Immuno-engineering of Cells and Biomaterials for Biomedical Applications
Rangasami, Vigneshkumar (2022)
Rangasami, Vigneshkumar
Tampere University
2022
Biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Biomedical Sciences and Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-10-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2573-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2573-2
Tiivistelmä
Immuunijärjestelmän muodostavat immuunisolut, jotka pitävät kehomme turvassa ja auttavat torjumaan eri taudinaiheuttajien välittämiä infektioita sekä ovat keskeisessä roolissa homeostaasin säätelyssä, haavan paranemisessa ja kudosten uusiutumisessa. Onnistuneen hoidon saavuttamiseksi on potilaan kehoon lisätyn implantin tai muiden vieraiden aineiden, kuten biomateriaalien, nanopartikkeleiden, pienimolekyylisten lääkkeiden tai elävien solujen selviydyttävä monimutkaisessa immuuniympäristössä. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää kehittää uusia teknisiä ratkaisuja tai immuunivasteisia biomateriaaleja, jotka pystyvät turvallisesti muuttamaan aggressiivista immuunijärjestelmää tai hyödyntämään immuunijärjestelmän "soluja tappavia" tai "haavoja parantavia" ominaisuuksia potilaiden sairauksien hoidossa. Tähän ongelmaan liittyen tässä väitöskirjassa kehitettiin uusia biotekniikan strategioita, jotka hyödyntävät nanolääketieteen tai kudosteknologian lähestymistapoja immuunijärjestelmän muuttamiseksi.
Tässä väitöskirjassa on käytetty nanokantajien ja hydrogeelitukirakenteiden suunnittelussa hyaluronihappoa (eng. hyaluronic acid, HA). HA-pohjaiset nanopartikkelit suunniteltiin syövän vastaisiin sovelluksiin, kun taas immunosuppressiiviset HA-pohjaiset hydrogeelitukirankenteet suunniteltiin kudosteknologian sovelluksiin. HA-nanopartikkelit suunniteltiin käyttäen uutta itsekokoontumisstrategiaa, jossa vettä hylkivä immunosuppressiivinen lääke, deksametasoni, yhdistettiin HA-runkoon amfifiilisyyden luomiseksi. Tämän jälkeen tunnettu kemoterapialääke, doksorubisiini, lastattiin nanopartikkeliin. Nämä lääkettä sisältävät HA-nanopartikkelit muodostivat ihanteellisen nanokantajan yhdistelmähoitoon ja lääkkeenkuljetusjärjestelmää tutkittiin sen syövänvastaisen aktiivisuuden, makrofagien polarisaatiopotentiaalin ja sen kyvyn muuttaa trombiintulehdusta ihmisen kokoveressä. Havaittiin, että uusi HA-pohjainen nanokantaja esti verihiutaleiden yhteen kasautumista ja trombiinin muodostumista, mitä doksorubisiini yleensä aiheuttaa. HA-pohjainen nanokantaja aiheutti myös kasvaimeen liittyvien makrofagien repolarisaation M1-makrofageiksi, mikä on osoituksena tulehdusta edistävien geenien, kuten TNF:n, ilmentymisen lisääntymisestä.
