osaksi Liune-liukuvaa väliovea ja esiteltiin Lohjan Asuntomessujen 2021 Pyörre -messutalossa.
Valmistettavan NFC-CNT komposiitin ominaisuudet ovat kuitenkin vahvasti riippuvaisia CNT-dispersion laadusta, nanoputkien pituus-leveyssuhteesta disperkointiprosessin jälkeen ja matriisin lujuudesta, unohtamatta hiilinanoputkien ja nanoselluloosan matriisin keskinäisiä vuorovaikutuksia. Kun tarkastellaan tieteellisessä kirjallisuudessa raportoitujen selluloosa-CNT-komposiittien sähkönjohtavuusarvoja, voidaan todeta, että komposiittirakenteissa sähkövirran liikkuminen on vajavaista. Ensimmäiseksi, sähkövirtaa johtava materiaali ei välttämättä muodosta tehokasta perkolaatioverkostoa, ja toiseksi, disperkointimenetelmä johtaa komposiittirakenteeseen, joka sisältää johtavan materiaalin muodostamia agglomeraatteja. Tärkein syy voi silti olla, että eristävä matriisimateriaali estää komposiittirakenteessa elektronien liikkeen kokonaan tai osittain. Näitä muuttujia ei tutkita perusteellisesti nykyisessä tieteellisessä kirjallisuudessa ja siksi niitä käsitellään tässä väitöskirjatutkimuksessa.
Tutkimuksen lähestymistavaksi on valittu nanoarkkitehtoniikka-konsepti, joka hyödyntää useita tutkimusaloja ja teknologioita, jotta hybridi- ja komposiittimateriaalisysteemien luominen mahdollistuu. Nanoarkkitehtoniikka yhdistää poikkitieteellisesti materiaalioppia, nanoteknologiaa ja kemiaa, jotta nanomateriaalien kanssa työskenneltäessä ilmenevät haasteet voidaan selättää.
Tutkimus on jaettu osiin tutkimalla kaksi-, kolme- ja neljäkomponenttisysteemejä, ja tunnistamalla mitkä parametrit vaikuttavat nanomateriaalien keskinäisiin vuorovaikutuksiin sekä miten valmistettavan nanokomposiitin ominaisuuksia voidaan edelleen muokata valmistuksen jälkeenkin. Läpi koko väitöskirjatutkimuksen on noudatettu ohjenuoraa, jonka tavoitteena on käyttää ainoastaan minimimäärä materiaaleja, kemikaaleja ja energiaa komposiittien valmistuksessa.
Keskeisimpiin tuloksiin lukeutuu nanofibrilloidun selluloosan (NFC)-hiilinanoputkikomposiitti-kalvojen hyvä sähkönjohtavuus, joka on korkein kirjallisuudessa ilmoitettu verrattain vähäisellä 16,7 p-% CNT-pitoisuudella. Tämä tulos saavutettiin varioimalla sekä CNT että NFC-CNT dispersion valmistusvaiheessa erityyppisten surfaktanttien pitoisuutta ja tarkastelemalla sonikaatioenergian vaikutusta, niin CNT dispersion laatuun kuin NFC-CNT dispersiosta valmistettujen kalvomuotoisten komposiittien sähkönjohtavuuteen. Komposiittikalvojen prosessoinnissa käytettiin keskipakovoimaa hyödyntävää valmistustekniikkaa ja muodostuneen NFC-CNT komposiitin havaittiin luovan kalvon paksuussuuntaan homogeenisen ja tiiviisti pakkautuneen rakenteen. Suorittamalla valmistetuille komposiittikalvoille jatkokäsittely, missä poistettiin nanomateriaalien rajapinnoilta disperkoinnissa apuna käytetty surfaktantti, saatiin NFC-CNT komposiitin sähkönjohtavuutta edelleen kasvatettua.
Lisäksi väitöskirjatutkimuksessa todennetaan ensimmäistä kertaa, että katinoitua nanoselluloosaa (c-CNF) voidaan käyttää hiilinanoputkien disperkoimiseen, jolloin muodostuu homogeeninen ja stabiili c-CNF-CNT dispersio. Merkittäviin tuloksiin voidaan myös lukea havainto nanoselluloosan kokojakaumasta suhteessa hiilinanoputkiin ja sen vaikutuksista sähkönjohtavuusominaisuuksiin, ja lisäksi nanoselluloosan käyttö hiilinanoputkien kantajana esim. vaahtorainauksessa.
Väitöskirjatutkimuksen aikana tehtyjen huomioiden ja tulosten pohjalta asetettiin sekä toteutettiin neljäkomponenttisysteemin valmistusprosessin kunnianhimoinen tavoite. Tavoitteena oli valita käytettävä surfaktantti niin, että se toimii sekä stabiilin homogeenisen NFC-CNT dispersion muodostuksessa kuin myös vaahtorainauksen vaahdonmuodostaja. Tällöin käytettävien kemikaalien määrä vähenee selvästi, kun niillä on useampi rooli tasamaisten sekä 3D-komposiittirakenteen valmistusprosessissa.
Tämä väitöskirjatutkimus asettaa perustan NC-CNT-komposiittirakenteiden tulevalle tutkimukselle. Tutkimuksessa havaittiin rakenteen ja funktionaalisuuden välinen korrelaatio, että erityisesti selluloosan kokojakaumalla on ratkaiseva rooli optimoidun johtavuuden luomisessa rajoitetulla määrällä hiilinanoputkia, säilyttäen samalla johtavan materiaalin vaaditut mekaaniset lujuusominaisuudet. Oletettavasti vielä korkeammat sähkönjohtavuusarvot voidaan saavuttaa, kun nanoselluloosan pituus-leveyssuhde on optimoitu vastaamaan CNT:n kokoa siten, että NC-pinnat pinnoittuvat hiilinanoputkilla kattavasti muodostaen sähköjohtavan perkolaatioverkon. Huomioitavaa on kuitenkin, että tutkimus keskittyi saavuttamaan erinomaiset sähköiset ominaisuudet NFC-CNT komposiittimateriaalille. Jos taas halutaan optimoida esimerkiksi mekaaniset ominaisuudet, voi nanomateriaalien disperkoimiseen tarvittava energia ja materiaalien keskinäiset kokosuhteet poiketa toisistaan huomattavasti.
Tavanomaisesta väitöskirjatutkimuksesta poiketen tutkimuksessa saavutetut tulokset on konkretisoitu, kun niiden pohjalta on valmistettu kahdella eri prosessilla toiminnalliset lämmityselementit. Ensimmäinen lämmityselementti "Salmiakki" on ollut esillä useissa seminaareissa ja messuilla medianäkyvyyden lisäksi. Toinen lämmityselementti pääsi tutkimusmaailmasta lähemmäksi kansaa, kun se implementoitiin osaksi Liune-liukuvaa väliovea ja esiteltiin Lohjan Asuntomessujen 2021 Pyörre -messutalossa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4674]