Towards Thriving or Draining? Psychosocial Well-Being Implications of Social Media Use at Work

Abstract

Työelämä on muuttunut vauhdilla, minkä vuoksi työntekijät ovat alkaneet käyttää enenevissä määrin edistyksellisiä teknologioita kuten yhteistyöalustoja ja sosiaalisen median alustoja työtarkoituksiin. Koska sosiaalinen media on läsnä lähes kaikkialla, sen käyttämiseen liittyy monenlaisia uhkia ja mahdollisuuksia työntekijöiden psykososiaaliselle työhyvinvoinnille, kuten esimerkiksi helppo ja nopea tiedonjakaminen, sosiaalinen tuki, työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen ja teknologian käyttöön liittyvä stressi ja uupumus. Työn ja vuorovaikutuksen siirtyminen lisääntyvissä määrin verkkoon on merkittävä sosiaalipsykologinen ilmiö. Lisää tutkimusta ja tarkempaa tietoa tarvitaan, jotta voidaan paremmin ymmärtää työhön liittyvän sosiaalisen median käytön yhteyttä työntekijöiden psykososiaaliseen hyvinvointiin, koska käytöllä voi olla myös vakavia seurauksia nykytyöelämälle.

Tässä sosiaalipsykologian väitöskirjassa tarkastellaan työntekijöiden sosiaalisen median käyttöä työssä viidessä asiantuntijaorganisaatiossa ja yleisesti suomalaisten työntekijöiden keskuudessa ja analysoidaan kuinka sosiaalisen median työkäyttö liittyy työntekijöiden psykososiaaliseen työhyvinvointiin. Lisäksi tutkitaan minkälaiset muut tekijät ennustavat psykososiaalista työhyvinvointia lisääntyneen sosiaalisen median käytön kontekstissa. Väitöskirja koostuu neljästä erillisestä artikkelista, joiden aineistot on kerätty vuosina 2018–2021. Ensimmäisessä artikkelissa käytettiin monimenetelmällistä lähtökohtaa ja aineisto koostui viidestä asiantuntijaorganisaatiosta kerätyistä fokusryhmähaastatteluista (<i>N</i> = 52) ja poikkileikkauskyselytutkimuksesta (<i>N</i> = 563). Myös toinen artikkeli oli monimenetelmällinen ja siinä hyödynnettiin samoja aineistoja kuin ensimmäisessä tutkimuksessa sekä lisäksi poikkileikkauskyselyaineistoa, joka kerättiin suomalaisilta työntekijöiltä (<i>N</i> = 1817). Kolmannessa artikkelissa käytettiin samoja poikkileikkauskyselyaineistoja kuin toisessa artikkelissa. Neljännessä artikkelissa käytettiin neljän keräyspisteen kansallista pitkittäiskyselyaineistoa (<i>n</i> = 965 alkuperäisestä otoksesta <i>N</i> = 1817). Analyysimenetelminä hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, rakenneyhtälömallia ja lineaarista ja monitasoista lineaarista regressioanalyysiä.

Tulosten mukaan sekä asiantuntijaorganisaatioiden tietotyöntekijät että suomalaiset työntekijät yleisesti käyttävät sosiaalista mediaa aktiivisesti työssään. Sosiaalista mediaa käytetään eniten työssä sisältöjen seuraamiseen ja jakamiseen, viestintään ja yhteydenpitoon työkavereihin sekä verkostoitumiseen. Käyttöä ohjaa sisäisestä motivaatiosta käsin henkilökohtainen valinta ja kiinnostus sosiaalisen median käyttöön työssä. Lisäksi ulkoisina käyttömotivaatiotekijöinä esiin nousivat organisaatiokulttuuri ja henkilöbrändääminen. Informaation helppo saatavuus, autonomia, organisaatiolähtöinen kannustus ja tuki, sosiaaliset verkostot ja työidentiteetin kehittäminen koettiin positiivisina sosiaalisen median käyttöön liittyvinä resursseina ja psykososiaalisina työhyvinvoinnintekijöinä. Sosiaalisen median työkäyttö oli myös yhteydessä korkeampaan organisaatioon samaistumiseen, sosiaaliseen tukeen ja työn imuun. Negatiivisiin psykososiaalisiin työhyvinvointivaikutuksiin kuului fysiologiset oireet, pelot, sosiaalinen paine ja epäselvät säännöt. Lisäksi sosiaalisen median työkäyttö oli yhteydessä korkeampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen, työuupumukseen ja teknostressiin etenkin milleniaaleilla.

