Problem Gambling and Criminal Behavior : Perspectives on Comorbidities and Social Disadvantage

Abstract

Rahapelaaminen on suosittu ajanviete, jolla on ollut suomalaisessa kulttuurissa sangen vahva asema vuosikymmenten ajan. Sellaisenaan rahapelaaminen on valtaosalle pelaajista harmitonta toimintaa. Rahapelaaminen voi kuitenkin aiheuttaa haittoja paitsi pelaajalle itselleen, myös hänen läheisilleen, yhteisölle ja laajemmin ajateltuna koko yhteiskunnalle. Nämä haitat eivät ole staattisia, vaan vaihtelevat kestoltaan ja intensiteetiltään. Ne voivat vaikuttaa haitallisesti useisiin elämän eri osa-alueisiin, kuten talouteen, psyykkiseen ja emotionaaliseen kuormitukseen, ihmissuhteisiin, terveyteen, opiskeluun ja työelämään. Rahapelihaitat voivat olla luonteeltaan myös kulttuurisia ja ylisukupolvisia. Yhdeksi rahapelihaitaksi määritellään rahapeliongelmiin liittyvä rikollisuus. Rikollisuuden ehkäisy mainitaan myös Arpajaislaissa yhdeksi monopolijärjestelmän perusteeksi.

Rahapeliongelmista kärsii tuoreimpien väestökyselyiden mukaan noin kolme prosenttia väestöstä. Rahapelikulutus jakautuu äärimmäisen epätasaisesti ja onkin arvioitu, että 2,5 prosenttia pelaajista on vastuussa noin puolesta kaikesta pelatusta rahasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu korkea yhteisesiintyvyys useiden muiden riippuvuuksien, mielenterveyden haasteiden, sosiaalisen huono-osaisuuden ja rahapeliongelmien kanssa. Rahapeliongelmien on lisäksi todettu olevan huomattavasti yleisempiä vankipopulaatioissa, verrattuna väestöön keskimäärin. Rahapelaaminen on aikaisemmissa tutkimuksissa tunnistettu kriminogeeniseksi tekijäksi. Ongelmapelaamiseen liittyvän rikollisuuden on todettu olevan viimeinen ratkaisu tilanteessa, jossa suuren rahapelikulutuksen aiheuttama taloudellinen paine on kasvanut liian suureksi. Suurin osa ongelmapelaamiseen liittyvästä rikollisuudesta onkin kansainvälisten tutkimusten mukaan tulojen hankkimiseen tähtäävää ja tapahtuu vasta, kun muut vaihtoehdot loppuvat. Suomessa rahapeliongelmien ja rikollisuuden välistä suhdetta ei tätä ennen ollut tutkittu.

Tätä taustaa vasten tässä väitöskirjassa tutkitaan rahapeliongelmien ja rikollisuuden välisiä yhteyksiä suomalaisessa kontekstissa. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla: 1) poliisiasian tietojärjestelmästä rahapelaamiseen liittyvillä hakusanoilla löydettyä 55 epäiltyä rikosta ja näiden tapausten esitutkintamateriaaleja, 2) rahapelaamisensa kanssa ongelmia kokeville suunnatun Peli poikki -ohjelman seulontadataa (n=1573), 3) kahdessa vankilassa toteutetussa pilottikyselyssä kerättyä aineistoa (n=96) ja 4) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämää rahapeliaiheista väestökyselydataa (n=7186), johon yhdistettiin sosiaaliseen tilanteeseen ja rikostuomioihin liittyviä muuttujia Tilastokeskuksen rekisteristä. Laadullisen dokumenttianalyysin kautta poliisin tietoon tulleista rikosepäilyistä tutkimuksessa pyrittiin ensimmäisessä osatutkimuksessa hahmottamaan rahapeliongelmien ja rikollisuuden välisiä mekanismeja. Toisessa osa-artikkelissa pyrittiin logistisen regressioanalyysin avulla löytämään rahapeliongelmiin liittyvää varastamista ja pelirahan huijaamista ennustavia taustamuuttujia avun piiriin hakeutuneiden rahapeliongelmia kokeneiden henkilöiden keskuudessa. Kolmannessa osatutkimuksessa toteutetun vankilapilotin tarkoituksena oli tutkia todennäköisten rahapeliongelmien prevalenssia vankipopulaatiossa, hyödyntäen lyhyttä, kolmen kysymyksen Brief Biosocial Gambling Screen -mittaria. Samalla kartoitettiin vankien tarpeita erilaisille rahapeliongelmiin liittyville tuen muodoille. Lopulta, neljännessä artikkelissa tarkasteltiin logististen regressiomallien kautta yleisempiä yhteyksiä rahapelaamisen vakavuuden, sosiaalisen huono-osaisuuden ja rikostuomioiden välillä väestötasolla.

