Empatian ja tunnekylmien piirteiden yhteydet varhaislapsuudessa

Abstract

Tunnekylmät piirteet ovat yksi merkittävimpiä myöhempiä käytösongelmia ja antisosiaalisia kehityskulkuja ennustava tekijä. Niitä kuvailevat esimerkiksi vähäinen empatia ja prososiaalisuus, sekä välinpitämättömyys toisen hätää kohtaan. Empatialla tarkoitetaan kykyä ymmärtää toisten tunteita ja asettua toisen asemaan, ja sillä on merkittävä rooli sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Vaikka empatialla ja tunnekylmyydellä on yhteys käsitteellisellä tasolla, niiden yhteyksiä varhaislapsuudessa ei ole juurikaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vauva- ja taaperoikäisten lasten empatian yhteyksiä myöhemmin esiintyviin tunnekylmiin piirteisiin. Lisäksi tarkasteltiin, voidaanko empatiassa havaita jatkuvuutta varhaislapsuudessa. Hypoteesina oli, että lapsen empatia 7 ja 20 kuukauden iässä on yhteydessä 3 vuoden iässä näyttäytyviin tunnekylmiin piirteisiin. Empatian jatkuvuuden oletettiin olevan jatkuvaa tutkimuksen mittauspisteestä toiseen.

Tutkimuksen aineisto koostui Empatian kehitys varhaislapsuudessa -tutkimusprojektissa mukana olleista lapsista. Tutkimuksessa oli kolme vaihetta, jotka toteutettiin, kun lapset olivat 7 kuukauden, 20 kuukauden ja 3 vuoden ikäisiä. Tutkimuksen ensimmäisessä (n = 129) ja toisessa (n = 106) vaiheessa toteutettiin 30 minuutin mittainen tutkimuskäynti ja täytettiin verkkolomake. Näillä käynneillä lapsen empaattista reagointia tutkittiin kipusimulaation avulla, jossa tutkija esitti satuttavansa sormensa, ja videotehtävän avulla, jossa vauvalle näytettiin video itkevästä vauvasta. Empatiaa analysoitiin pisteyttämällä edellä mainituissa tehtävissä näyttäytyneitä lapsen kasvonilmeitä, ääntelyä, kehonkieltä ja eleitä. Kolmannessa vaiheessa (n = 123) lapsen vanhempi täytti verkkokyselyn, jonka tiedoista tässä tutkimuksessa hyödynnettiin taustatietoja, lapsen tunnekylmyyttä mittaavaa lomaketta (ICU) ja lapsen empatiaa mittaavaa lomaketta (MEEC).

Tulosten mukaan 7 kuukauden ikäisten kohdalla vähäinen empatia oli yhteydessä voimakkaampiin tunnekylmiin piirteisiin 3 vuoden iässä, mutta samanlaista yhteyttä ei havaittu 20 kuukauden ikäisillä lapsilla. Lisäksi empatia 3 vuoden iässä oli yhteydessä tunnekylmiin piirteisiin 3–vuotiailla lapsilla. Saatu tulos on teoreettisesti mielekäs, ja näyttäytyneet yhteydet luovat pohjaa aiheen tutkimiselle tulevaisuudessa. Erityisen merkittävän tuloksesta tekee se, että aihetta ei ole tutkittu aiemmin näin pienillä lapsilla. Tämän tutkimuksen mukaan empatia ei ole jatkuvaa varhaislapsuudessa. Tätä tulosta voi selittää se, että empatian kehitys ei ole välttämättä suoraviivaisesti jatkuvaa, vaan sen kehitykseen liittyy erilaisia vaiheita, kuten latentteja vaiheita.

Tämän tutkimuksen tulokset luovat pohjaa tulevalle empatiaa ja tunnekylmyyttä tarkastelevalle tutkimukselle. Aihe vaatii lisätutkimusta, jotta tunnekylmyyden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät tunnistetaan paremmin. Lisäksi tulosten perusteella on aiheellista tutkia empatian kehitystä tarkemmin, jotta psykopatologisia kehityskulkuja voidaan ennaltaehkäistä tehokkaammin, ja tukea hyvinvoinnin lisäämistä erilaisten interventioiden avulla