Bliss and Curse of Autonomy : Implementing inquiry learning in a domain-specific and cross-curricular context
Kuisma, Merja (2022)
Kuisma, Merja
Tampere University
2022
Kasvatus ja yhteiskunta -tohtoriohjelma - Doctoral Programme of Education and Society
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-10-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2551-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2551-0
Tiivistelmä
Tämä väitöskirja koostuu kolmesta artikkelista, joista kukin esittelee yhden tapaustutkimuksen: (1) Effects of progressive inquiry on cognitive and affective learning outcomes in adolescents’ geography education, (2) Narratives of inquiry learning in middle school geography when studying with geographic inquiry, sekä (3) Students’ narratives and conceptual changes in a cross-curricular inquiry-based study unit in a Finnish upper secondary school. Ensimmäinen artikkeli on kirjoitettu yhdessä Petri Nokelaisen kanssa ja kolmas yhdessä Ilkka Ratisen kanssa. Lisäksi esitellään toisen ja kolmannen tapaustutkimuksen julkaisemattomat tulokset koskien opetuksen digitalisoitumista.
Kaikki kolme tapaustutkimusta käsittelevät tutkivaa oppimista. Tutkivaa oppimista on pitkään pidetty yhtenä hyödyllisistä lähestymistavoista suunniteltaessa pedagogisia malleja luonnontieteen opetukseen käsitteiden, ilmiöiden ja menetelmien oppimista varten. Tutkivaa oppimista on jo ennestään toteutettu paitsi luonnontieteiden opetuksessa myös muiden tieteenalojen opetuksessa sekä monialaisissa opinnoissa. Tätä väitöskirjaa varten suunniteltiin kolme pedagogista mallia, jotka pohjautuvat Kai Hakkaraisen ja Sami Paavolan kehittämään tutkivan oppimisen malliin. Tämä väitöskirja esittelee toteutusmallin käytettäväksi yläkoulun ja lukion maantieteen opetuksessa sekä lukion monialaisessa opetuksessa.
Ensimmäisessä tapaustutkimuksessa selvitettiin tutkivan oppimisen vaikutuksia kognitiivisiin oppimistuloksiin ja motivaatiotasoon kahdessa nuoren eri kehitysvaiheessa: yläkoulussa ja lukiossa. Maantiede tarjoaa loistavat puitteet tutkivaan oppimiseen, koska se on kouluaine, joka parantaa taitoja hankkia, analysoida, muokata, rakentaa ja vertailla tietoa. Kokeellisella tutkimuksella verrattiin tutkivan oppimisen interventioryhmien kognitiivisia oppimistuloksia ja motivaatiotasoa kontrolliryhmiin, joita opetettiin perinteisemmällä, opettajakeskeisemmällä opetusmenetelmällä. Tulokset osoittavat, että kognitiiviset oppimistulokset olivat parempia interventioryhmissä sekä yläkoulun että lukion puolella, ja että vanhemmat oppilaat hyötyivät vielä enemmän kuin yläkoulun oppilaat. Lisäksi havaittiin, että aikaisemmat oppimisen itsesäätelytaidot eivät vaikuttaneet kognitiivisiin tuloksiin, joten tarvittavat säätelytaidot opittiin kurssin aikana. Tutkiva oppiminen vaikutti myönteisesti yläkoulun oppilaiden motivaatiotasoon.
Toinen ja kolmas tapaustutkimus osoittavat, että narratiivinen haastattelu ja narratiivinen analyysi sopivat hyvin 14–15-vuotiaita ja 17–18-vuotiaita nuoria koskevaan tutkimukseen. Näiden kahden tapaustutkimuksen narratiivien ja narratiivisen analyysin tulosten mukaan yläkoulussa ja lukiossa oppijat, joiden minäpystyvyyden uskomukset ovat myönteisiä ja realistisia ja joilla on hyvät oppimisen itsesäätelytaidot, hyötyvät tutkivan oppimisen mahdollistamasta korkeasta autonomiasta. Tämä ilmeni molempien tapaustutkimusten vallitsevana narratiivina. Yläkoulun ja lukion aineistosta löytynyt ensimmäinen vastakertomus muistutti toisiaan, koska molemmat kuvaavat oppijaa, joka kamppailee oppimisen itsesäätelytaitojen kanssa kaikilla kolmella eli kognition, motivaation ja käyttäytymisen säätelyn tasolla. Nämä opiskelijat eivät pysyneet aikataulussa ja pitivät itselleen tärkeiden tutkimuskysymysten muodostamista vaikeana, eikä heidän opettajansa tukenut riittävästi näiden oppilaiden oppimisen itsesäätelyprosessia. Näin ollen myös lukion opiskelijat tarvitsevat enemmän harjoittelua oppiakseen tieteellistä ajattelua. Toinen vastakertomus vaihteli suuresti yläkoulun ja lukion välillä; Yläkoulussa se kuvaa oppijaa, jolla on erinomaiset oppimisen itsesäätelytaidot, mutta vaatii saada opiskella yksin, kun taas lukiossa se kuvaa oppijaa, jolla on erinomaiset neuvottelutaidot, mutta heikko oppimisen eteen ponnistelun säätelytaito.