Useat sosiaalisen median käyttömotivaatiot, kuten esimerkiksi sisällöntuottaminen, informaation etsiminen ja viestintä työkavereiden kanssa sekä erot sukupolvien, ammattialojen, tilannetekijöiden ja sosiodemografisten taustatietojen välillä olivat yhteydessä sekä positiivisiin ja negatiivisiin psykososiaalisiin työhyvinvointivaikutuksiin. Tulokset osoittavat, että milleniaalit käyttävät sosiaalista mediaa vanhempia sukupolvia aktiivisemmin työssään, mutta he kokevat käytön myös kuormittavamammaksi samoin kuin naiset ja paljon sosiaalista mediaa käyttävät työntekijät. Tulokset myös korostavat, että työhön liittyvän sosiaalisen median viestinnän lisäksi myös työhön suoraan liittymätön epävirallinen viestintä työkavereiden ja työyhteisön kanssa on yhteydessä positiivisiin psykososiaalisiin työhyvinvointivaikutuksiin.

Tämän väitöskirjan tulokset kokoavat kattavan kuvan sosiaalisen median käytöstä asiantuntijaorganisaatioissa ja yleisemmin suomalaisten työntekijöiden keskuudessa. Tulokset korostavat sosiaalisen median työkäytön ja työhyvinvoinnin dynaamista suhdetta ja kaksijakoisia – kukoistamaan auttavia ja loppuun kuluttavia – työhyvinvointivaikutuksia. Sosiaalisen median työkäyttöön liittyvä motivaatiopotentiaali on mahdollista ottaa käyttöön kannustamalla työntekijöitä viralliseen ja epäviralliseen sosiaalisen median viestintään, ja tukemalla psykologisia perustarpeita eli autonomiaa, kompetenssia ja yhteenkuuluvuutta, kasvattamalla työntekijöiden resursseja ja työn imua. Tulokset ovat erittäin ajankohtaisia ja tarjoavat tärkeitä suosituksia työntekijöille ja organisaatioille ottaen huomioon lisääntyneen sosiaalisen median työkäytön ja koronapandemian jälkeisen työelämän.

Employees increasingly use technological advancements such as collaborative technologies and social media platforms at work in response to rapid change and demands of contemporary work life. Pervasive by its nature, social media use for work purposes imposes both opportunities and threats, such as knowledge sharing, social support, blurred boundaries between work and private life, and technology-related stress and exhaustion that influences employees’ psychosocial well-being at work. The technological transformation of work and interaction progressively to online environments is a crucial social psychological phenomenon. More detailed knowledge is needed to understand the psychosocial well-being implications of social media use at work because they can have severe consequences for the modern work life.

This doctoral dissertation in social psychology examines the way employees use social media at work in five professional organizations and among the general workforce in Finland as well as how the use relates to psychosocial well-being at work. The aim is also to identify other key predictors of psychosocial well-being in the context of increased social media use at work. The dissertation consists of four distinct studies conducted during years 2018–2021. Adopting a mixed-method approach, the first study utilized focus group interviews (<i>N</i> = 52) and cross-sectional survey data (<i>N</i> = 563) from five professional organizations. A mixed-method approach was also used in the second study, which utilized the data sets from the first study along with cross-sectional Finnish workforce survey data (<i>N</i> = 1,817). The third study was based on the same cross-sectional survey data sets from the second study. The fourth study consisted of longitudinal 4-point survey data (<i>n</i> =965 of the original sample of <i>N</i> = 1,817) from the Finnish workforce. Analyses were conducted with theory-driven content analysis, structural equation modeling, linear regression analysis, and hybrid multilevel linear regression analysis.

According to the results, employees actively use social media in professional organizations and among the overall Finnish workforce. Following and sharing content, communicating, and staying in touch with colleagues and networking were the main purposes for the use. The use is driven by intrinsic motivations of personal choice and interest and extrinsic motivations of organizational culture and personal branding. The positive psychosocial well-being implications included enhanced information, autonomy, organizational encouragement and support, social networks, and professional identity development. Higher organizational identification, social support, and higher work engagement were also identified. Negative psychosocial well-being implications involved physiological symptoms, fears, social pressure, and unclear rules. Higher psychological distress, burnout, and technostress were observed, especially among millennials.

The positive and negative psychosocial well-being implications were related to various use motivations such as content production, information seeking and communication with colleagues, as well as generational and occupational differences, and situational and sociodemographic factors. Millennials were more active social media users than former generation employees were, but they also perceived the use as more straining, similar to the result among women and heavy users. The results highlight that nonwork-related social media communication with colleagues and work community, in addition to work-related communication, is associated with positive psychosocial well-being implications.

This dissertation accelerates an integrative view of social media use at work and psychosocial well-being in contemporary work environments from both organizational and national perspectives. The results emphasize the dynamic relationship of social media use at work and psychosocial well-being, and the dual – thriving and draining – well-being implications. The motivational potential can be harnessed by encouraging formal and informal social media communications and nurturing psychological needs of autonomy, relatedness, and competence by fostering employees’ resources and work engagement. The results are timely and provide practical suggestions for employees and organizations, which are central considering the intensified social media use at work and the post-COVID work life.