Ympäristöperusoikeus valtion omistajapolitiikan vastuullisuustyössä

Abstract

Huoli ympäristön tilasta on korostunut yhteiskunnan eri osa-alueilla viime vuosina. Ympäristönsuojelua koskevat toimet mielletään usein valtioiden velvollisuudeksi, mutta yhä enemmän keskustelussa nousee esille myös yksityisten henkilöiden sekä yritysten vastuu. Yritysten, yhdistysten ja organisaatioiden kontekstissa puhutaan yhä useammin yhteiskuntavastuusta taikka yritysvastuusta, jotka useimmiten tunnetaan englanninkielisellä termillä corporate social responsibility. Kuitenkin nykyään yhteiskuntavastuu ja siihen kytkeytyvä vastuullisuustyö eivät ole ainoastaan yksityisten yritysten toimintaa. Myös valtiot ja lainsäätäjätkin ovat kiinnostuneita vastuullisuustyöstä.

Ympäristönsuojelu on kiinteä osa yhteiskuntavastuuta. Ympäristöä koskeva pykälä on sijoitettu kansalliseen perutuslakiimme, ja perustuslain 20 §:ssä säädetään, että: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.” Pykälä ei kuitenkaan yksiselitteisesti tarkenna sitä, millaisia velvoitteita pykälällä asetetaan ja miten näitä velvoitteita voi tosiasiallisesti toteuttaa.

Valtion omistajapoliittisessa periaatepäätöksessä määritetään, että jokaisen valtionyhtiön perusarvona tulee olla yhteiskuntavastuu. Periaatepäätös edellyttää, että valtionyhtiön tulee ottaa päätöksenteossaan huomioon toimintansa sosiaaliset, alueelliset ja ympäristölliset vaikutukset. Valtioneuvoston kansliassa sijaitseva omistajaohjausosasto seuraa valtionyhtiöiden vastuullisuustyötä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten omistajapolitiikan perusarvolla, yhteiskuntavastuulla, voidaan vastata ympäristöperusoikeuden velvoitteisiin. Tutkimuskysymykseen vastaamista autetaan alatutkimuskysymyksillä, joiden avulla tarkastellaan sitä, mitä ympäristöperusoikeus tarkoittaa, millä tavoin ympäristöperusoikeus velvoittaa julkista valtaa, millaista julkista valtaa omistajapolitiikkaan kytkeytyy, mitä yhteiskuntavastuu on ja millaista se on valtion omistajapolitiikassa sekä sitä, onko yhteiskuntavastuu velvoittavaa valtion omistajapolitiikassa. Näiden lisäksi tutkielmassa tarkoituksena on myös tarkastella ympäristöperusoikeuden ja yhteiskuntavastuun yhteyttä toisiinsa.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että yhteiskuntavastuulla on mahdollista toteuttaa ympäristöperusoikeuden asettamia velvoitteita valtion omistajapolitiikan kontekstissa. Yhteiskuntavastuulla sekä ympäristöperusoikeudella on yhteistä perustaa ja esimerkiksi moni yhteiskuntavastuun ohjeistus tai periaate vastaa ympäristöoikeudellisia periaatteita tai täydentää näitä. Yhteiskuntavastuu myös tarjoaa sisältöä ja tosiasiallisia keinoja ympäristöperusoikeuden toteuttamiseksi.

Kuitenkin ympäristöperusoikeuden velvoitteiden toteuttaminen vastuullisuustyössä ei ole automaattista. Vastuullisuustyössä on kiinnitettävä aidosti huomiota ympäristöön, sillä yhteiskuntavastuu kattaa myös muita osa-alueita kuin ympäristönsuojelun. Lisäksi ympäristöä koskevat ongelmat ovat usein kompleksisia ja vaativat monipuolisia ratkaisutyökaluja, jolloin ympäristöä koskeva vastuullisuustyö voi jättäytyä liian pienelle painoarvolle. Vastaisuudessa tärkeää olisi kiinnittää huomiota ohjeistuksen tarkkuuteen, dialogin läpinäkyvyyteen sekä tulosten raportointiin. Valtion omistajapolitiikan kontekstissa merkityksellistä on, että julkisen vallan toimijat hyödyntävät käytössään olevia keinoja, ja että omistajapolitiikassa yhdenmukaistettaisiin julkisen vallan parissa työskentelevien edustajien työskentelyä, jolloin valtionyhtiölle välittyisi yhdenmukainen viesti.