Monikielisten lasten suomen kielen epäsanantoisto- ja kerrontataidot : Monitapaustutkimus

Abstract

Monikielisten kielenkehityksen arviointia ja monikielisten lasten suoriutumista epäsanantoisto- ja kerrontatehtävissä suomen kielellä on tutkittu vasta vähän, eikä arviointiin ole vakiintunut yleistä käytäntöä. Kielenkehityksen arviointi on tärkeää, jotta voitaisiin ennaltaehkäistä ja vähentää kielenkehityksen viiveestä johtuvia pitkäaikaishaittoja sekä tukea lapsen osallisuutta ja ympäristöön integroitumista. Tässä pro gradu -tutkielmassa haluttiin selvittää, millaista on suomen lisäksi vähintään yhtä muuta kieltä puhuvien 5–6-vuotiaiden lasten suoriutuminen epäsanantoisto- ja kerrontatehtävistä suomen kielellä. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia yhteyksiä suomen kielelle altistumisen kestolla oli suoriutumiseen kielellisistä tehtävistä. Tutkimukseen osallistui kuusi tutkittavaa. Epäsanantoistotaitojen arviointiin luotiin tätä tutkimusta varten epäsanantoistotehtävä, jossa käytettiin suomen kielen kielispesifiä lähestymistapaa ja PPC-pisteytystä (engl. phoneme percentage correct) foneemi-, tavu- ja sanatasolla. Kerrontataitoja arvioitiin Multilingual Assessment Instrument for Narratives -menetelmän avulla. Arvioitavia kerronnan piirteitä kahdessa eri kerrontatehtävätyypissä olivat kertomuksen ymmärtäminen sekä kertomuksen tuottaminen sisällön, episodirakenteen kompleksisuuden ja mielen tilan ilmauksien osalta. Kielelle altistumista ja taustatietoja kerättiin lasten huoltajilta Alberta Language and Development Questionnaire- ja Alberta Language Environment Questionnaire -kyselylomakkeita tukena käyttäen. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan tarkastelemalla tunnuslukuja, prosenttiosuuksia, virheitä, suoriutumisprofiileita ja korrelaatiokertoimia.

Sekä epäsanantoisto- että kerrontatehtävissä suoriutumisissa oli havaittavissa variaatiota. Erityisesti poikkeavia havaintoja ilmeni kahden tutkittavan suoriutumisissa, vaikka tunnuslukujen mukaan yleinen suoriutuminen mukaili aiempaa tutkimustaustaa niin epäsanantoistossa kuin kerronnassakin. Epäsanantoistossa parhaiten tutkittavat suoriutuivat vokaalipisteissä ja heikoiten kokonaissanapisteissä. Virheitä tarkasteltaessa huomattiin, että epäsanan tavumäärällä ei vaikuttaisi olevan vaikutusta suoriutumiseen ja virheiden määrät pysyivät maltillisina. Poikkeuksena aineistosta erottui yhden tutkittavan suoriutuminen niin virheiden kuin pisteiden osalta, ja saman tutkittavan suoriutuminen kerrontatehtävässäkin oli poikkeavaa, mikä saattaa johtua kielenkehityksen viiveestä ja kielellisistä haasteista. Aineistosta erottui myös toinen tutkittava, jonka suoriutuminen poikkesi joissakin osioissa muiden tutkittavien suoriutumisesta muun muassa puuttuvien suoriutumisten vuoksi. Kerrontatehtävässä vaikuttaisi yleisesti siltä, että ymmärtämisen osa-alueessa suoriutuminen on helpompaa verrattuna kertomusten tuottamiseen. Erityisen haastavaa tutkittaville oli tuottaa mielen tilan ilmauksia, joista lasketut tunnusluvut poikkesivatkin aiemmasta tutkimustaustasta. Kun tutkittiin suomen kielelle altistumisen keston ja kielellisten tehtävien välisiä yhteyksiä, korostui suomen kielelle altistumisen keston yhteys molemmissa kerrontatehtävätyypeissä sisällön ja kompleksisuuden osa-alueiden kanssa sekä tarinan luomisen tehtävässä ymmärtämisen osa-alueen kanssa. Hajontakuvioiden ja korrelaatiokertoimien mukaan yhteydet ovat kuitenkin negatiivisia eli altistumisen keston pidentyessä suoriutuminen kerrontatehtävissä heikkenee. Tulos on poikkeava aiempaan tutkimustaustaan verrattuna, ja selittynee osittain pienellä otoksella ja poikkeavilla havainnoilla.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat alustavasti, että menetelmät voisivat olla toimivia monikielisten kielenkehityksen kuvaamiseen ja arviointiin myös pelkällä suomen kielellä, vaikka variaatiota suoriutumisprofiileissa esiintyykin. Jatkotutkimuksissa isompi otos mahdollistaisi luotettavammat tulokset ja monipuolisempien tilastollisten analyysimenetelmien käytön. Tärkeää olisi myös tutkia eri ryhmiä niin ikätason kuin kielenkehityksen tasonkin puolesta, jolloin menetelmistä voisi saada tukea kliinisen työn kielihäiriödiagnostiikkaan.