Kaunokirjallisuuden tiedollinen arvo : Hyve-epistemologinen tulkinta siitä, miten Infinite Jestin lukeminen voi lisätä ymmärrystä addiktiivisesta toiminnasta

Abstract

Pyrin tutkielmassani selvittämään hyve-etiikan ja hyve-epistemologian avulla, voiko kaunokirjallisuus tarjota jotain sellaista ymmärrystä, jota muiden kuin kaunokirjallisten tekstien avulla on vaikeaa saavuttaa. Kaunokirjallisuuden tiedollista arvoa puolustavat kognitivistiset ja siihen kriittisesti suhtautuvat tai sen jopa kiistävät antikognitivistiset näkemykset ovat hallinneet kirjallisuuden filosofiassa käytyä keskustelua kaunokirjallisuuden tiedollisesta arvosta. Näkemysten mukaan kaunokirjallisuus voi olla hyvin monenlaisen tiedon lähde, mutta esitän, että tiedon käsite ei välttämättä kuvaa riittävän tarkasti kaunokirjallisuuden kognitiivista potentiaalia. Ymmärryksen käsite voikin huomioida tiedon käsitettä osuvammin kaunokirjallisuuden monipuolisen kognitiivisen potentiaalin. Nojaan ymmärryksen käsitteen tulkinnassani hyve-epistemologi Linda Zagzebskin kolmikohtaiseen ymmärryksen määritelmään, jonka mukaan ymmärrys voidaan erottaa tiedosta siihen johtavien hyveiden perusteella. Myös hyve-epistemologi Lorraine Coden mukaan tietämiskyvyn keskiössä ovat hyveet, jotka voivat kehittyä kaunokirjallisuuden lukemisen ansiosta. Ymmärryksen määritelmässään Code painottaa affektiivista ymmärrystä. Yhdistän Coden affektiivisen ymmärryksen Zagzebskin kolmikohtaiseen ymmärryksen määritelmään ja esitän, että yhdessä näkemykset voivat luoda sellaisen ymmärryksen määritelmän, joka auttaa sen tarkastelussa, millä tavalla kaunokirjallisuus voi lisätä ymmärrystä tietystä aiheesta. Hyve-etiikan ja kaunokirjallisuuden suhdetta pohtinut filosofi Martha Nussbaum esittää, että lukeminen kehittää lukijan hyveitä ja näin tekee hänestä aiempaa paremman moraalisen toimijan. Nussbaum nojaa ymmärryksen määritelmässään Aristoteleen näkemykseen, jonka mukaan ymmärrys on kehitettävissä oleva kyky toimia hyveellisesti. Nussbaum siis melko pitkälti samastaa ymmärryksen ja kyvyn toimia hyveellisesti, eli ymmärrys toisaalta kehittyy hyveiden avulla ja toisaalta on kykyä toimia hyveellisesti. Esitän, että ymmärrys voidaan toisaalta nähdä Nussbaumin tapaan myös hyveiden avulla kehittyvänä kykynä toimia hyveellisesti, mikäli se halutaan erottaa pelkästä ymmärryksen tunteesta. Ymmärryksen tunne on hyödyllinen, mutta myös epäluotettava, sillä se ilmaantuu tilanteissa, joissa sille ei ole perusteita. Jos ymmärrys nähdään kykynä valita oikein, voi hyveiden nähdä erottavan ymmärryksen pelkästä ymmärryksen tunteesta: Jos kyseessä olisi ilman hyveitä kehittynyt ymmärryksen tunne, ihminen ei osaisi valita oikein. Nussbaumin, Zagzebskin ja Coden hyveiden merkitystä ymmärtämisen lisääntymisessä painottavat näkemykset mielessäni tarkastelen tiettyä kaunokirjallista teosta ja sen kuvauksia poikkeuksellisesta inhimillisestä toiminnasta. Esitän, että erityisesti kokeellisen kaunokirjallisuuden yhteydessä voi huomioida hyveiden kehittymisen avulla tapahtuvan ymmärryksen lisääntymisessä piirteitä, joita ainoastaan realistista kaunokirjallisuutta ja sen henkilöhahmoja tarkastelemalla ei voi saavuttaa. Tarkastelen David Foster Wallacen kokeellisia keinoja käyttävää romaania Infinite Jest (1996) ja kiinnitän erityistä huomiota siinä ilmeneviin addiktiivisen toiminnan kuvauksiin. Romaanin tarkastelemisen yhteydessä esittelen taustaksi hieman myös filosofian näkemyksiä addiktiivisesta toiminnasta sekä keskeiset filosofiset addiktioteoriat, joista yksikään ei onnistu kuvaamaan addiktiivisen toiminnan kaikkia piirteitä. Pohdin, voiko tietyn addiktiivista toimintaa kuvaavan kaunokirjallisen teoksen lukeminen lisätä nimenomaan addiktiivisesta toiminnasta saatavaa ymmärrystä. Haastamalla lukijan aktiivisuuteen syy-seuraussuhteiden ja kerronnallista jännitettä luovien vaihtoehtoisten reittien ja skenaarioiden esiin kaivamiseen Infinite Jest osoittaa inhimillisen toiminnan ymmärtämisen monimutkaisuuden. Jos ymmärrämme hyve-etiikan ja hyve-epistemologian viitoittamalla tavalla, mitä ymmärryksen lisääntyminen tarkoittaa, voimme kenties entistä paremmin saada selkoa ajatuksesta, että Infinite Jestin lukeminen lisäisi ymmärrystä addiktiivisesta toiminnasta.