Toinen väistökirjan keskeinen tavoite on terapeuttisten solujen, kuten mesenkymaalisten kantasolujen (eng. mesenchymal stem cells, MSC) toimittaminen kohteeseen. MSC-solujen aiheuttama tromboottinen aktiivisuus allotransplantaation jälkeen on suuri haaste solupohjaisissa hoidoissa, koska nämä solut laukaisevat veren hyytymisen ja komplementtijärjestelmän aktivoitumisen suonensisäisen infuusion jälkeen. Tämä johtaa solujen huonoon in vivo eloonjäämiseen. Haasteen välttämiseksi hyödynsimme kahta riippumatonta strategiaa. Suunnittelimme uudet pluronic- pohjaiset nanomisellit, jotka oli yhdistetty pelkistävää disulfidilinkkeria sisältävään siRNA:han. Tämä yhdistelmä osoittautui tehokkaaksi geenin vaimentamisessa (~ 70 %) MSC-soluissa. Kudostekijägeenin tehokas vaimentaminen MSC-soluissa paransi merkittävästi veriyhteensopivuutta ihmisen kokoveressä, koska ne eivät aktivoineet komplementti- ja hyytymisreittejä. Yllättäen kudostekijän vaimentaminen johti parakriinisen signaalin ja erilaistumispotentiaalin parantumiseen ennestään tuntemattoman molekyylireitin kautta. Toisessa strategiassa pinnoitimme MSC-solut käyttäen kahta polyelektrolyytiä layer-by-layer (LbL)-tekniikalla: hepariinia ja gelatiinia (H/G). Näiden päällystettyjen solujen havaittiin parantavan veriyhteensopivuutta, kun niitä tutkittiin ihmisen kokoveressä. Myös näiden päällystettyjen solujen lisääntyminen, parakriininen signalointi ja erilaistuminen tutkittiin. Tutkimuksista paljastui, että H/G-pinnoite ei estänyt solujen parakriinisia signalointi- ja erilaistumiskykyjä.
Lopuksi kehitimme immuunivasteisen HA-hydrogeelin konjugoimalla gallushappoa. Gallolin lisääminen HA-hydrogeeliin paransi adhesiivisia sekä antioksidanttisia ominaisuuksia, samalla kun se tarjosi hydrogeelille pseudoplastiset/itseparantuvat ominaisuudet. Yllättäen gallushapon funktionalisointi tarjosi immunosuppressiivisia ominaisuuksia, mikä varmistettiin viljelemällä primäärisiä hiiren M1-makrofageja. Gallolifunktionalisoitujen HA- geelien ihonalainen implantointi terveisiin hiiriin osoitti immunosuppressiivisten myeloidisolujen tunkeutumista näissä hydrogeeleissä. Kun taas kontrolli-HA- geeleissä havaittiin suurempi määrä tulehdusta edistäviä myeloidisoluja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä väitöskirja esittelee laajan valikoiman teknisiä strategioita immuunijärjestelmän säätelyyn. Strategiat tukivat kantasolujen parempaa eloonjäämistä transplantaation jälkeen, tarjosivat kemoterapeuttisten aineiden turvallisemman kuljettamisen käyttämällä biomimeettisiä HA-pohjaisia nanokantajia ja tunnistivat gallushapon immunomodulatoriseksi molekyyliksi, jota voidaan hyödyntään immunosuppressiivisten 3D tukirakenteiden suunnittelussa kudosteknologian sovelluksiin.
Tässä väitöskirjassa on käytetty nanokantajien ja hydrogeelitukirakenteiden suunnittelussa hyaluronihappoa (eng. hyaluronic acid, HA). HA-pohjaiset nanopartikkelit suunniteltiin syövän vastaisiin sovelluksiin, kun taas immunosuppressiiviset HA-pohjaiset hydrogeelitukirankenteet suunniteltiin kudosteknologian sovelluksiin. HA-nanopartikkelit suunniteltiin käyttäen uutta itsekokoontumisstrategiaa, jossa vettä hylkivä immunosuppressiivinen lääke, deksametasoni, yhdistettiin HA-runkoon amfifiilisyyden luomiseksi. Tämän jälkeen tunnettu kemoterapialääke, doksorubisiini, lastattiin nanopartikkeliin. Nämä lääkettä sisältävät HA-nanopartikkelit muodostivat ihanteellisen nanokantajan yhdistelmähoitoon ja lääkkeenkuljetusjärjestelmää tutkittiin sen syövänvastaisen aktiivisuuden, makrofagien polarisaatiopotentiaalin ja sen kyvyn muuttaa trombiintulehdusta ihmisen kokoveressä. Havaittiin, että uusi HA-pohjainen nanokantaja esti verihiutaleiden yhteen kasautumista ja trombiinin muodostumista, mitä doksorubisiini yleensä aiheuttaa. HA-pohjainen nanokantaja aiheutti myös kasvaimeen liittyvien makrofagien repolarisaation M1-makrofageiksi, mikä on osoituksena tulehdusta edistävien geenien, kuten TNF:n, ilmentymisen lisääntymisestä.
