Ryhmälaulukuntoutuksen vaikutukset Parkinson-potilaiden dysprosodiaan : monitapaustutkimus

Abstract

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jota sairastaa 2–3 prosenttia yli 65-vuotiaista. Taudin pääoireita ovat liikkeiden hidastuminen, vapina ja lihasjäykkyys. Siihen liittyy usein myös ääni- ja puheoireita aiheuttava hypokineettinen dysartria, joka vaikuttaa erityisesti puheen prosodiaan tehden siitä tyypillisesti monotonista ja tasapaksua. Koska prosodialla on lukuisia kommunikatiivisia merkityksiä, dysprosodia vaikuttaa herkästi yksilön käsityksiin itsestään kommunikoijana heikentäen lopulta myös elämänlaatua. Suomessa Parkinsonin-tautia sairastaa arviolta 16 000 henkilöä, mutta luku väistämättä kasvaa väestön ikääntyessä. Samaan aikaan puheterapiaresurssit ovat rajalliset. Tässä pro gradu -tutkielmassa on tarkoitus selvittää, saako ryhmälaulukuntoutus aikaan muutoksia suomalaisten Parkinson-potilaiden dysprosodiassa tavujen prominenssiin perustuvalla prosodiaindeksillä, SPI:llä (syllabic prosody index), mitattuna, ja voisiko ryhmälaulukuntoutuksesta olla siten apua Parkinson-potilaiden dysprosodian kuntoutuksessa.

Tämä tutkimus on empiirinen monitapaustutkimus (N=5), jonka aineistona käytettiin Tampereen yliopiston monitieteisessä Kuuluva ääni -hankkeessa kerättyä materiaalia. Tutkimushanke pyrkii keräämään lisää tietoa Parkinsonin taudin ääni- ja kommunikaatiokuntoutuksesta. Hankkeeseen kuulunut ryhmälauluinterventio koostui tapaamisista (8 x 90 min), jotka sisälsivät laulullisia harjoituksia ja puheterapeuttisten menetelmien piirteitä (esim. Lee Silverman Voice Treatment). Tähän pro gradu -tutkielmaan valittiin tutkittavaksi viideltä hankkeeseen osallistuneelta Parkinson-potilaalta ennen ja jälkeen intervention tallennetut luentanäytteet sekä normaalissa että eläytyvässä luennassa. Tallenteista annotoitiin kustakin sama virke Praat- äänianalyysiohjelmalla, minkä jälkeen tavutasolta mitattiin SPI-arvot Praat-ohjelman kautta toimivan SPI- skriptin avulla. Näin jokaisen tutkittavan kunkin näytevirkkeen jokainen tavu sai oman SPI-arvon, joista laskettiin Microsoft Excel -ohjelmalla keskiarvo, keskihajonta, minimi, maksimi sekä mediaani. Lisäksi laskettiin em. SPI-arvojen keski- ja hajontalukujen prosentuaalinen muutos normaalin ja eläytyvän luennan välillä, jolloin saatiin esiin tutkittavan prosodinen kapasiteetti. Ennen ja jälkeen intervention saatuja lukuja normaalissa ja eläytyvässä luennassa sekä prosodisessa kapasiteetissa vertailtiin keskenään.

Intervention jälkeen tutkittavien SPI-arvoissa oli nähtävissä muutoksia kauttaaltaan, mutta yksilöllinen vaihtelu oli suurta. Koko ryhmä onnistui kuitenkin tuottamaan tilastollisesti merkitsevän eron normaalin ja eläytyvän luennan SPI:n keskiarvojen välille toisin kuin ennen interventiota. Lisäksi miesten eläytyvän luennan SPI:n keskiarvo kasvoi tilastollisesti merkitsevästi, ja miehet myös pystyivät intervention jälkeen tuottamaan tilastollisesti merkitsevän eron normaalin ja eläytyvän luennan SPI:n keskiarvojen välille. Naiset sen sijaan pystyivät samaan sekä ennen että jälkeen intervention. Näiden tulosten valossa näyttäisi siltä, että interventio sekä kasvatti että ylläpiti tutkittavien prosodista kapasiteettia. Ryhmälaulukuntoutus vaikuttaa hyödylliseltä menetelmältä Parkinson-potilaiden dysprosodian kuntoutuksessa. Käytetty tutkimusasetelma tarjoaa kuitenkin tietoa vain intervention jälkeisistä muutoksista. Jotta saataisiin lisätietoa menetelmän vaikuttavuudesta, tarvitaan kontrolliryhmän sisältäviä lisätutkimuksia. Samoin tarvitaan lisää tietoa terveiden verrokkien suoriutumisesta vastaavista tehtävistä SPI-viitearvojen saamiseksi.