Tiivistyvä talous- ja rahaliitto? : Komissio integraation vauhdittajana eurokriisin jälkeisessä Euroopassa
Pesonen, Saku (2022)
2022
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-10-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210057448
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210057448
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Euroopan komission tekemiä ehdotuksia Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n kehittämisestä eurokriisin jälkeisenä aikana siitä näkökulmasta, onko ehdotetuilla toimenpiteillä ja avauksilla integraatiota lisäävää vaikutusta ja ovatko ehdotetut toimenpiteet ylikansallista toimivaltaa lisääviä. Eurokriisin aikana ja sen jälkeen on toteutettu lukuisia uudistushankkeita, joilla EMU:a on kehitetty kestämään paremmin mahdollisia velkakriisejä, luomalla esimerkiksi Euroopan vakausmekanismi ja pankkiunioni. Uudistuksista huolimatta lukuisia hankkeita on vielä kesken, kuten pankkiunionin viimeistely talletussuojajärjestelmän osalta. Tämän lisäksi on tehty ehdotuksia esimerkiksi euroalueen budjetista ja euroalueen joukkovelkakirjoista. Jotta ymmärtäisimme, kuinka toimivalta jakautuu EU-jäsenmaiden ja EU-instituutioiden välillä, on tärkeää tarkastella, kuinka ehdotukset EMU:n kehittämisestä vaikuttavat toimivallan jakautumiseen.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu neofunktionalistisen integraatioteorian ympärille. Alun perin Ernst B. Haasin kehittämän neofunktionalismin keskeisenä piirteenä on näkemys integraatiosta prosessina, jonka suuntaan voivat vaikuttaa kriisit ja toimivallan leviäminen kansalliselta tasolta ylikansalliselle päätöksenteon tasolle. Tutkielmani aineistona toimii Euroopan komission EMU:n kehittämistä koskeva raportti vuodelta 2015 ja komission tuottama pohdinta-asiakirja vuodelta 2017, jossa EMU:n kehittämiseksi esitetään erilaisia toimenpiteitä ja vaihtoehtoja. Aineistot edustavat komission viimeisimpiä koottuja ehdotuksia ja suunnitelmia EMU:n kehittämiseksi.
Analyysissa hyödynnän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysissa neofunktionalistisen integraatioteorian käsitteet muodostavat yläkuokat, joiden alle on ryhmitelty alaluokkia, jotka on saatu aikaan analyysiyksikön avulla redusoidusta datasta. Arvioin myös komission integraatiota lisäävien ehdotuksien toteutumisen todennäköisyyttä integraation taustatekijöiden perusteella.
Analyysini mukaan useat komission esitykset olisivat toteutuessaan ylikansallista toimivaltaa lisääviä, joten ne voisivat johtaa toimivallan leviämiseen kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle euroalueella. Toisaalta useimpien ehdotuksien kohdalla todennäköisyys niiden toteutumiselle toimivallan leviämisen kaltaisella tavalla ei ole kovin suurta. Useat komission ehdotukset johtaisivat todennäköisemmin toimivallan ympärileviämiseen, jossa jäsenmaiden rooli integraatiokehityksessä kasvaisi tai pysyisi ennallaan. Ylipäätään komission esityksillä olisi integraatiota lisäävää vaikutusta, vaikka osa integraatiosta ei johtaisikaan ylikansallisen toimivallan kasvuun.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu neofunktionalistisen integraatioteorian ympärille. Alun perin Ernst B. Haasin kehittämän neofunktionalismin keskeisenä piirteenä on näkemys integraatiosta prosessina, jonka suuntaan voivat vaikuttaa kriisit ja toimivallan leviäminen kansalliselta tasolta ylikansalliselle päätöksenteon tasolle. Tutkielmani aineistona toimii Euroopan komission EMU:n kehittämistä koskeva raportti vuodelta 2015 ja komission tuottama pohdinta-asiakirja vuodelta 2017, jossa EMU:n kehittämiseksi esitetään erilaisia toimenpiteitä ja vaihtoehtoja. Aineistot edustavat komission viimeisimpiä koottuja ehdotuksia ja suunnitelmia EMU:n kehittämiseksi.
Analyysissa hyödynnän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysissa neofunktionalistisen integraatioteorian käsitteet muodostavat yläkuokat, joiden alle on ryhmitelty alaluokkia, jotka on saatu aikaan analyysiyksikön avulla redusoidusta datasta. Arvioin myös komission integraatiota lisäävien ehdotuksien toteutumisen todennäköisyyttä integraation taustatekijöiden perusteella.
Analyysini mukaan useat komission esitykset olisivat toteutuessaan ylikansallista toimivaltaa lisääviä, joten ne voisivat johtaa toimivallan leviämiseen kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle euroalueella. Toisaalta useimpien ehdotuksien kohdalla todennäköisyys niiden toteutumiselle toimivallan leviämisen kaltaisella tavalla ei ole kovin suurta. Useat komission ehdotukset johtaisivat todennäköisemmin toimivallan ympärileviämiseen, jossa jäsenmaiden rooli integraatiokehityksessä kasvaisi tai pysyisi ennallaan. Ylipäätään komission esityksillä olisi integraatiota lisäävää vaikutusta, vaikka osa integraatiosta ei johtaisikaan ylikansallisen toimivallan kasvuun.