Letkuravitsemusriippuvuudesta vieroittamiseen käytetyt syömiskuntoutusinterventiot alle 7-vuotiailla lapsilla : Integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Lasten syömisvaikeus on oire, joka saattaa ilmetä esimerkiksi epätyypillisenä syömiskäyttäytymisenä tai nielemisvaikeuden yhteydessä. Syömisvaikeus voi johtaa muun muassa aliravitsemukseen. Mikäli ravitsemuksen antaminen suun kautta ei syömisvaikeuden vuoksi ole riittävää tai turvallista, asennetaan lapselle ravitsemusletku. Letkuravitsemuksen käyttämiseen ravitsemusreittinä sisältyy kuitenkin komplikaatioriskejä, joten siitä tulisi pyrkiä eroon mahdollisimman nopeasti. Ajoissa toteutettu vieroittaminen myös parantaa vieroittumisennustetta. Kaikilla lapsilla letkuravitsemuksesta vieroittaminen ei kuitenkaan onnistu, vaikka lääketieteellistä perustetta letkuravitsemukselle ei enää olisi. Tällöin puhutaan letkuravitsemusriippuvuudesta. Letkuravitsemusriippuvuus on riskinä erityisesti, mikäli letkuravitsemus on jatkunut pitkään. Tilanteessa lapsella aloitetaan syömiskuntoutusinterventio ravitsemusletkusta vieroittamiseksi.

Syömiskuntoutusinterventioita on tutkimuskirjallisuudessa esitelty useita, mutta interventioiden turvallisuutta tai tehokkuutta ei voida vielä vertailla tutkimustiedon vähäisyyden vuoksi. Siksi tässä kandidaatintutkielmassa on tarkoituksena selvittää, millaisia syömiskuntoutusinterventioita on käytössä alle 7-vuotiaiden lasten letkuravitsemusriippuvuudesta vieroittamiseen. Tämä tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena ja aineiston rajausta ohjasivat ennalta määritellyt poissulku- sekä sisäänottokriteerit. Lopulta seitsemän artikkelia valittiin aineistoksi. Aineiston analysointi suoritettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä soveltuvin osin hyödyntäen. Lisäksi analysoinnissa käytettiin apuna tulosten pelkistämistä sekä ala- ja yläluokkiin jaottelua.

Tämän kandidaatintutkielman perusteella voidaan todeta, että syömiskuntoutusinterventiot, joita letkuravitsemusriippuvuudesta vieroittamiseen käytetään, jakautuvat osasto- ja avohoidossa toteutettaviin intensiivikuntoutusinterventioihin. Osastohoidon interventioissa kuntoutus toteutetaan joko moniammatillisena, näläntunteen provosointiin keskittyvänä tai behavioraalispainotteisena intensiivikuntoutusjaksona. Avohoidon interventioissa kuntoutuksen lähestymistapana on intensiivikuntoutus.

Tutkielman avulla saadaan suomenkielistä tietoa kansainvälisesti käytetyistä syömiskuntoutusinterventioista. Tulokset voivat auttaa erityisesti puheterapeutteja heidän pohtiessaan letkuravitsemusriippuvuudesta vieroittamiseen käytettäviä syömiskuntoutusinterventioita. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia interventioiden sisäänottokriteereitä tarkemmin sekä mahdollisuuksia esimerkiksi ryhmämuotoisille tai intensiteetiltään vaihteleville interventioille.