An Expression of Responsibility : Conceptualizing and justifying neutrality and non-alignment in the 1960s Cold War
Alanen, Onerva (2022)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Alanen, Onerva
Omakustanne
2022
Historian tohtoriohjelma - Doctoral Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2545-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2545-9
Tiivistelmä
Väitöskirjassa analysoidaan Kylmän sodan blokkeihin kuulumattomien, eli puolueettomien ja sitoutumattomien valtioiden retoriikkaa vuosina 1960–1965. Keskiössä on se, miten näiden maiden julkisessa retoriikassa puolueettomuutta ja sitoutumattomuutta käsitteellistettiin ja oikeutettiin, sekä miten puolueettomuuden ja sitoutumattomuuden esitettiin vaikuttavan näiden maiden asemaan kansainvälisessä yhteisössä. Kylmän sodan aikana oli samaan aikaan useita kilpailevia näkemyksiä siitä mitä puolueettomuus tarkoitti ja miten puolueettoman valtion tulisi toimia. Ryhmä valtioita (sitoutumattomat valtiot, non-aligned states) pyrki lisäksi vakiinnuttamaan uuden, perinteisestä puolueettomuudesta irrotetun rinnakkaiskäsitteen ulkopolitiikalleen ja toisaalta haastamaan aikaisempia käsityksiä puolueettomuudesta. Muiden valtioiden luottamus ja ymmärrys olivat tärkeitä sekä puolueettomille ja sitoutumattomille valtioille ja ne pyrkivätkin vakuuttamaan muut politiikkaansa oikeutuksesta. Kaikki puolueettomat ja sitoutumattomat valtiot hakivat sekä kansallista että kansainvälistä ymmärrystä ja tunnustusta politiikalleen.
Ensimmäinen päätutkimuskysymys on se, miten puolueettomuutta ja sitoutumattomuutta käsitteellistettiin näiden maiden julkisessa retoriikassa: mitä puolueettomuus tai sitoutumattomuus (non-alignment) tarkoitti, ja miten nämä käsitteet suhteutuivat sekä toisiinsa että historiallisiin tai kansainvälisen lain käsityksiin puolueettomuudesta? Jotkin valtiot pyrkivät vaikuttamaan rajatumman, kansainväliseen lakiin sidotun puolueettomuuskäsitteen puolesta (Sveitsi), toiset mahdollisimman väljän ja moninaisen, kansalliset erityispiirteet huomioivan tulkinnan puolesta (Suomi, sitoutumattomat valtiot). Jotkut yhdistivät retoriikassaan molempia elementtejä (Ruotsi). Valtioiden intressit ja asema vaikuttivat siihen, millaista puolueettomuuden tulkintaa käytettiin. Toinen päätutkimuskysymys on, millaisia argumentteja käytettiin oikeuttamaan puolueettomuus- tai sitoutumattomuusmuuspolitiikan valintaa. Esimerkkejä yleisistä argumenteista olivat esimerkiksi puolueettomuuden tai sitoutumattomuuden jännitteitä vähentävä vaikutus lähialueella tai koko maailmassa, kansalaisten tuki, historian ja tradition vaikutus sekä puolueettomuus realistisena, valtion etua parhaiten palvelevana politiikkana.
Kolmas, ja viimeinen päätutkimuskysymys käsittelee sitä, miten asema puolueettomana tai sitoutumattomana maana esitettiin retoriikassa suhteessa laajempaan kansainväliseen yhteisöön: millaisia mahdollisuuksia tai rajoituksia se tarjosi? Liittoutumattomat valtiot joutuivat pohtimaan mahdollisuuksiaan liittyä erilaisiin ylirajaisiin organisaatioihin (EEC, YK jne.) mutta toisaalta asema blokkien ulkopuolella mahdollisti esiintymisen hyödynnettävänä erityisesti rauhaa edistävissä rooleissa (rauhanturvaaminen, neuvotteluja tukeva toiminta jne.). Toisaalta lähdeaineistosta tulee esille myös se, että puolueettomuus tai sitoutumattomuus ei ollut ainoa näiden valtioiden asemaa tai identiteettiä määrittänyt seikka, vaan esimerkiksi maantieteellinen viiteryhmä tai asema pienenä valtiona vaikutti siihen, miten mahdollisuudet kansainvälisessä kontekstissa esitettiin.
Sitoutumattomia maita ja Euroopan puolueettomia valtioita on usein tutkittu erikseen. Sitoutumattomat ja puolueettomat maat olivat hyvin erilaisessa asemassa, ja toisaalta noudattivat monin osin erilaista ulkopolitiikkaa. Toisaalta myöskään puolueettomat tai sitoutumattomat valtiot eivät olleet ryhminä yhtenäisiä tai yksimielisiä. Käsitteiden eroavaisuuksista huolimatta niiden välillä oli myös yhtäläisyyksiä ja sekä puolueettomat että sitoutumattomat maat ottivat kantaa näiden käsitteiden välisiin eroihin ja mahdolliseen yhteistyöhön puolueettomien ja sitoutumattomien maiden välillä. Lisäksi joitakin Euroopan puolueettomia valtioita kutsuttiin sitoutumattomien maiden konferensseihin. Sekä Euroopan puolueettomien valtioiden, että sitoutumattomien retoriikalla pyrittiin vaikuttamaan samaan kansainväliseen yhteisöön ja samat vallitsevat normit, arvot ja keskusteluympäristö vaikuttivat siihen, millainen julkinen retoriikka oli mielekästä tai mahdollista.