Kolmas tapaustutkimus poikkesi ensimmäisestä ja toisesta kontekstinsa puolesta, koska tutkimuksen kohteena ei ollut maantiede tai muu yksittäinen oppiaine, vaan monialainen opintojakso. Lisäksi se antoi uuden näkökulman henkilökohtaiseen tavoiteorientaatioon tutkiessaan, miten oppijan tavoiteorientaatio liittyy oppimisen itsesäätelytaitoihin ja akateemisiin oppimistuloksiin, kuten käsitteellisiin muutoksiin. Narratiivien analyysin ja narratiivisen analyysin tulokset ovat yhdenmukaisia edellisen tapaustutkimuksen tulosten kanssa, koska vallitseva kertomus kuvaa oppijaa, jonka tavoiteorientaatio on joko oppimishakuinen tai suoritusorientaatio ja joka hyötyy tutkivan oppimisen tarjoamasta autonomiasta. Suoritusorientaation omaava oppija hyötyi tutkivasta oppimisesta lähinnä suoriutumalla erinomaisesti kurssitehtävissä (portfolio ja käsitekartta), kun taas oppimishakuiset oppijat eivät menestyneet kirjallisissa suorituksissa vaan haastattelun paljastamissa korkeamman ajattelun taidoissa, joka ilmeni käsitteellisinä muutoksina ja kynnyskäsitteiden oivalluksina. Oppimishakuiset oppijat asettivat etusijalle ajattelun syventymisen ja laajemman ymmärryksen käsitteiden ja ilmiöiden ymmärtämisessä kuin ideoidensa dokumentoinnin kurssisuoritteisiin. Kolmas tapaustutkimus viittaa näin ollen siihen, että tarvitaan multimodaalista arviointia, jos halutaan huomioida ajattelun taitoja kurssiarvioinnissa. Yhteistaideteos toimi kolmannessa tapaustutkimuksessa erinomaisesti arvioinnin välineenä, sillä se toi esiin, miten oppijat olivat oppineet eri oppiaineiden näkökulmia ja miten he yhdistivät niitä.
Kaikki kolme tapaustutkimusta käsittelevät tutkivaa oppimista. Tutkivaa oppimista on pitkään pidetty yhtenä hyödyllisistä lähestymistavoista suunniteltaessa pedagogisia malleja luonnontieteen opetukseen käsitteiden, ilmiöiden ja menetelmien oppimista varten. Tutkivaa oppimista on jo ennestään toteutettu paitsi luonnontieteiden opetuksessa myös muiden tieteenalojen opetuksessa sekä monialaisissa opinnoissa. Tätä väitöskirjaa varten suunniteltiin kolme pedagogista mallia, jotka pohjautuvat Kai Hakkaraisen ja Sami Paavolan kehittämään tutkivan oppimisen malliin. Tämä väitöskirja esittelee toteutusmallin käytettäväksi yläkoulun ja lukion maantieteen opetuksessa sekä lukion monialaisessa opetuksessa.
Ensimmäisessä tapaustutkimuksessa selvitettiin tutkivan oppimisen vaikutuksia kognitiivisiin oppimistuloksiin ja motivaatiotasoon kahdessa nuoren eri kehitysvaiheessa: yläkoulussa ja lukiossa. Maantiede tarjoaa loistavat puitteet tutkivaan oppimiseen, koska se on kouluaine, joka parantaa taitoja hankkia, analysoida, muokata, rakentaa ja vertailla tietoa. Kokeellisella tutkimuksella verrattiin tutkivan oppimisen interventioryhmien kognitiivisia oppimistuloksia ja motivaatiotasoa kontrolliryhmiin, joita opetettiin perinteisemmällä, opettajakeskeisemmällä opetusmenetelmällä. Tulokset osoittavat, että kognitiiviset oppimistulokset olivat parempia interventioryhmissä sekä yläkoulun että lukion puolella, ja että vanhemmat oppilaat hyötyivät vielä enemmän kuin yläkoulun oppilaat. Lisäksi havaittiin, että aikaisemmat oppimisen itsesäätelytaidot eivät vaikuttaneet kognitiivisiin tuloksiin, joten tarvittavat säätelytaidot opittiin kurssin aikana. Tutkiva oppiminen vaikutti myönteisesti yläkoulun oppilaiden motivaatiotasoon.
