Greater surgical radicality increases the risk of postoperative complications in the treatment of advanced ovarian cancer
Kuusela, Kati (2022)
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-08-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208236667
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208236667
Tiivistelmä
Levinneen munasarjasyövän hoidon perustana on leikkaus. Usein on tarpeellista tehdä laajoja leikkaustoimenpiteitä, jotta saavutetaan toivottu tulos eli maksimaalinen syöpäkudoksen poisto. Laajoissa leikkauksissa komplikaatioiden riski kasvaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lisääntyneen kirurgisen radikaliteetin vaikutusta postoperatiivisten komplikaatioiden ilmaantumiseen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin potilastietojärjestelmästä. Mukaan otettiin levinnyttä munasarjasyöpää sairastavat potilaat (FIGO*-levinneisyysaste IIIB-IVB), jotka oli leikattu primaari- tai intervallileikkauksella Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kuuden vuoden ajanjaksolla. Tutkimusjakson aikana tapahtui leikkaustavan muutos kohti radikaalimpaa kirurgiaa. Kaksi ryhmää muodostettiin analyysejä varten: kohortti A, joka koostui potilaista, jotka operoitiin ennen leikkaustavan muutosta (vuosina 2013–2016) ja kohortti B, joka koostui potilaista, jotka operoitiin leikkaustavan muutoksen jälkeen (vuosina 2016–2019).
Analyyseihin sisällytettiin yhteensä 252 potilasta, 127 potilasta kohorttiin A ja 125 potilasta kohorttiin B. Täydellinen resektio (R0) saavutettiin 21,3 %:ssa leikkauksista kohortti A:ssa ja 51,2 %:ssa kohortti B:ssä. Postoperatiivinen komplikaatioaste oli 76,2 %. Suurin osa komplikaatioista (86,5 %) oli lieviä (Clavien-Dindo-luokat I-IIIA). Potilaat, jotka kuuluivat kohortti B:hen, olivat suuremmassa riskissä saada komplikaatioita kuin potilaat kohortissa A, OR 2,94 (95 % CI 1,58–5,47; p = 0,001). Tarkasteltaessa leikkauksen ajankohdan (primaari- vs. intervallileikkaus) vaikutusta postoperatiivisten komplikaatioiden ilmaantumiseen tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei havaittu (p = 0,659). Toimenpiteistä paksusuoliresektio, suolisauma, laaja peritonektomia ja laparoskopiaporttiarpien poisto lisäsivät riskiä postoperatiivisille komplikaatioille.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että radikaalimmat leikkaukset johtavat parempiin leikkaustuloksiin, mutta lisäävät postoperatiivista sairastuvuutta. Intervalli- ja primaarileikkausten välillä ei näytä olevan eroa postoperatiivisessa komplikaatioasteessa. Tämän suhteen jatkotutkimukset ovat tarpeellisia, sillä aiemmin intervallileikkausten etuna on pidetty alhaisempaa komplikaatioastetta.
*FIGO = International Federation of Gynecology and Obstetrics Surgery is the cornerstone of the treatment for advanced ovarian cancer. Reaching complete cytoreduction resulting in no gross residual disease often requires complex surgery. The aim of this study was to assess the impact of increased surgical radicality on the risk of complications in the treatment of advanced ovarian cancer.
All consecutive patients with advanced ovarian cancer (FIGO Stage IIIB-IVB) who had undergone primary or interval debulking surgery during a six-year study period were identified. In the midst of the study period, a surgical practice change towards maximal surgical effort occurred. Two groups were formed for the analysis: cohort A, that consisted of patients operated before the surgical paradigm shift and cohort B, that consisted of patients operated under the period of increased surgical radicality.
