"Ajattelun apukäsi" tunne– ja vuorovaikutustaitojen opettamisen tukena

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Solfrid Raknesin vuonna 2017 kirjoittamaa ”Ajattelun apukäsi” –kirjaa. ”Ajattelun apukäsi” –kirja on kouluikäisten lasten kanssa toimiville aikuisille suunnattu materiaali ja se on tarkoitettu ohjatuksi itseapuvälineeksi lapselle tunteiden kannalta haastavissa tilanteissa toimimiseen. Tutkimuksessa ”Ajattelun apukäsi” –materiaalista huomioitiin vain lapsille suunnattu kirjaosuus. Tässä tutkimuksessa ”Ajattelun apukäsi” – kirjan sisältämää tunne– ja vuorovaikutustaitojen oppimisen ohjausta lapselle tutkitaan lapsen sosioemotionaalisen kompetenssin näkökulmasta. Sosioemotionaalisen kompetenssin teoria valikoitui aineiston tarkastelun perustaksi, koska perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat opettajaa tukemaan oppilaan tunne– ja vuorovaikutustaitoja oppiaineiden opettamisen ohella. Tutkimus on toteutettu uransa alussa olevia luokanopettajia ajatellen, jotta tutkimus voisi tarjota jonkin konkreettisen ja yksinkertaisen työvälineen oppilaan tunne– ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi. Tutkimus toteutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen teoriataustana on Hintikan vuonna 2016 laatima sosioemotionaalisen kompetenssin malli, joka käsittää tunne– ja itsesäätelyn osa-alueen, sosiokognitiivisten taitojen osa-alueen, sosiaalisten taitojen osa-alueen, kiintymyssuhteiden ja osallisuuden osa-alueen sekä yksilön tavoitteet ja motiivit vuorovaikutuksessa osa-alueen. Tutkimusaineisto analysoitiin edellä esiteltyä sosioemotionaalisen kompetenssin mallia viitekehyksenä käyttäen tutkimuksen deduktiivisen luonteen vuoksi. Tutkimuksen viitekehyksestä johdettiin tutkimuksen analyysirunkoon tunne– ja vuorovaikutusluokat, joiden alle aineistosta luokiteltiin sisällöllisesti sopivat maininnat. Tutkimuksessa käytetyn sosioemotionaalisen kompetenssin viitekehyksen osa-alueiden määritelmät ovat osittain päällekkäisiä, ja tämä tekijä on osaltaan vaikeuttanut tutkimuksen objektiivista toteuttamista, sillä tutkijan tulkinnan varaan jäi kunkin osa-alueen näkyvyyden tulkinta aineistosta. Tutkimustehtävänä oli selvittää, kuinka lapsille suunnattu ”Ajattelun apukäsi”– kirjan osio ohjaa lapsen tunne– ja vuorovaikutustaitoja. Tutkimustehtävän kautta tutkimuskysymykset muotoituivat seuraavasti; ”Miten kouluikäisten itseapu– materiaalissa ohjataan oppilasta tunnetaitojen oppimiseen?” ja ”Miten kouluikäisten itseapu– materiaalissa ohjataan oppilasta vuorovaikutustaitojen oppimiseen?”. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyvien tulosten mukaan lapsi saa ohjausta aineistosta tunteiden tunnistamiseen, nimeämiseen ja itsesäätelyynsä vuorovaikutuksen tukena. Aineisto ohjaa lasta oppimaan empatiataitoja ja pohtimaan eri vuorovaikutustilanteisiin sopivaa käytöstä. Toiseen tutkimuskysymykseen tutkimustulokset vastaavat siten, että vuorovaikutustaitoihin oppilas saa ohjausta punaisten ja vihreiden ajatusten tunnistamisen kautta. Lasta ohjataan myös pohtimaan, mitä hän voi tehdä ja kuka häntä voi auttaa vaikeassa tilanteessa. Tulokset osoittavat, että aineisto ohjaa lasta opettelemaan oman toiminnan reflektointia vuorovaikutustilanteissa. ”Ajattelun apukäsi” –kirja näyttäisi tukevan kirjoitusmuodollaan oppilaan sosioemotionaalista kompetenssia ja se ohjaa oppilasta tunne- ja vuorovaikutustaitojen osalta sosioemotionaalisen kompetenssin jokaisella osa-alueella. ”Ajattelun apukäsi” –kirja oppilaan ohjattuna itseapuvälineenä tukee perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvailtua oppilaan tunne– ja vuorovaikutustaitojen oppimisen ohjausta, sillä oppilaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukeminen on oppilaan sosioemotionaaliseen kompetenssiin vaikuttamista. Jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoista olisi testata ”Ajattelun apukäsi” –materiaalia toimintatutkimuksen avulla luokkahuoneessa.