Yksi tutkimuksen johtavista ajatuksista on, että puolueettomuudelle ei voi hakea yksiselitteistä tulkintaa kansainvälisestä laista tai sanakirjasta, etenkään 1960-luvun kansainvälisessä kontekstissa. Yleisimmällä tasolla puolueettomuus voi vaikuttaa tarkoittavan eri keskustelijoille suunnilleen samaa asiaa, konfliktin ulkopuolella pysymistä. Kun mennään yksityiskohtiin, se on kuitenkin poliittinen, sisällöltään kiistelty käsite. Esimerkkejä puolueettomuuteen liittyvistä kiistellyistä aihepiireistä ovat kansainvälisen lain merkitys käytännön puolueettomuuspolitiikan sisällölle, puolueettomien oikeudet ja velvollisuudet, puolueettomien oikeanlainen rauhanajan politiikka, sisäpoliittisen tuen ja yleisen mielipiteen merkitys sekä mahdollisuus osallistua kansainväliseen yhteistoimintaan. Lähdemateriaalina olevissa puheissa ja muissa dokumenteissa puututaan juuri näihin kysymyksiin.
Kieleen, retoriikkaan ja käsitteisiin keskittyvän näkökulman lisäksi tutkimuksen vahvuutena on laaja vertaileva ote. Yksittäisen valtion ulkopolitiikan syväanalyysin sijaan fokus on laajemmassa keskusteluympäristössä. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin puolueettomuuspolitiikan yhteydet ja erot tulevat näkyviin vertailussa muihin Euroopan puolueettomiin valtioihin ja sitoutumattomiin maihin: Keski-Euroopan puolueettomien lakikeskeisyys sekä sitoutumattomien maiden kriittisyys ja muutoshalu erottuvat pohjoismaisesta retoriikasta. Toisaalta esimerkiksi EEC-kysymyksessä Ruotsi toimi tiiviissä yhteistyössä Sveitsin ja Itävallan kanssa, Suomen jäädessä ulkopuoliseksi. Lisäksi vertaileva ote mahdollistaa paitsi erilaisten puolueettomuuskäsitysten analysoimisen, myös ajankohdan laajemman keskusteluympäristön ja yleisesti hyväksyttyjen arvojen ja normien hahmottamisen.
Tutkimus valottaa paitsi puolueettomuutta ja sitoutumattomuutta ja näiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, myös sitä, millaisista palasista toimintaa oikeuttavaa argumentaatiota rakennetaan, ja miten aktiiviset kielenkäyttäjät, tässä tapauksessa sitoutumattomien ja puolueettomien valtioiden poliitikot, pyrkivät muuttamaan ja tulkitsemaan uudelleen käsitteitä ja niihin liitettyjä moraalisia konnotaatioita. Tutkimuksen lisää ymmärrystä sekä liittoutumattomuuspolitiikkaan liittyvästä keskustelusta että käsitteiden käytöstä poliittisena työkaluna ja niiden muuttuvista merkityksistä yleisemmin.
Ensimmäinen päätutkimuskysymys on se, miten puolueettomuutta ja sitoutumattomuutta käsitteellistettiin näiden maiden julkisessa retoriikassa: mitä puolueettomuus tai sitoutumattomuus (non-alignment) tarkoitti, ja miten nämä käsitteet suhteutuivat sekä toisiinsa että historiallisiin tai kansainvälisen lain käsityksiin puolueettomuudesta? Jotkin valtiot pyrkivät vaikuttamaan rajatumman, kansainväliseen lakiin sidotun puolueettomuuskäsitteen puolesta (Sveitsi), toiset mahdollisimman väljän ja moninaisen, kansalliset erityispiirteet huomioivan tulkinnan puolesta (Suomi, sitoutumattomat valtiot). Jotkut yhdistivät retoriikassaan molempia elementtejä (Ruotsi). Valtioiden intressit ja asema vaikuttivat siihen, millaista puolueettomuuden tulkintaa käytettiin. Toinen päätutkimuskysymys on, millaisia argumentteja käytettiin oikeuttamaan puolueettomuus- tai sitoutumattomuusmuuspolitiikan valintaa. Esimerkkejä yleisistä argumenteista olivat esimerkiksi puolueettomuuden tai sitoutumattomuuden jännitteitä vähentävä vaikutus lähialueella tai koko maailmassa, kansalaisten tuki, historian ja tradition vaikutus sekä puolueettomuus realistisena, valtion etua parhaiten palvelevana politiikkana.
