Hätätiloja vai ennaltaehkäisyä : Afrikkalaisten ympäristö- ja turvallisuustoimijoiden käsitykset ilmastonmuutoksesta turvallisuuskysymyksenä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, kuinka afrikkalaiset ympäristö- ja turvallisuustoimijat käsittävät ilmastonmuutoksen turvallisuuskysymyksenä. Ilmastonmuutoksesta on tullut yksi aikamme painavimmista kysymyksistä ja sitä on alettu pitämään enenevissä määrin turvallisuuskysymyksenä. Kuitenkaan turvallisuustutkimuksessa ei ole onnistuttu luomaan yhtä universaalisti hyväksyttyä käsitystä ilmastonmuutokselle turvallisuuskysymyksenä ja se on pysynyt suhteellisen väiteltynä aiheena turvallisuuden alalla. Vaikka ilmastonmuutos on jo globaalisti koskettava ilmiö, vaihtelevat sen vaikutukset alueittain ja Afrikan on todettu olevan yksi ilmastonmuutokselle haavoittuvaisimmista alueista.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta eriävästä turvallisuuskäsityksestä, turvallistamisteoriasta, jota käytetään tutkielmassa nimellä uhkasaatio, sekä riskin käsitteestä ja riskifikaatiosta. Turvallistamisteorian perustajana voidaan pitää niin sanottua Kööpenhaminan koulukuntaa, jonka mukaan turvallisuus ei ole “tuolla jossain”, vaan se rakennetaan sosiaalisesti turvallistavan puheaktin kautta. Turvallistamisteorian mukaan uhkien tulee olla äkillisiä, eksistentiaalisia ja konkreettisia, jotta ne voidaan turvallistaa. Turvallistamisteoria on kuitenkin saanut laajasti kritiikkiä sen teoreettisista epäkohdistaan erityisesti yrityksissä käsittää ilmastonmuutos turvallisuuskysymyksenä. Täten tutkielmassa käytetään myös toista käsitystä turvallisuudesta eli riskifikaatiota, jonka on väitetty olevan soveltuvampi turvallisuuskäsitys ilmastonmuutosta kohtaan. Riskifikaation mukaan turvallisuuskysymyksinä voivat olla myös potentiaalisemmat ja abstraktimmat asiakokonaisuudet. Riskifikaatio ja sen ideoiden soveltuvuuden tunnustaminen ovat johtaneet siihen, että riskifikaatiota voidaan pitää yhtenä turvallistamisen muotona.

Tutkielman metodina toimii diskurssianalyysi, ja tarkemmin elastinen ja kriittinen diskurssianalyysi, joiden avulla analysoitavasta tekstistä pyritään huomioimaan ne kohdat, joissa ilmastonmuutos käsitetään turvallisuuskysymyksenä joko uhkasaation tai riskifikaation turvallisuuskäsityksien kautta. Analysoitavana aineistona toimivat Afrikan ympäristöministerikonferenssin tapaamisten raportit sekä Afrikan rauhan- ja turvallisuusneuvoston julkilausumat ja lehdistötiedotteet.

Tutkielman analyysissa tarkastellaan ilmastonmuutosta turvallisuuskysymyksenä käsittävää kieltä kahdesta eri diskurssista: vaaradiskurssista ja riskidiskurssista. Analyysissa on kaksi eri näkökulmaa, joista ilmastonmuutos voidaan käsittää turvallisuuskysymyksenä, mikä on ilmastonmuutoksen luonne turvattomuutta aiheuttavana tekijänä sekä turvallisuutta tuovissa toimissa ilmastonmuutosta kohtaan. Analyysissa voidaan havaita selvästi, kuinka ilmastonmuutos käsitetään turvallisuuskysymyksenä monipuolisesti sekä uhkasaation että riskifikaation ideoiden kautta. Keskeinen havainto on kuitenkin, että ilmastonmuutoksen luonne turvattomuutta aiheuttavana tekijänä käsitetään miltei kokonaan uhkasaation ideoiden kautta, kun taas ehdotetut toimet turvallisuuden lisäämiseksi mukailevat kokonaan riskifikaation ideoita.