Luotettavat ja epäluotettavat ajatuskokeet

Abstract

Eräs keskeisistä analyyttisen filosofian argumentaation menetelmistä on niin kutsuttu “ajatuskoemenetelmä”, jossa mielessä kuviteltujen hypoteettisten skenaarioiden pohjalta muodostettuja arvostelmia käytetään osana filosofista argumentaatiota, esimerkiksi tukemaan tai kumoamaan filosofisia teorioita. Tämä menetelmä on kuitenkin kohdannut metafilosofisessa keskustelussa merkittävää kritiikkiä erityisesti kokeellisen filosofian nousun jälkeen. Ajatuskoemenetelmän kriitikot ovat tyypillisesti suhtautuneet epäillen ajatuskokeista muodostettujen arvostelmien luotettavuuteen. Näitä epäilyksiä ovat osaltaan tukeneet kokeellisen filosofian havainnot, joissa epätoivottavien demografisten tekijöiden ja presentaatiotekijöiden on huomattu vaikuttavan ajatuskokeista muodostettuihin arvostelmiin.

Ajatuskoemenetelmän kriitikoista käsittelen työssäni tarkemmin Edouard Macheryä, jonka mukaan koko ajatuskoemenetelmä on niin epäluotettava, että se täytyy hylätä nykyisessä muodossaan kokonaan. Vaikka argumentoin työssäni Macheryn radikaalia kantaa vastaan, pidän hänen työtään hedelmällisenä aloituspisteenä. Macheryn mukaan ajatuskokeista tehtyjen päätelmien epäluotettavuus johtuu siitä, että niissä sovelletaan arkisen järkeilyn kapasiteetteja niiden soveltuvuusalueen ulkopuolelle “häiritseviin” päättely-ympäristöihin. Tämä analyysi on nähdäkseni lupaava, mutta se vaatii jatkokehittelyä ja tarkennusta. Esitän tutkielmassani, että eräs tärkeistä ajatuskoepäättelyssä käytetyistä arkisen järkeilyn kapasiteeteista on mentaalisen simuloinnin kyky. Mentaalisia simulaatioita käsittelevän päättelytutkimuksen keskeisiä havaintoja on, että inhimilliset järkeilijät kykenevät luotettavasti simuloimaan vain tietyn tyyppisiä tuttuja, yksinkertaisia ja ennustettavia tilanteita. Väitän, että jos ajatuskokeilu perustuu yleisempään mentaalisen simuloinnin kykyyn, niin voimme johtaa luotettavan mentaalisen simuloinnin rajoitteista myös tarkempia ajatuskoepäättelyn rajoitteita. Tarjoan tämän pohjalta kolmea mahdollista ajatuskokeen häiritsevää ominaisuutta, joiden läsnäoloa meidän tulisi pitää varoitusmerkkinä ajatuskokeen epäluotettavuudesta. Näitä ovat 1) Ajatuskokeen skenaarion voimakas kontrafaktuaalisuus, 2) Ajatuskokeen skenaarion monimutkaisuus ja 3) järkeilijän suuri psykologinen etäisyys ajatuskokeessa kuvattuun skenaarioon.

Väitän työssäni, että ajatuskokeiden häiritsevillä ominaisuuksilla ei kuitenkaan voida tyhjentävästi selittää kokeellisen filosofian havaintoja, koska ajatuskokeista tehdyissä arvostelmissa esiintyy epätoivottavaa variaatiota myös sellaisissa ajatuskokeissa, joilla ei ole selviä päättelyä häiritseviä ominaisuuksia. Tästä seuraa niin kutsuttu arkisten ajatuskokeiden ongelma: Jos ajatuskokeiden häiritsevät ominaisuudet selittävät häiritsevien ajatuskokeiden epäluotettavuuden, niin miten voimme selittää täysin arkisissa ajatuskokeissa esiintyvän epätoivottavan variaation? Esitän, että kokeellisen filosofian havaintoja arkisten ajatuskokeiden kohdalla ei tulisi ymmärtää merkkinä ajatuskoemenetelmän erityisestä viallisuudesta. Sen sijaan arkisista ajatuskokeista tehdyissä arvostelmissa esiintyvä epätoivottava variaatio voidaan ymmärtää yleisenä inhimillisessä järkeilyssä esiintyvänä kohinana. Esitykselläni on onnistuessaan huomionarvoisia seurauksia ajatuskoemenetelmälle. Inhimillisissä arvostelmissa esiintyvän kohinan vähentämiseksi on nimittäin konkreettisia keinoja ja siten myös ajatuskoemenetelmän luotettavuutta pitäisi pystyä parantamaan arvostelmien satunnaista kohinaa vähentämällä.

Tutkielmani perusteella pidän niin kutsuttua maltillista restriktionismia uskottavana ratkaisuna ajatuskoemenetelmän kohtaamiin haasteisiin. Nähdäkseni meidän tulisi pitää häiritsevistä ajatuskokeista tehtyjä arvostelmia niin epäluotettavina, ettei niitä tulisi lähtökohtaisesti käyttää filosofisessa argumentaatiossa. Arkiset ajatuskokeet sen sijaan voivat tältä erää jäädä filosofian työkaluksi, mikäli vain otamme käyttöön mahdolliset keinot arvostelmissa esiintyvän kohinan vähentämiseksi.