Poliisin tietojärjestelmästä rahapeliongelmiin liittyvillä hakusanoilla löydetyt rikosepäilyt olivat yleisimmin väkivallattomia omaisuusrikoksia, joiden tapahtumaympäristö oli epäillyn oma koti tai työpaikka. Laadullisen dokumenttianalyysin perusteella näiden tapausten taustalla oli tyypillisesti varsin vakavia taloudellisia ongelmia, erilaisia arjessa ilmeneviä mahdollisuuksia rikokseen ja yhteisesiintyviä elämänhallintaan vaikuttavia ongelmia, kuten masennusoireita, ihmissuhdeongelmia ja runsasta päihteidenkäyttöä. Itse rikokset luokiteltiin identiteettivarkauksiksi, käytettävissä olevien varojen luvattomaksi käytöksi ja väkivaltaisiksi purkauksiksi. Epäiltyjen rikosten motiivina oli rahapelaamisen jatkaminen, sen aiheuttamien rahallisten tappioiden kiinnikurominen ja rahapeliongelman laajuuden peittäminen lähimmäisiltä. Epäillyt kuvasivat jopa vuosia jatkunutta rahapeliongelman ja rikollisen toiminnan peittelyä läheisiltä ensimmäisen rikoksen jälkeen. Lopulta, kiinnijäämisen jälkeen monet epäillyt kertoivat kuulusteluissa helpotuksestaan sekä halustaan saada tukea rahapeliongelmiinsa.

Peli poikki -ohjelmaan hakeutuneista henkilöistä 37.6% raportoi huijanneensa tai varastaneensa rahaa jatkaakseen rahapelaamistaan. Logistiset regressiomallit antoivat viitteitä siitä, että nuori ikä, matala tulotaso, matala koulutus, rahapeliongelman pitkä kesto, masennusoireet sekä toivoton kokemus omasta taloudellisesta tilanteesta olivat yhteydessä rahapelaamiseen liittyvään pelirahan varastamiseen ja huijaamiseen. Sukupuoli, rahapelaamisen aloittamisikä tai yhteisesiintyvä päihteidenkäyttö eivät tässä osatutkimuksessa olleet yhteydessä pelirahan varastamiseen tai huijaamiseen.

Tutkituissa kahdessa vankilassa todennäköisen rahapeliongelman esiintyvyyden havaittiin olevan verrattain korkea. Tuomiota edeltävän 12 kuukauden ajanjaksolla mitattuna 16 % tutkimukseen osallistuneista vangeista oli todennäköinen rahapeliongelma. Vastaamista edeltävän 12 kuukauden aikajänteellä todennäköinen rahapeliongelma oli 15 % tutkimukseen osallistuneista vangeista. Kolmasosalla niistä kyselyyn vastanneista vangeista, jotka oli tuomittu omaisuus- tai talousrikoksesta tai ryöstöstä, havaittiin todennäköinen rahapeliongelma. Kaikista vastaajista neljännes raportoi halukkuudestaan saada tukea rahapeliongelmiin. Suosituimmaksi tukimuodoiksi osoittautuivat ryhmämuotoinen tuki ja henkilökohtainen keskustelu vankilan henkilökunnan kanssa.

Rahapelikyselyyn vastanneista 2.1% oli saanut vähintään yhden ehdolliseen tai ehdottomaan vankilatuomioon tai yhdyskuntapalveluun johtaneen rikostuomion viiden edeltävän vuoden aikana. Rikostuomiot olivat yleisempiä (8.8%) henkilöillä, joilla oli rahapeliongelma tai -riippuvuus, verrattuna riskitasolla pelaaviin (3.5%), viihdepelaajiin (2.0%) ja heihin, jotka eivät pelaa ollenkaan (1.2%). Rahapeliongelman vakavuuden ja rikostuomioiden välistä yhteyttä tarkasteltiin logististen regressiomallien avulla. Malleissa, joihin otettiin mukaan sukupuoli, perustoimeentulotuen saaminen ja koulutus, rahapelaamisen vakavuuden ja rikostuomioiden välinen suhde muuttui tilastollisesti ei-merkitseväksi. Osatutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että erityisesti perustoimeentulotuen saaminen on yhteydessä sekä rikostuomioihin että rahapelaamisen vakavuuteen.

Tutkimuksen tuloksia keskustelutetaan paitsi Blaszczynskin ja Nowerin kehittämän rahapelaamisen polkumallin, myös keskeisten kriminologian teorioiden kanssa. Näistä rahapeliongelmien ja rikollisuuden välistä suhdetta pohditaan erityisesti Robert Agnew’n yleisen paineteorian ja Marcus Felsonin rutiiniaktiviteettiteorian valossa. Tämä väitöskirjatutkimus antaa viiteitä siitä, että rahapeliongelmiin liittyvän rikollisuuden ehkäisy edellyttää paitsi varhaista puuttumista rahapelaamisen tuottamaan tai sen pahentaamaan taloudelliseen kaaokseen, myös laaja-alaista psykososiaalista tukea kuormittavaan elämäntilanteeseen sosiaalisen huono- osaisuuden vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi. Tutkimustulokset tukevat eettisesti kestävän rahapelipolitiikan, sosiaalipolitiikan ja kriminaalipolitiikan kytkemistä saumattomasti toisiinsa.

