"Sanan sisällä on 'öökka' tai jotain sellaista" : Virolaisnuorten käsityksiä suomen kielestä ja asenteet suomen kieltä kohtaan
Huuki, Riikka (2022)
Huuki, Riikka
2022
Suomen kielen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Finnish Language
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-10-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202209297354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202209297354
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan virolaisnuorten käsityksiä suomen kielestä ja heidän asenteitaan suomen kieltä kohtaan. Suomen kielen opiskelun suosio on Virossa ollut laskussa aina 1990-luvulta lähtien. Ongelmana on ollut esimerkiksi puute suomen kielen opettajista, mutta myös se, että nuoret valitsevat valinnaiskieleksi jonkin ”suurkielen”, esimerkiksi venäjän, espanjan tai saksan. Suomen kielen hyödyllisyyttä ei aina tunnisteta, ja myös vanhemmat ohjaavat lapsiaan valitsemaan jonkin puhutumman kielen kuin suomi. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä virolaisnuorilla on esimerkiksi suomen kielen ääntämisestä ja kieliopista. Tämän lisäksi haluttiin tutkia nuorten asenteita suomen kieltä ja suomalaisia kohtaan sekä sitä, vaikuttavatko nämä käsitykset nuorten halukkuuteen valita suomen kieli valinnaisaineeksi.
Tutkielman teoriataustana toimii kansanlingvistiikan uranuurtaja Dennis R. Prestonin teoria maallikoiden kielikäsityksistä sekä metakielen molemmat tasot, joista ensimmäisellä kuvataan ei-kielitieteilijöiden käsityksiä kielestä itsestään ja toisella taas käsityksiä kielen käyttäjistä, eli tässä tutkimuksessa suomen kielestä ja suomalaisista. Teorialuvussa esitellään myös sukukielten välisten erojen ja yhtäläisyyksien havaitsemista sekä suomen kieltä valinnaisaineena Virossa. Aineiston analyysissa on hyödynnetty Mielikäisen ja Palanderin esittelemää metakielistä sanastoa, jolla maallikot kieltä kuvailevat. Analyysimenetelmänä toimii aineistolähtöinen analyysi, ja mukana on myös jonkin verran tilastollisesti kuvaavaa analyysia. Tutkielmassa ei ole asetettu hypoteesia.
Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella erään virolaiskoulun 6.–9. luokan oppilailta. Lisää vastauksia saatiin Viron suomen kielen opettajien seuran avustuksella. Yhteensä vastauksia tuli 41. Kyselyyn vastanneet nuoret olivat iältään 12–16-vuotiaita. Kukaan heistä ei ollut aiemmin opiskellut suomen kieltä tai oli opiskellut sitä vain vähän. Suurin osa ilmoitti ainoaksi äidinkielekseen viron, mutta vastaajien joukossa oli myös venäjää tai molempia puhuvia sekä kaksi viroa ja englantia äidinkielenään puhuvaa nuorta. Valtaosa vastaajista oli naisia, mutta sukupuolella ei huomattu olevan merkitystä vastauksiin.
Tuloksista on pääteltävissä se, että virolaisnuoret suhtautuvat suomalaisiin ja suomen kielen pääosin myönteisesti. Suurin osa tunnistaa kielisukulaisuuden ja pitää sitä helpottavana tekijänä uutta kieltä oppiessa, mutta pieni osa näki tämän myös kielteisesti. Osa nuorista osasi ainakin muutaman sanan suomeksi, ja heillä oli joitain käsityksiä suomen kielen sanoista, kieliopista ja ääntämisestä. Vastauksissa mainittiin muun muassa vokaalien runsas määrä, kiroilu ja sanojen venyttäminen. Valtaosa vastaajista kertoi jättäneensä suomen kielen valitsematta valinnaiseksi kieleksi siitä syystä, ettei kieltä ollut mahdollista opiskella heidän koulussaan. Moni virolaisnuori piti myös jotakin toista kieltä suomea hyödyllisempänä. Jatkossa voisi olla perusteltua perehtyä siihen, mikä saisi nuoret valitsemaan suomen kielen valinnaisaineeksi ja miten nykyiset suomenoppijat olisi mahdollista sitouttaa opintojen jatkamiseen, joidenkin kohdalla jopa yliopistotasolle saakka. Koska moni koulu ei tarjoa mahdollisuutta opiskella suomea, lienee paikallaan myös yhteiskunnallinen keskustelu suomen kielen osaajien merkityksestä Virolle.
Tutkielman teoriataustana toimii kansanlingvistiikan uranuurtaja Dennis R. Prestonin teoria maallikoiden kielikäsityksistä sekä metakielen molemmat tasot, joista ensimmäisellä kuvataan ei-kielitieteilijöiden käsityksiä kielestä itsestään ja toisella taas käsityksiä kielen käyttäjistä, eli tässä tutkimuksessa suomen kielestä ja suomalaisista. Teorialuvussa esitellään myös sukukielten välisten erojen ja yhtäläisyyksien havaitsemista sekä suomen kieltä valinnaisaineena Virossa. Aineiston analyysissa on hyödynnetty Mielikäisen ja Palanderin esittelemää metakielistä sanastoa, jolla maallikot kieltä kuvailevat. Analyysimenetelmänä toimii aineistolähtöinen analyysi, ja mukana on myös jonkin verran tilastollisesti kuvaavaa analyysia. Tutkielmassa ei ole asetettu hypoteesia.
Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella erään virolaiskoulun 6.–9. luokan oppilailta. Lisää vastauksia saatiin Viron suomen kielen opettajien seuran avustuksella. Yhteensä vastauksia tuli 41. Kyselyyn vastanneet nuoret olivat iältään 12–16-vuotiaita. Kukaan heistä ei ollut aiemmin opiskellut suomen kieltä tai oli opiskellut sitä vain vähän. Suurin osa ilmoitti ainoaksi äidinkielekseen viron, mutta vastaajien joukossa oli myös venäjää tai molempia puhuvia sekä kaksi viroa ja englantia äidinkielenään puhuvaa nuorta. Valtaosa vastaajista oli naisia, mutta sukupuolella ei huomattu olevan merkitystä vastauksiin.
Tuloksista on pääteltävissä se, että virolaisnuoret suhtautuvat suomalaisiin ja suomen kielen pääosin myönteisesti. Suurin osa tunnistaa kielisukulaisuuden ja pitää sitä helpottavana tekijänä uutta kieltä oppiessa, mutta pieni osa näki tämän myös kielteisesti. Osa nuorista osasi ainakin muutaman sanan suomeksi, ja heillä oli joitain käsityksiä suomen kielen sanoista, kieliopista ja ääntämisestä. Vastauksissa mainittiin muun muassa vokaalien runsas määrä, kiroilu ja sanojen venyttäminen. Valtaosa vastaajista kertoi jättäneensä suomen kielen valitsematta valinnaiseksi kieleksi siitä syystä, ettei kieltä ollut mahdollista opiskella heidän koulussaan. Moni virolaisnuori piti myös jotakin toista kieltä suomea hyödyllisempänä. Jatkossa voisi olla perusteltua perehtyä siihen, mikä saisi nuoret valitsemaan suomen kielen valinnaisaineeksi ja miten nykyiset suomenoppijat olisi mahdollista sitouttaa opintojen jatkamiseen, joidenkin kohdalla jopa yliopistotasolle saakka. Koska moni koulu ei tarjoa mahdollisuutta opiskella suomea, lienee paikallaan myös yhteiskunnallinen keskustelu suomen kielen osaajien merkityksestä Virolle.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8800]