”Mukava, kun kuulee toisten kuntien asioista” : Energiatehokkuuden käytäntöjen leviäminen kunnissa verkostojen avulla Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla

Abstract

Ajassamme on läsnä ympäristöllisiä vakavia ongelmia kuten ilmastonmuutos ja luontokato. Näiden takia on tehtävä paljon työtä ja toimia kestävämmän yhteiskunnallisen ja planetaarisen tilanteen eteen. Kuten yleisellä yhteiskunnan tasolla, myös kunnissa energiankäyttö on suurimpia ympäristövaikutusten lähteitä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee energiatehokkuuskäytäntöjen leviämistä maakunnallisesti kuntia yhteen tuovissa energiatehokkuustyötä edistävissä verkostoissa.

Tässä tapaustutkimuksessa aineistona toimivat kahden maakunnan, Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan erilliset verkostot, KETS-foorumit eli kuntien energiatehokkuussopimus -foorumit. KETS-foorumit ovat osa alueellista energianeuvontaa, jonka tarkoitus on edistää energiatehokkuutta ja energiatehokkuussopimuksiin osallistumista. Neuvontaa rahoittaa energiavirasto, tiedollisesti tukee valtion kestävän kehityksen yhtiö Motiva ja alueellisesti Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä toteuttaa Tampereen kaupunkikonsernin kestävän kehityksen yhtiö Ekokumppanit Oy. KETS-foorumi -malli on Ekokumppanit Oy:n kehittämä malli edistää kuntien energiatehokkuutta. Ekokumppanit Oy toimii myös tämän tutkielmaan liittyvän aineistonkeruun, mutta ei itse tutkielman, tilaajana.

Tutkimuskysymyksiä tutkimuksella on kolme. Ensimmäinen kysymys on ”Millaisia konkreettisia kuntien energiatehokkuustoimia KETS-foorumissa nousee esiin?”. Toinen kysymys on ”Miten energiatehokkuuskäytäntöjen leviämistä tapahtuu kuntien alueellisen energianeuvonnan KETS-foorumi -mallissa?”. Kolmas kysymys on ”Millaisia skaalautumisen haasteita energiatehokkuuskäytäntöjen leviämiselle erilaiset kuntien olosuhteet tuovat?”.

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu käytäntöjen leviämisen (policy diffusion) sekä skaalautumisen teoriakäsitteiden ympärille. Tätä täydentää kuntien ympäristö- ja energiatehokkuustyötä käsittelevä muu kirjallisuus. Tutkielma analyyseineen on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineisto on kerätty itse puolistrukturoidusti haastattelemalla kohdekuntien energiatehokkuustyöstä vastaavia asiantuntijoita. Yhteensä haastatteluja oli 24 kappaletta, yksi per kunta. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla teoriataustaa tukena hyödyntäen.

Keskeiset tutkielmasta nousseet havainnot olivat, että kuntien työssä energiatehokkuuskäytäntöinä oli erinäisiä toimia suunnitelmallisuuteen ja optimointiin, valaistukseen, energianlähteisiin, liikenteeseen sekä kuntalaisiin vaikuttamiseen liittyen. KETS-foorumeissa energiatehokkuuskäytäntöjen leviäminen perustui luottamuksellisen, mutta avoimen yhteydenpidon mahdollistamaan oppimisen leviämismekanismiin. Verkosto toisaalta myös ehkäisi vähemmän kestäviä kilpailun ja jäljittelyn mekanismeja sekä antoi tukea ja keinoja soveltaa lainsäädännöstä pakottamisen leviämismekanismin kautta tulevia käytäntöjä. Skaalautumisen haasteista pääasiassa kuntien koko määritti kunnan resursseja, joka määritti taas mahdollisuuksia perehtyä ja ottaa käyttöön uusia, myös hyviä, kestäviä ja järkeviä käytäntöjä. Kuntakoon kasvaessa kasvoi myös kunnan sisäisen viestinnän, sujuvan vuorovaikutuksen ja informaation kulun merkitys onnistuneelle käytäntöjen omaksumiselle ja toteutukselle.

Ympäristökysymysten ja energiatehokkuuden saavuttamiseksi alueellinen verkostomainen toiminta voidaan siis nähdä tämän tapaustutkimuksen perusteella hyväksi väyläksi edistää käytäntöjen leviämistä ja skaalautumista. Tämä kuitenkin edellyttää työaika- ja investointiresurssien varmistamisen huomioiden erityisesti erot kuntien kokoluokissa ja maantieteellisissä sijainneissa.