Hemoglobiinipitoisuuden vaikutus pulssiaallon etenemisnopeuteen

Hytönen, Jere

Hemoglobiinipitoisuuden vaikutus pulssiaallon etenemisnopeuteen

Hytönen, Jere (2022)

Avaa tiedosto

HytönenJere.pdf (1.162Mt)

Lataukset:

Hytönen, Jere

2022

Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Hyväksymispäivämäärä

2022-11-01

Näytä kaikki kuvailutiedot

Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210127596

Tiivistelmä

Hemoglobiini on veressä oleva happea sitova proteiini. Korkean hemoglobiinitason on hiljattain havaittu olevan yhteydessä metaboliseen oireyhtymään, kohonneeseen verenpaineeseen ja verenkiertoelinsairauksien riskiin. Pulssiaallon etenemisnopeuden mittaus on tärkein tapa mitata valtimoiden jäykistymistä. Valtimojäykistyminen on tapahtumasarja, jossa verisuoniseinämän elastisuus heikkenee ja sen kyky ottaa vastaan paineaalto vähenee. Valtimojäykkyyden riskitekijöitä ovat muun muassa metabolinen oireyhtymä ja korkea verenpaine. Tässä tutkimuksessa tavoitteenamme oli tutkia, onko hemoglobiinitasolla yhteyttä pulssiaallon etenemisnopeuteen ja sitä kautta valtimojäykkyyteen. Tärkeimmät vakiointisuureet olivat ikä, painoindeksi, syke, aortan keskipaine ja plasman reniinin aktiivisuus, jotka on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty vahvasti pulssiaallon etenemisnopeuteen. Samalla tutkittiin hemoglobiinitason yhteyttä muihin hemodynaamisiin suureisiin.

Tutkimusmateriaalina käytettiin hemodynamiikan tutkimusryhmän DYNAMIC-tutkimukseen kerättyjä tietoja. Rajauksen jälkeen vapaaehtoisien tutkittavien tietoja jäi aineistoon 743 tutkimushenkilöltä. Tutkittavilta kerättiin tietoja haastattelemalla, laboratoriokokeilla ja hemodynaamisilla mittauksilla. Hemodynaamisina mittausmenetelminä käytettiin impedanssikardiografiaa, applanaatiotonometriaa ja tästä tehtyä pulssiaaltoanalyysiä. Tuloksista laskettiin erilaisia hemodynaamisia suureita, joiden avulla pystyttiin havainnoimaan verenkiertoelimistön toimintaa. Tutkimushenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään (tertiilit) veren hemoglobiinitason mukaan. Tertiilissä 1 hemoglobiinipitoisuus oli pienin ja tertiilissä 3 suurin.

Hemodynaamisissa suureissa havaittiin eroja tertiilien välillä pulssiaallon etenemisnopeudessa, sykkeessä ja vasemman kammion ejektionopeudessa. Korkeimman hemoglobiinitason tertiilissä oli merkitsevästi nopeampi pulssiaallon etenemisnopeus kuin muissa tertiileissä. Laboratoriokokeissa havaittiin eroja rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa sekä uraattipitoisuutta, aldosteronipitoisuutta ja reniinin aktiivisuutta kuvaavissa arvoissa, ja nämä seikat otettiin huomioon vakioimalla tilastolliset analyysit. Regressioanalyysin tuloksesta voitiin päätellä, että hemoglobiini oli itsenäinen selittävä tekijä pulssiaallon etenemisnopeudelle.

Tutkimustuloksien perusteella hemoglobiinin pitoisuuden ja pulssiaallon etenemisnopeuden välillä on itsenäinen yhteys. Tulevissa pulssiaallon etenemisnopeuteen ja valtimojäykkyyteen liittyvissä tutkimuksissa tulee siis ottaa huomioon hemoglobiinitaso tuloksia modifioivana tekijänä. Tulevaisuudessa olisi myös hyvä tehdä pitkittäistutkimuksia kausaliteetin selvittämiseksi.

Kokoelmat

Opinnäytteet - ylempi korkeakoulututkinto [38875]