Childhood Stunting in South Asian Slums

Abstract

Puolet maailman lapsista, jotka kärsivät lyhytkasvuisuudesta, asuu Etelä-Aasiassa. Näiden maiden slummeissa jopa puolet lapsista on lyhytkasvuisia eli he eivät saavuta kasvupotentiaaliaan. Lyhytkasvuisuutta käsittelevä kirjallisuuskatsaus osoitti kolme puutetta aikaisemmassa tutkimustiedossa, joiden pohjalta tämän tutkimuksen kolme tavoitetta kehitettiin.

Ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, ennustaako krooninen altistuminen aflatoksiinille Etelä-Aasian slummeissa asuvien lapsille lyhytkasvuisuutta. Toisena tavoitteena oli tunnistaa anemian ja yleisten hivenravinteiden puutosten yleisyys slummissa asuvilla lapsilla syntymästä 5-vuotiaaksi sekä selvittää, voivatko hemoglobiinitaso sekä plasmasta mitattu sinkin, ferritiinin ja retinolin pitoisuus varhaislapsuudessa ennustaa lasten tilan 5-vuotiaana. Kolmas tavoite oli testata, voiko slummeissa tehtävä ruokainterventio, jossa päivittäin lisätään ruokavalioon kananmuna, maitoa ja hivenaineita, parantaa slummissa elävien lasten pituuskasvua.

Ensimmäisessä tutkimuksessa käytettiin MAL-ED syntymäkohortti-tutkimuksessa kerättyä slummissa asuvien lasten aineistoa. Aflatoksiini -pitoisuus mitattiin massaspektrometri -menetelmää käyttäen plasma-näytteistä, jotka oli kerätty lasten ollessa 7, 15, 24 ja 36 kuukauden ikäisiä. Lapsista 62 prosenttia oli altistunut aflatoksiinille 36 kuukauden ikäisinä. Kun analyysissa otettiin huomioon mahdolliset sekoittavat tekijät, yhteyttä aflatoksiini-altistuksen ja lyhytkasvuisuuden välillä ei havaittu.

Toinen tutkimus oli pitkittäiskohortti, jossa lapsia seurattiin syntymästä 60 kuukauden ikään (MAL-ED Bangladesh). Tässä tutkimuksessa havaittiin, että kahden ensimmäisen ikävuoden aikana suuri osa lapsista on aneemisia ja kärsii sinkin ja vitamiini A:n puutteista. Viiden vuoden iässä näistä puutoksista kärsivien lasten määrä vähenee huomattavasti. Tämä tutkimus osoitti myös, että lapsilla, joilla veren rauta-arvot ja plasman sinkki-, ferritiini- ja retinoli-tasot olivat korkealla 7 ja 24 kuukauden välillä, verrattuna lapsiin, joilla nämä arvot olivat matalat, plasmasta mitattujen hivenaineiden pitoisuudet 60 kuukauden iässä olivat korkeammat.

Kolmannessa tutkimuksessa slummeissa asuville lapsille annettiin päivittäin lisäruokaa 12 kuukauden iästä 18 kuukauden ikään. Lisäruokaan kuului yksi kananmuna, 150 millilitraa maitoa ja yksi pussillisen pulveria, joka sisälsi useita hivenaineita kolmen kuukauden ajan. Tutkimuksen loputtua, lisäruokintaa saaneet lapset olivat suhteellisesti pitempiä (length-for-age z-score) kuin historiallisen vertailuryhmän lapset, jotka eivät olleet saaneet lisäruokintaa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että aflatoksiini ei ennusta lasten lyhytkasvuisuutta Etelä-Aasiassa. Kuitenkin suuri osa lapsista on altistunut aflatoksiinille, ja altistuksen lähde pitäisi selvittää. Lisäksi anemia ja monien hivenaineiden puutteet ovat yleisiä slummeissa asuvilla lapsilla. Lapset, jotka jo ovat lyhytkasvuisia, lisäruokapaketti, joka sisältää useita hivenaineita, kananmunaa ja maitoa, voi tehokkaasti vähentää lasten lyhytkasvuisuutta Etelä-Aasian slummeissa.

Accommodating the half of the global caseload, stunting in children is ubiquitous in South Asian countries, and the prevalence is as high as 50% among city slum dwellers. A review of the literature identified the existing gaps in determinants of childhood stunting and interventions to improve this condition in this population. This review identified three different research gaps and also developed three aims to address these issues.

The first aim was to explore whether chronic aflatoxin exposure is a predictor of childhood stunting in the slum children of South Asia. The second aim was to identify the burden of anemia and common micronutrient deficiencies among the slum children at different time points from birth to 5 years of age, and to investigate if the Hb and plasma levels of zinc, ferritin, and retinol in early childhood can predict their status at 5 years of age. The third aim was to test if a community-based dietary intervention with daily supplementation with egg, milk, and multiple micronutrients can improve the linear growth of stunted children living in slum settings.

The first study used birth cohort data (MAL-ED aflatoxin study) of slum children, where aflatoxin concentrations were measured from plasma samples collected at 7, 15, 24, and 36 months of age using mass spectrometry. This study observed that 62% of the children were exposed to aflatoxin at 36 months of age. However, no association between aflatoxin exposure and childhood stunting was detected in this study after adjusting the potential confounders.

The second study was a longitudinal cohort study (MAL-ED Bangladesh), where children were followed from birth to 60 months of age. This study observed that the proportion of children with anemia, and zinc, iron, and vitamin A deficiencies were high in the first couple of years and then the burdens were markedly reduced at 5 years of age. This study also revealed that children who had consistent upper levels of Hb and plasma zinc, ferritin, and retinol between 7 months to 24 months of age compared to children who had consistently lower levels of the Hb and other micronutrients for the same period as detected by latent class growth modeling, had better concentrations of plasma micronutrient status at 60 months of age.

The third study was a community-based intervention study where stunted slum children aged from 12 months to 18 months were supplemented daily with one egg, 150 ml of milk, and 1 sachet of multiple micronutrient powder for three months. At the end of the diet, children in the intervention group had a significant improvement in length-for-age z-score, compared with the age, anthropometry, and area of residence matched historical comparison group, who did not receive any dietary intervention.

In conclusion, aflatoxin is not a predictor of childhood stunting in slum children of South Asia. However, as a substantial number of children are exposed to aflatoxin the source of exposure needs to be identified. In addition, anemia and multiple micronutrient deficiencies are common in young slum children. For children who already developed stunting, a nutrition package consisting of multiple micronutrient powder, egg, and milk may be effective to ameliorate the stunting burden in the slums of South Asia.