252 patients were included in the analysis. Complete resection (R0) was achieved in 21.3% of surgeries in cohort A and in 51.2% in cohort B. The total postoperative complication rate was 76.2%. Most of the complications (86.5%) were minor (Clavien-Dindo I-IIIA). The patients in cohort B were at increased risk for complications, OR 2.94 (95%CI 1.58–5.47; p = 0.001). As for the approach to cytoreduction (primary vs. interval debulking), there was no statistically significant association with the occurrence of postoperative complications (p = 0.659).
In the present study more extensive surgeries led to better surgical results but increased postoperative morbidity. Postoperative complication rates were similar in both primary and interval debulking surgeries.
Tutkimuksen aineisto kerättiin potilastietojärjestelmästä. Mukaan otettiin levinnyttä munasarjasyöpää sairastavat potilaat (FIGO*-levinneisyysaste IIIB-IVB), jotka oli leikattu primaari- tai intervallileikkauksella Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kuuden vuoden ajanjaksolla. Tutkimusjakson aikana tapahtui leikkaustavan muutos kohti radikaalimpaa kirurgiaa. Kaksi ryhmää muodostettiin analyysejä varten: kohortti A, joka koostui potilaista, jotka operoitiin ennen leikkaustavan muutosta (vuosina 2013–2016) ja kohortti B, joka koostui potilaista, jotka operoitiin leikkaustavan muutoksen jälkeen (vuosina 2016–2019).
Analyyseihin sisällytettiin yhteensä 252 potilasta, 127 potilasta kohorttiin A ja 125 potilasta kohorttiin B. Täydellinen resektio (R0) saavutettiin 21,3 %:ssa leikkauksista kohortti A:ssa ja 51,2 %:ssa kohortti B:ssä. Postoperatiivinen komplikaatioaste oli 76,2 %. Suurin osa komplikaatioista (86,5 %) oli lieviä (Clavien-Dindo-luokat I-IIIA). Potilaat, jotka kuuluivat kohortti B:hen, olivat suuremmassa riskissä saada komplikaatioita kuin potilaat kohortissa A, OR 2,94 (95 % CI 1,58–5,47; p = 0,001). Tarkasteltaessa leikkauksen ajankohdan (primaari- vs. intervallileikkaus) vaikutusta postoperatiivisten komplikaatioiden ilmaantumiseen tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei havaittu (p = 0,659). Toimenpiteistä paksusuoliresektio, suolisauma, laaja peritonektomia ja laparoskopiaporttiarpien poisto lisäsivät riskiä postoperatiivisille komplikaatioille.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että radikaalimmat leikkaukset johtavat parempiin leikkaustuloksiin, mutta lisäävät postoperatiivista sairastuvuutta. Intervalli- ja primaarileikkausten välillä ei näytä olevan eroa postoperatiivisessa komplikaatioasteessa. Tämän suhteen jatkotutkimukset ovat tarpeellisia, sillä aiemmin intervallileikkausten etuna on pidetty alhaisempaa komplikaatioastetta.
*FIGO = International Federation of Gynecology and Obstetrics
All consecutive patients with advanced ovarian cancer (FIGO Stage IIIB-IVB) who had undergone primary or interval debulking surgery during a six-year study period were identified. In the midst of the study period, a surgical practice change towards maximal surgical effort occurred. Two groups were formed for the analysis: cohort A, that consisted of patients operated before the surgical paradigm shift and cohort B, that consisted of patients operated under the period of increased surgical radicality.
252 patients were included in the analysis. Complete resection (R0) was achieved in 21.3% of surgeries in cohort A and in 51.2% in cohort B. The total postoperative complication rate was 76.2%. Most of the complications (86.5%) were minor (Clavien-Dindo I-IIIA). The patients in cohort B were at increased risk for complications, OR 2.94 (95%CI 1.58–5.47; p = 0.001). As for the approach to cytoreduction (primary vs. interval debulking), there was no statistically significant association with the occurrence of postoperative complications (p = 0.659).
In the present study more extensive surgeries led to better surgical results but increased postoperative morbidity. Postoperative complication rates were similar in both primary and interval debulking surgeries.