Väkivallan kierteen katkaisemisen paradoksi: YK:n turvallisuusneuvoston sukupuolittunut diskurssi rauhanrakennuksen kontekstissa

Abstract

Valtavirtakäsitys rauhanrakentamisesta näkee sen yleisenä, sukupuolettomana toimintana, joka johtaa oikeudenmukaisiin sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin ratkaisuihin konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa. Yhdistyneiden Kansakuntien käsitys rauhanrakentamisesta tunnustaa sukupuolen yhtenä tärkeänä huomioitavana elementtinä rauhanrakennusprosesseissa ja sen Naiset, rauha ja turvallisuus -agenda on yksi kaikkien YK:n rauhanoperaatioiden läpileikkaavista teemoista. Näin ollen konfliktien sukupuolittuneet vaikutukset ja niiden huomioiminen ovat kiinteä osa YK:n turvallisuusneuvoston käsittelemiä operaatioita ja tällä diskurssilla pyritään puuttumaan väkivallan sukupuolittuneeseen ilmenemiseen. Johan Galtung jakaa väkivallan muodot kolmeen kategoriaan: suoraan, rakenteelliseen ja kulttuuriseen. Suoralla väkivallalla on aina suora kohde ja väkivaltaa kohdistava subjekti. Rakenteellisena väkivaltana voidaan ymmärtää sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet, jotka rajoittavat yksilöiden toiminnan mahdollisuuksia. Kulttuurinen väkivalta puolestaan voidaan ymmärtää kielenä, joka legitimoi suoraa ja rakenteellista väkivaltaa. Feminististen teorioiden mukainen käsitys turvallisuudesta kuvaa sen tilana, jossa ei ole rakenteellista väkivaltaa. Tutkielman lähestymistapa on konstruktivistinen, eli sen lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti konstruoitua ja sitä voidaan luoda esimerkiksi erilaisten diskurssien ja narratiivien kautta. Sukupuoli on yhdistettävissä väkivaltaan juuri tässä määrittelyssä. Näin ymmärrettynä naiset uhreina, suojelulle alisteisina ja passiivisina toiminnan kohteina kuvaava diskurssi on itsessään väkivaltaista, koska se legitimoi sukupuolittunutta suoraa väkivaltaa ja rakenteita, jotka rajaavat naisten toiminnan mahdollisuuksia. Liberian sisällissota on tunnettu laajoista ja vakavista siviiliväestöön kohdistuneista rikkomuksista, erityisesti naisia kohtaan. Naisten kohtaamasta väkivallasta huolimatta vuonna 2003 saavutettu rauha oli merkittävissä määrin naisten myötävaikutuksen ansiota, ja naiset ovat kohtaamistaan kauheuksista ja heikosta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta onnistuneet ylittämään heille oletetun uhrin aseman. YK:n 15 vuotta kestänyt rauhanturvaoperaatio UNMIL päättyi Liberiassa vuonna 2018 ja operaatiota on pidetty yhtenä esimerkkinä onnistuneesta rauhanoperaatiosta. Konfliktin vaikutus naisiin ja naisten rooli rauhan lujittamisessa on ollut vahvasti osa turvallisuusneuvoston operaatiota käsitteleviä istuntoja. Tutkielma tarkastelee kriittisen diskurssianalyysin keinoin, sisältääkö YK:n turvallisuusneuvostossa käyty keskustelu väkivaltaisia piirteitä ja missä määrin. Aineiston analyysiä ohjaavat feministinen turvallisuusteoria ja Johan Galtungin väkivallan määrittelyt, joissa sukupuoli voidaan feministisen teorian kautta ymmärtää yhtenä sellaisena tilana, jossa ilmenee väkivaltaa. YK:n turvallisuusneuvosto voidaan ymmärtää tärkeimpänä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ylläpitävänä elimenä, jolloin se on myös voimakas vallan instrumentti. Tästä syystä sen istunnoissa käydyn diskurssin kriittinen tarkastelu on tärkeää, jos sen halutaan toteuttavan YK:n jäsenmaiden sille antamaa mandaattia ja vastuuta.