Tämän päivän voimavaroja, huomisen johtajia? : Genealoginen analyysi nuorten osallistumisen ja globaalin kehityksen hallinnasta YK:ssa

Abstract

Nuoruudesta käydään monenlaisia yhteiskunnallisia kamppailuja. Aiemman tutkimuksen mukaan nuoriin keskittyneiden toimijoiden määrä eri politiikkatasoilla on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana. Osa tutkijoista on esittänyt, että nuorten äänten kuulemisesta ja mukaan ottamisesta on muodostunut yksi globaalin kehityspolitiikan normeista.

Tutkielmassa teen genealogisen luennan nuorten osallistumisen ja globaalin kehityksen hallinnasta YK:n kontekstissa. Tutkielmalla osallistun viimeaikaiseen kansainvälisen politiikan lapsuutta ja nuoruutta käsittelevään tutkimuskeskusteluun, jossa on kritisoitu tieteenalaa ja politiikkakäytäntöjä lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvien kysymysten sivuuttamisesta. Teoreettis-metodologisesti nojaan kirjallisuuteen, joka käsittelee globaalia hallinnan analytiikkaa sekä queer- ja transfeminististä tutkimusta. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 32:sta YK-toimijoiden julkaisemasta raportista, oppaasta, päätöslauselmasta tai muusta asiakirjasta vuosilta 1960–2020.

Selvitän, millaisia jatkuvuuksia ja katkoksia nuorten osallistumiseen ja globaaliin kehitykseen liittyvissä YK:n hallintakäytänteissä ilmenee. Toiseksi tarkastelen, miten hallintakäytännöt risteävät kamppailuihin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin erontekoihin liittyvistä normatiivisuuksista. Kolmanneksi pohdin, miten hallintakäytännöt tuottavat tietynlaisia käsityksiä ’kansainvälisestä’ tai ’globaalista’. Tarkastelen kysymyksiä hallinnan neljän ulottuvuuden kautta keskittymällä näkyvyyden muotoihin, identiteetteihin, teknisiin ulottuvuuksiin sekä tietoon ja totuuskäsityksiin. Jäsennän analyysia aineistosta tunnistamiini kolmeen genealogiseen momenttiin, joista ensimmäinen nojaa YK:n nuorisopolitiikan institutionalisoitumiseen (1960-), toinen Maailman nuoriso-ohjelmaan (1995-) ja kolmas Agenda 2030:een (2015-).

Analyysini osoittaa, että YK:n hallintakäytännöt ovat 1960-luvulta lähtien nostaneet nuoria näkyväksi pitkälti globaaliin liberaaliin biopolitiikkaan nojaten. Hallinta on tuottanut väestötiedon avulla yhtenäisen globaalin ’nuorisoväestön’ ja määrittänyt nuoruutta kategorisilla ikäjakaumilla. Asiakirjat tekevät nuorten osallistumista näkyväksi esimerkiksi osallistumisen porrasmallilla, valokuvilla sekä jaotteluilla poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen osallistumiseen. Siten ne pyrkivät hienovaraisin keinoin tekemään rajanvetoja toivotun ja ei-toivotun nuorten osallistumisen välillä. Nuorille rakennetaan jo varhaisimmissa asiakirjoissa identiteettiä ensisijaisesti globaalin kehityksen osallistujina ja kumppaneina. Lisäksi nuorille rakennetaan identiteettejä markkina- ja yrittäjäkansalaisina sekä voimautettavana ja haavoittuvana ryhmänä. Hallintakäytännöt pyrkivät näin tuottamaan nuorista itsestään ja globaalista kehityksestä vastuuta ottavia toimijoita, jotka tukevat YK:n asettamien tavoitteiden saavuttamista.

Tutkielmassa osoitan, että nuorten osallistuminen ja osallistaminen on tuotettu YK:n hallintakäytännöissä pääosin tekniseksi kysymykseksi. Kiinnostava uusi havainto on, että osallistumista pyritään vahvistamaan myös minäteknologioiden ja affektiivisuuden kautta. YK:n hallinnan tekniikat eivät kuitenkaan kohdistu pelkästään nuoriin. Ne pyrkivät monin tavoin ohjaamaan institutionaalisia toimijoita ja purkamaan niiden käytänteiden aikuiskeskeisyyttä. Hallintakäytänteiden totuuskäsitys nivoo nuorten osallistumisen osaksi kehitystä ja sen (uus)liberaaleja päämääriä. Lisäksi osallistumiseen liittyviä interventioita legitimoidaan vastauksena demokratioiden ja poliittisten järjestelmien ongelmiin, yhteiskunnallisten riskien ehkäisynä sekä keinona paremman tulevaisuuden rakentamiseksi.

Analyysini mukaan hallintakäytännöt kytkeytyvät monin tavoin neuvotteluihin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyvistä normatiivisuuksista. Ne tuottavat binääristä käsitystä sukupuolesta ja uusintavat oletusta heteroseksuaalisesta elämänkulusta. Lisäksi ne tuottavat käsitystä, jossa ’kansainvälinen’ tai ’globaali’ erotetaan omaksi erilliseksi politiikkatasokseen. Näin YK:n hallintakäytännöt pyrkivät luomaan globaaleja normeja nuorten osallistumisesta ja globaalista kehityksestä sekä ohjaamaan eri tasojen toimijoita niiden noudattamiseen kurittavan vallan avulla.