Kolmas, ja viimeinen päätutkimuskysymys käsittelee sitä, miten asema puolueettomana tai sitoutumattomana maana esitettiin retoriikassa suhteessa laajempaan kansainväliseen yhteisöön: millaisia mahdollisuuksia tai rajoituksia se tarjosi? Liittoutumattomat valtiot joutuivat pohtimaan mahdollisuuksiaan liittyä erilaisiin ylirajaisiin organisaatioihin (EEC, YK jne.) mutta toisaalta asema blokkien ulkopuolella mahdollisti esiintymisen hyödynnettävänä erityisesti rauhaa edistävissä rooleissa (rauhanturvaaminen, neuvotteluja tukeva toiminta jne.). Toisaalta lähdeaineistosta tulee esille myös se, että puolueettomuus tai sitoutumattomuus ei ollut ainoa näiden valtioiden asemaa tai identiteettiä määrittänyt seikka, vaan esimerkiksi maantieteellinen viiteryhmä tai asema pienenä valtiona vaikutti siihen, miten mahdollisuudet kansainvälisessä kontekstissa esitettiin.
Sitoutumattomia maita ja Euroopan puolueettomia valtioita on usein tutkittu erikseen. Sitoutumattomat ja puolueettomat maat olivat hyvin erilaisessa asemassa, ja toisaalta noudattivat monin osin erilaista ulkopolitiikkaa. Toisaalta myöskään puolueettomat tai sitoutumattomat valtiot eivät olleet ryhminä yhtenäisiä tai yksimielisiä. Käsitteiden eroavaisuuksista huolimatta niiden välillä oli myös yhtäläisyyksiä ja sekä puolueettomat että sitoutumattomat maat ottivat kantaa näiden käsitteiden välisiin eroihin ja mahdolliseen yhteistyöhön puolueettomien ja sitoutumattomien maiden välillä. Lisäksi joitakin Euroopan puolueettomia valtioita kutsuttiin sitoutumattomien maiden konferensseihin. Sekä Euroopan puolueettomien valtioiden, että sitoutumattomien retoriikalla pyrittiin vaikuttamaan samaan kansainväliseen yhteisöön ja samat vallitsevat normit, arvot ja keskusteluympäristö vaikuttivat siihen, millainen julkinen retoriikka oli mielekästä tai mahdollista.
Yksi tutkimuksen johtavista ajatuksista on, että puolueettomuudelle ei voi hakea yksiselitteistä tulkintaa kansainvälisestä laista tai sanakirjasta, etenkään 1960-luvun kansainvälisessä kontekstissa. Yleisimmällä tasolla puolueettomuus voi vaikuttaa tarkoittavan eri keskustelijoille suunnilleen samaa asiaa, konfliktin ulkopuolella pysymistä. Kun mennään yksityiskohtiin, se on kuitenkin poliittinen, sisällöltään kiistelty käsite. Esimerkkejä puolueettomuuteen liittyvistä kiistellyistä aihepiireistä ovat kansainvälisen lain merkitys käytännön puolueettomuuspolitiikan sisällölle, puolueettomien oikeudet ja velvollisuudet, puolueettomien oikeanlainen rauhanajan politiikka, sisäpoliittisen tuen ja yleisen mielipiteen merkitys sekä mahdollisuus osallistua kansainväliseen yhteistoimintaan. Lähdemateriaalina olevissa puheissa ja muissa dokumenteissa puututaan juuri näihin kysymyksiin.
Kieleen, retoriikkaan ja käsitteisiin keskittyvän näkökulman lisäksi tutkimuksen vahvuutena on laaja vertaileva ote. Yksittäisen valtion ulkopolitiikan syväanalyysin sijaan fokus on laajemmassa keskusteluympäristössä. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin puolueettomuuspolitiikan yhteydet ja erot tulevat näkyviin vertailussa muihin Euroopan puolueettomiin valtioihin ja sitoutumattomiin maihin: Keski-Euroopan puolueettomien lakikeskeisyys sekä sitoutumattomien maiden kriittisyys ja muutoshalu erottuvat pohjoismaisesta retoriikasta. Toisaalta esimerkiksi EEC-kysymyksessä Ruotsi toimi tiiviissä yhteistyössä Sveitsin ja Itävallan kanssa, Suomen jäädessä ulkopuoliseksi. Lisäksi vertaileva ote mahdollistaa paitsi erilaisten puolueettomuuskäsitysten analysoimisen, myös ajankohdan laajemman keskusteluympäristön ja yleisesti hyväksyttyjen arvojen ja normien hahmottamisen.
Tutkimus valottaa paitsi puolueettomuutta ja sitoutumattomuutta ja näiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, myös sitä, millaisista palasista toimintaa oikeuttavaa argumentaatiota rakennetaan, ja miten aktiiviset kielenkäyttäjät, tässä tapauksessa sitoutumattomien ja puolueettomien valtioiden poliitikot, pyrkivät muuttamaan ja tulkitsemaan uudelleen käsitteitä ja niihin liitettyjä moraalisia konnotaatioita. Tutkimuksen lisää ymmärrystä sekä liittoutumattomuuspolitiikkaan liittyvästä keskustelusta että käsitteiden käytöstä poliittisena työkaluna ja niiden muuttuvista merkityksistä yleisemmin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]