Toinen ja kolmas tapaustutkimus osoittavat, että narratiivinen haastattelu ja narratiivinen analyysi sopivat hyvin 14–15-vuotiaita ja 17–18-vuotiaita nuoria koskevaan tutkimukseen. Näiden kahden tapaustutkimuksen narratiivien ja narratiivisen analyysin tulosten mukaan yläkoulussa ja lukiossa oppijat, joiden minäpystyvyyden uskomukset ovat myönteisiä ja realistisia ja joilla on hyvät oppimisen itsesäätelytaidot, hyötyvät tutkivan oppimisen mahdollistamasta korkeasta autonomiasta. Tämä ilmeni molempien tapaustutkimusten vallitsevana narratiivina. Yläkoulun ja lukion aineistosta löytynyt ensimmäinen vastakertomus muistutti toisiaan, koska molemmat kuvaavat oppijaa, joka kamppailee oppimisen itsesäätelytaitojen kanssa kaikilla kolmella eli kognition, motivaation ja käyttäytymisen säätelyn tasolla. Nämä opiskelijat eivät pysyneet aikataulussa ja pitivät itselleen tärkeiden tutkimuskysymysten muodostamista vaikeana, eikä heidän opettajansa tukenut riittävästi näiden oppilaiden oppimisen itsesäätelyprosessia. Näin ollen myös lukion opiskelijat tarvitsevat enemmän harjoittelua oppiakseen tieteellistä ajattelua. Toinen vastakertomus vaihteli suuresti yläkoulun ja lukion välillä; Yläkoulussa se kuvaa oppijaa, jolla on erinomaiset oppimisen itsesäätelytaidot, mutta vaatii saada opiskella yksin, kun taas lukiossa se kuvaa oppijaa, jolla on erinomaiset neuvottelutaidot, mutta heikko oppimisen eteen ponnistelun säätelytaito.
Kolmas tapaustutkimus poikkesi ensimmäisestä ja toisesta kontekstinsa puolesta, koska tutkimuksen kohteena ei ollut maantiede tai muu yksittäinen oppiaine, vaan monialainen opintojakso. Lisäksi se antoi uuden näkökulman henkilökohtaiseen tavoiteorientaatioon tutkiessaan, miten oppijan tavoiteorientaatio liittyy oppimisen itsesäätelytaitoihin ja akateemisiin oppimistuloksiin, kuten käsitteellisiin muutoksiin. Narratiivien analyysin ja narratiivisen analyysin tulokset ovat yhdenmukaisia edellisen tapaustutkimuksen tulosten kanssa, koska vallitseva kertomus kuvaa oppijaa, jonka tavoiteorientaatio on joko oppimishakuinen tai suoritusorientaatio ja joka hyötyy tutkivan oppimisen tarjoamasta autonomiasta. Suoritusorientaation omaava oppija hyötyi tutkivasta oppimisesta lähinnä suoriutumalla erinomaisesti kurssitehtävissä (portfolio ja käsitekartta), kun taas oppimishakuiset oppijat eivät menestyneet kirjallisissa suorituksissa vaan haastattelun paljastamissa korkeamman ajattelun taidoissa, joka ilmeni käsitteellisinä muutoksina ja kynnyskäsitteiden oivalluksina. Oppimishakuiset oppijat asettivat etusijalle ajattelun syventymisen ja laajemman ymmärryksen käsitteiden ja ilmiöiden ymmärtämisessä kuin ideoidensa dokumentoinnin kurssisuoritteisiin. Kolmas tapaustutkimus viittaa näin ollen siihen, että tarvitaan multimodaalista arviointia, jos halutaan huomioida ajattelun taitoja kurssiarvioinnissa. Yhteistaideteos toimi kolmannessa tapaustutkimuksessa erinomaisesti arvioinnin välineenä, sillä se toi esiin, miten oppijat olivat oppineet eri oppiaineiden näkökulmia ja miten he yhdistivät niitä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4906]