While gambling is a harmless and popular pastime for most people, as a habitual activity it also has the potential to cause harm to the gamblers themselves and their affected others. These gambling harms are not static but vary in terms of intensity and duration. Such negative consequences can affect several different life-domains, and they may include financial problems, emotional distress, disrupted relationships, cultural harms, intergenerational harms, decrements in health, reduced performance at work or studies, or criminal behavior. Comorbidity between problem gambling, mental health problems, and other addictions as well as the connection between problem gambling and social disadvantage on various measures have been confirmed by previous studies. Problem gambling has been recognized as a criminogenic factor, and it is highly prevalent among incarcerated populations. Criminogenic problem gambling refers to a situation where problem gambling and the related financial distress escalate to criminal behavior, typically to income-generating crime such as fraud and embezzlement. Criminal harm has been suggested to be a late-stage gambling harm, which occurs together with long-standing and untreated problem gambling as gamblers run out of legal financial options. Furthermore, previous studies indicate that a more general association also exists between problem gambling and non-gambling related crime in a population level.

Not only is the gambling participation rate very high in Finland, but gambling has also had an exceptional position in Finland’s culture, society, and everyday life for decades. At the same time, 2.5% of gamblers are estimated to account for 50% of the total gambling expenditure. The latest population survey indicates that the prevalence of problem gambling is about 3% of the population. The core regulative framework, the recently reformed Lotteries Act, underscores minimization and prevention of gambling-related economic, health-related, and social harms, including criminal activity. In this context, this dissertation addresses the connection between problem gambling and criminal behavior through 1) data derived from documents produced by the police on 55 problem gambling-related cases, 2) screening data (N = 1,573) from a national problem gambling support program, 3) pilot survey data (n = 96) collected at two Finnish prisons, and 4) gambling-related population survey data (n = 7,186) combined with register-based variables on convictions and social disadvantage. Through qualitative document analysis this study explores patterns and mechanisms of problem gambling-related crime reported to the police. Logistic regression is utilized to find predictors of problem gambling-related stealing and cheating among help-seeking problem gamblers. Furthermore, this study explores the prevalence of probable problem gambling (measured using the Brief Biosocial Gambling Screen), the need for support, and support preferences in prison environment. Finally, logistic regression models were run to explore the general association between problem gambling severity, socioeconomic disadvantage, and having a conviction.

Most of the problem gambling-related cases found from the police information system were nonviolent property crimes that were committed at home or at the workplace. In most cases the events were preceded by severe financial problems, the emergence of suitable opportunities to commit a crime and coexisting issues of life-control, such as depression, relationship problems, and substance use. The criminal incidents were classified in three categories: identity theft, unauthorized access, and violent outburst. The crime aftermath consisted of the psychologically distressing process of hiding the trails and revival through getting caught. Reportedly, the main motivation for the crimes was to continue gambling, chase losses, or hide the extent of the individual’s problem gambling from their affected others.

Consistent with previous literature, the results reveal that among help-seeking problem gamblers, being young and having low income and low education predicted gambling-related stealing and cheating. Furthermore, as expected, a long duration of gambling problems also predicted cheating and stealing. Depressive symptoms and having a negative perception on one’s financial situation were also associated to problem gambling-related stealing or cheating. Gender, starting age of gambling, and comorbid substance use were not found to be statistically significant predictors of criminogenic problem gambling. Overall, 37.6% of the screened attendees reported having cheated or stolen to fund their gambling.

According to this study, the prevalence of probable problem gambling is relatively high among prisoners. Past-year pre-conviction prevalence of probable problem gambling was about 16% and past-year prevalence was 15%. One-third of the survey respondents who were sentenced for a property crime, financial crime, or robbery were probable problem gamblers. A majority of the participants who reported that their main crime was gambling-related scored as probable problem gamblers. Of all the respondents, one in four reported an interest in receiving problem gambling-related support. Group support was the most preferred type of support, followed by a personal conversation with a prison staff.

Of the Gambling Harms Survey respondents, 2.1% had been convicted of at least one crime during the past five years and had received a prison sentence, community service, or probation order. Criminal convictions were more common among respondents with problem or pathological gambling (8.8%) compared to at-risk gambling respondents (3.5%), to recreational gamblers (2.0%), and to non-gamblers (1.2%). However, in the models with gender, receiving basic social assistance and education included the gambling variables did not remain statistically significant. The findings suggest that especially receiving basic social assistance is strongly associated with both gambling severity and having a conviction.

The results of the study are further discussed with the pathways model by Blaszczynski and Nower, as well as with mainstream theories of criminology, especially with the general strain theory by Agnew and the routine activities theory by Felson. This study concludes that crime prevention requires early interventions for the financial chaos produced or worsened by problem gambling. A comprehensive selection of support for a variety of problems other than personal financial difficulties is needed to minimize the risk of problem gambling-related criminal activity. In addition, the study implies that social policy, ethically sustainable gambling policy, and criminal policy should be closely intertwined in the spirit of welfare state’s mission to reduce and to prevent social exclusion and social disadvantage.