Institutional Autonomy and its Mechanisms in Ethiopian Higher Education : Perspectives of Formal and De Facto Autonomy in the Case of Adama Science and Technology University

Abstract

Tässä väitöstutkimuksessa kuvataan muodollisen autonomian laajuutta ja tutkitaan, miksi ja miten tosiasiallinen autonomia poikkeaa muodollisesta autonomiasta ASTU-yliopistossa (Adama Science and Technology University, ASTU) Etiopiassa. Tutkimus on toteutettu monimenetelmäisenä tapaustutkimuksena. Tutkimuksen kvantitatiivinen osio muodostuu lomaketutkimuksesta (N 238), jonka analysoinnissa hyödynnettiin kuvailevia tilastomenetelmiä ja monimuuttujamenetelmiä. Tutkimuksen laadullinen aineisto muodostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista (N 17) sekä dokumenttiaineistosta. Tapaustutkimuksen määrällisen vaiheen tulokset osoittavat, että ASTU:n tosiasiallinen ja muodollinen autonomia eroavat toisistaan. Laadullisen analyysin perusteella voidaan todeta että, pakottavat mekanismit ovat keskeisiä syitä tosiasiallisen ja muodollisen autonomian välillä havaittuun eroon. Lisäksi keskushallinnon muutoshalukkuus ja ammatillisten verkostojen toiminta ovat syitä ja mekanismeja tosiasiallisen ja muodollisen autonomian väliseen eroon. Tutkimukseen pohjautuen voidaan päätellä, että ASTU saisi mahdollisimman suuren hyödyn muodollisesta autonomiasta, ottamalla vastuun rahoituksestaan. Tämä vähentäisi sen resurssiriippuvuutta. Valtion voisi vastaavasti vähitellen vähentää yliopistolle myöntämiensä resurssien määrää. Rahoitussäännöt ja - määräykset olisi räätälöitävä yliopiston kontekstiin sopiviksi, ja niihin olisi liitettävä kohtuullinen tilivelvollisuusjärjestelmä. ASTU:n poliittisen riippuvuuden vähentämiseksi tutkimukseen pohjautuen esitetään myös, että yliopiston johto nimitettäisiin puhtaasti ansioiden perusteella. Tämä tutkimus tukee käsitystä, että tosiasiallinen ja muodollinen autonomia eroavat toisistaan ja, että sen laajuuden tutkiminen vain säännöksen perusteella on harhaanjohtavaa.

This study is aimed to describe the extent of the practices of formal autonomy and explaining why and how de facto autonomy diverges from formal autonomy at Adama Science and Technology University (ASTU). Methodologically, it is a sequential mixed-method case study design. The first phase is quantitative and its data were collected using a survey questionnaire from 238 participants (94% of the sample population of 253). The sampling technique employed is optimum allocation stratified sampling, which was followed by systematic random sampling. The analysis of these data was conducted using frequency, percentage, mean and standard deviation, and one-way ANOVA. The second phase of the mixed method case study is qualitative. Its data were collected using semi-structured interviews administered to 17 participants, and document analysis. The results of the quantitative phase of the case study show that ASTU’s de facto and formal autonomy are different from one another. As the qualitative phase indicated coercive mechanisms (policy, political power, financial rules and regulations, performance evaluation, market and stakeholder contexts, knowledge power, dependence, and lifespan) are the identified reasons and mechanisms for the difference observed between de facto and formal autonomy. In addition, the state's desire to bring change as a social mechanism, and profession network as a cultural mechanism are reasons and mechanisms for the discrepancy between de facto and formal autonomy. Therefore, to maximise ASTU’s benefits of its given autonomy, it is suggested that the university should be made responsible for its funding and reduce its resource dependence. The state should also gradually decrease the amount of funds it has been providing. In addition, the financial rules and regulations should be customised to the context of the university with a reasonable accountability scheme. Besides, making the assignments of university leadership purely merit-based and maintaining secularism are also suggested to reduce ASTU’s political dependence. This study in general implies that de facto and formal autonomy could not often appear the same, and autonomy cannot be absolute. Thus, studying the extent of institutional autonomy based only on the provision side is misleading.