Toinen väistökirjan keskeinen tavoite on terapeuttisten solujen, kuten mesenkymaalisten kantasolujen (eng. mesenchymal stem cells, MSC) toimittaminen kohteeseen. MSC-solujen aiheuttama tromboottinen aktiivisuus allotransplantaation jälkeen on suuri haaste solupohjaisissa hoidoissa, koska nämä solut laukaisevat veren hyytymisen ja komplementtijärjestelmän aktivoitumisen suonensisäisen infuusion jälkeen. Tämä johtaa solujen huonoon in vivo eloonjäämiseen. Haasteen välttämiseksi hyödynsimme kahta riippumatonta strategiaa. Suunnittelimme uudet pluronic- pohjaiset nanomisellit, jotka oli yhdistetty pelkistävää disulfidilinkkeria sisältävään siRNA:han. Tämä yhdistelmä osoittautui tehokkaaksi geenin vaimentamisessa (~ 70 %) MSC-soluissa. Kudostekijägeenin tehokas vaimentaminen MSC-soluissa paransi merkittävästi veriyhteensopivuutta ihmisen kokoveressä, koska ne eivät aktivoineet komplementti- ja hyytymisreittejä. Yllättäen kudostekijän vaimentaminen johti parakriinisen signaalin ja erilaistumispotentiaalin parantumiseen ennestään tuntemattoman molekyylireitin kautta. Toisessa strategiassa pinnoitimme MSC-solut käyttäen kahta polyelektrolyytiä layer-by-layer (LbL)-tekniikalla: hepariinia ja gelatiinia (H/G). Näiden päällystettyjen solujen havaittiin parantavan veriyhteensopivuutta, kun niitä tutkittiin ihmisen kokoveressä. Myös näiden päällystettyjen solujen lisääntyminen, parakriininen signalointi ja erilaistuminen tutkittiin. Tutkimuksista paljastui, että H/G-pinnoite ei estänyt solujen parakriinisia signalointi- ja erilaistumiskykyjä.
Lopuksi kehitimme immuunivasteisen HA-hydrogeelin konjugoimalla gallushappoa. Gallolin lisääminen HA-hydrogeeliin paransi adhesiivisia sekä antioksidanttisia ominaisuuksia, samalla kun se tarjosi hydrogeelille pseudoplastiset/itseparantuvat ominaisuudet. Yllättäen gallushapon funktionalisointi tarjosi immunosuppressiivisia ominaisuuksia, mikä varmistettiin viljelemällä primäärisiä hiiren M1-makrofageja. Gallolifunktionalisoitujen HA- geelien ihonalainen implantointi terveisiin hiiriin osoitti immunosuppressiivisten myeloidisolujen tunkeutumista näissä hydrogeeleissä. Kun taas kontrolli-HA- geeleissä havaittiin suurempi määrä tulehdusta edistäviä myeloidisoluja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä väitöskirja esittelee laajan valikoiman teknisiä strategioita immuunijärjestelmän säätelyyn. Strategiat tukivat kantasolujen parempaa eloonjäämistä transplantaation jälkeen, tarjosivat kemoterapeuttisten aineiden turvallisemman kuljettamisen käyttämällä biomimeettisiä HA-pohjaisia nanokantajia ja tunnistivat gallushapon immunomodulatoriseksi molekyyliksi, jota voidaan hyödyntään immunosuppressiivisten 3D tukirakenteiden suunnittelussa kudosteknologian sovelluksiin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4981]