Tektoniikan hiljaiset tarinat: Tutkielma dialogin soveltuvuudesta rakenneliitosten tulkitsemiseen

Abstract

Arkkitehtuuri edustaa yhtä kulttuurimme vaikuttavimmista merkityskentistä. Rakennukset muodostavat arkisen elämän puitteet, jotka tallentavat perinteiden ja historian tarinoita. Arkkitehtuurin tulkitseminen on siis kykyä havaita ja lukea ympäristöön kätkettyjä merkityksiä. Tämä diplomityö käsittelee arkkitehtonisten teosten tulkitsemista. Varsinaisten teosten sijasta tutkimuksen tutkimuskohteena on tulkitsemisen ilmiö itsessään.

Tätä laajaa ja abstraktia aihetta on lähestytty kahdesta teoreettisesta näkökulmasta. Tulkitsemisen ilmiötä pohditaan filosofisen hermeneutiikan ja dialogin avulla. Arkkitehtuurin tarkastelu on rajattu tektoniikkaan, rakenteisiin ja liitoksiin. Koska arkkitehtuurin tulkitsemista ei ole aikaisemmin pohdittu yhdessä hermeneutiikan ja tektoniikan avulla, tutkimuksen ongelmanasetteluksi on muodostunut näiden kahden aihealueen yhteyksien tutkiminen. Tutkimuskysymyksillä tarkastellaan miten dialogi soveltuu tektonisten merkityssisältöjen tulkintatavaksi, millainen tulkinnanilmiö tektoniikka on ja ovatko ilmiöt yhdistettävissä. Työ on toteutettu teoreettisena, tutkimusesseen kaltaisena tutkielmana ja sen pohdinnassa on noudatettu hermeneuttisia periaatteita. Työllä osallistutaan filosofisen hermeneutiikan ja arkkitehtuurin väliseen diskurssiin ja sillä rakennetaan pohtiva kuvaus arkkitehtonisten teosten tulkitsemisesta.

Diplomityön käsittelyosa on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osio syventyy siihen, mitä tulkitseminen tarkoittaa tarkastelemalla filosofisen hermeneutiikan teorioita, Hans-Georg Gadamerin kirjoituksia ja tieteenfilosofian keskeisiä käsitteitä, kuten vaikutushistoriaa, dialogeja ja leikkejä. Tärkeinä lähdeteoksina toimivat Gadamerin Truth and Method:in (2004) lisäksi Adrian Snodgrassin ja Richard Coynen Interpretation in Architecture : Design as Way of Thinking (2006), Paul Kidderin Gadamer for Architects (2013) ja Lucy Elvisin Reading Building: A Gadamerian Account of Architecture (2020).

Toisessa osiossa tutkitaan millaisia tulkitsemisen kohteita ovat tektoniikka, rakenteet ja liitokset. Tärkeänä lähdeteoksena toimii Kenneth Framptonin Studies in Tectonic Culture : The Poetics of Construction in Nineteenth and Twentieth Century Architecture (1995). Teoreettisten tekstien ohella osiossa perehdytään viimeisen 150 vuoden aikana tapahtuneisiin tektoniikan kannalta merkittäviin rakentamisen ja arkkitehtuurisuunnittelun muutoksiin.

Kolmanneksi teoriakenttiä käsitellään yhdessä. Osiossa tarkastellaan, miten hermeneutiikan käsitteistö voidaan ymmärtää tektoniikan ilmiöitä vasten ja miten dialogitapahtumat ilmenevät rakennetun maailman piirissä. Aiheita pohditaan lopuksi kolmen arkkitehtonisen esimerkin avulla.

Tutkimuksen pohjalta työssä argumentoidaan miten dialogi ei ole tulkitsemisen metodi, vaan metaforinen oppimisen kuvaus. Hermeneuttinen ajattelupa ei anna valmiita vastauksia arkkitehtuurin tulkitsemiseen, vaan haastaa näkemään tektoniikan tulkitsemisen ajattelua kasvattavana tapahtumana. Sen lisäksi, että tektoniikan havaitaan muodostavan yhden arkkitehtuurin merkitysrikkaista tulkitsemiskentistä, työssä osoitetaan, miten nykyaikainen rakenneilmaus on kehittynyt haastavaksi tulkinnan aihealueeksi.