Die Töchter Nordorts oder Nordlands? Übersetzungen der Figurencharakterisierungen in zwei deutschen Übersetzungen von Kalevala aus der Perspektive der Neuübersetzungstheorie

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään, miten Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, henkilöhahmojen karakterisoinnit on käännetty sen kahdessa saksankielisessä käännöksessä. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään näiden kahden saksannoksen, henkilöhahmojen karakterisointien kääntämisessä käytettyjen käännösstrategioiden välisten erojen pohjalta, tukevatko käännösten väliset erot uudelleenkäännöshypoteesin olettamusta, että uudet käännökset ovat vanhempien käännösten korjauksia. Tutkielmassa verrataan alkuperäisen, suomenkielisen Kalevalan (1964) [1849] henkilöhahmojen karakterisointien käännöksiä Anton Schiefnerin Kalewala, das National-Epos der Finnen -saksannoksesta (1851) sekä Gisbert Jänicken Kalewala, das finnische Epos -saksannoksesta (2004). Tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

- Miten suomenkielisen Kalevalan henkilöhahmojen karakterisoinnit on käännetty saksaksi?

- Tukevatko ensimmäisestä kysymyksestä saadut tutkimustulokset uudelleenkäännöshypoteesin olettamusta, että uudet käännökset ovat vanhempien käännösten korjauksia?

Tutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista, teoriasidonnaista vertailevaa sisältöanalyysiä. Kalevalan kahdessa saksankielisessä käännöksessä käytettyjen käännösstrategioiden luokittelu perustuu Vinay & Darbelnetin ehdottamien käännösstrategioiden luokittelutapoihin. Teoria, jolla tulkitaan näiden kahden käännöksen välisiä, henkilöhahmojen karakterisointien kääntämisessä käytettyjen käännösstrategioiden eroja, on Antoine Bermanin ehdottama uudelleenkäännöshypoteesi.

Teoksen tutkimusmateriaali rajattiin hahmoihin ”Pohjolan tyttäret”. Hahmojen karakterisoinnit valittiin Kalevalan viidennestä (5.), kahdeksannesta (8.) ja 18. runosta. Näiden hahmojen karakterisoinnit valittiin tutkimusmateriaaliksi, koska niitä kuvataan monipuolisesti läpi Kalevalan. Tutkielman lopussa esimerkkeinä käytetyt tekstiosat karakterisoineineen on taulukoitu kahteen liitteeseen niiden esiintymisjärjestyksen mukaan. Luvussa 5.1 luokitellaan henkilöhahmojen karakterisointien kääntämisessä käytetyt käännösstrategiat ja luvussa 5.2 analysoidaan saksannosten välisiä, käytettyjen käännösstrategioiden eroja.

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että henkilöhahmojen karakterisointeja käännettäessä oli vanhemmassa käännöksessä adaptaatio eniten käytetty käännösstrategia ja uudemmassa käännöksessä modulaatio. Molemmat käännökset käyttivät satunnaisesti muitakin käännösstrategioita. Analysoimalla käännösten välisiä, henkilöhahmojen karakterisointien kääntämisessä käytettyjen käännösstrategioiden eroja tutkimus päätyi siihen tulokseen, se tukee uudelleenkäännöshypoteesin olettamusta, että uudet käännökset ovat vanhempien käännösten korjauksia: Kalevalan uudemmassa saksannoksessa henkilöhahmojen karakterisointien kääntämiseen käytetyt käännösstrategiat säilyttävät paremmin suomenkielisen Kalevalan semanttiset piirteet.