Rakennusosien uudelleenkäyttömahdollisuudet rakennushankkeessa: Case Hyötyvirta keskus
Wallenius, Essi (2022)
Wallenius, Essi
2022
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-09-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208226617
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208226617
Tiivistelmä
Diplomityö on kuvaus rakennuksen suunnitteluprosessista, jossa pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon uudelleenkäytettyjä rakennusosia ja -materiaaleja. Rakennusosien uudelleenkäytön taustalla on pyrkimys vähentää rakentamisesta aiheutuvia ilmastohaittoja. Rakentamisen kiertotaloudessa ja rakennusosien uudelleenkäytössä on selkeästi monia haasteita, sillä uudesta materiaalista rakentaminen on edelleen niin yleistä ilmaston lämpenemisestä ja luonnonvarojen hupenemisesta huolimatta. Diplomityön suunnitteluprosessin kautta pyritään ymmärtämään, miten rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäyttö vaikuttaa suunnitteluprosessiin, ja millaisia haasteita uudelleenkäyttöön liittyy.
Suunnitteluprosessi oli monivaiheinen. Prosessin ensimmäisessä vaiheessa laadittiin L2-tasoiset suunnitelmat kiertotalousosaamiskeskukselle Kouvolan Hyötyvirta -alueelle. Toimeksianto saatiin Kouvola Innovationilta. Työn teoriaosa käsittelee ensimmäisen vaiheen suunnitelmissa esiintyviä rakennusmateriaaleja ja -osia, sekä niiden uudelleenkäyttömahdollisuuksia. Työssä keskitytään erityisesti teräshallirungon uudelleenkäyttöön. Teoriatiedon lisäksi diplomityössä etsittiin Kouvolan alueelta rakennuksia, joiden rakenteita voitaisiin kuvitteellisesti hyödyntää kiertotalousosaamiskeskuksessa. Suunnitelman jatkokehitysvaiheessa ensimmäisen vaiheen suunnitelmia muokattiin vastaamaan työssä esiintyvien rakennusosien uudelleenkäyttöperiaatteita.
Prosessin aikana tunnistettiin useita yleisiä rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöön liittyviä haasteita. Näitä ovat mm. kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamien sekä uudelleenkäytöstä aiheutuvan lisätyön aiheuttamat korkeat kustannukset. Rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö vaatii suunnittelijoilta erityisosaamista ja ennen kaikkea halua muuttaa suunnitteluprosessia. Myös yhteistyö eri suunnittelualojen välillä on erityisen tärkeää.
Suunnitteluprosessi poikkesi tavanomaisesta suunnitteluprosessista monin tavoin. Opittiin, että rakennusosien uudelleenkäyttöön pohjautuvan suunnittelun työjärjestys olisi kannattanut olla toisenlainen. Jos rakennuksessa halutaan hyödyntää käytettyjä rakennusmateriaaleja ja -osia, kannattaa suunnittelu aloittaa purettavien rakennuksien kartoituksella. Huomattiin myös, että uudelleenhyödynnettävien rakennusten tunnistaminen prosessin alkuvaiheessa olisi tuonut suunnitelmiin konkretiaa.
Rakennusmateriaalien uudelleenkäytössä liikutaan arkkitehdille tyypillisen osaamiskentän ulkopuolella. Siksi muiden suunnittelualojen apu kaikissa prosessin vaiheissa olisi ollut eduksi. Diplomityössä tunnistettiin ja nimettiin jatkosuunnittelutarpeita, jotka kuuluvat muille suunnittelualoille. Jatkosuunnittelutarpeet koskevat mm. kantavuuslaskelmia sekä rakenteiden lämpö-, palo- ja ääniteknisiä ominaisuuksia.
Suunnitteluprosessi oli monivaiheinen. Prosessin ensimmäisessä vaiheessa laadittiin L2-tasoiset suunnitelmat kiertotalousosaamiskeskukselle Kouvolan Hyötyvirta -alueelle. Toimeksianto saatiin Kouvola Innovationilta. Työn teoriaosa käsittelee ensimmäisen vaiheen suunnitelmissa esiintyviä rakennusmateriaaleja ja -osia, sekä niiden uudelleenkäyttömahdollisuuksia. Työssä keskitytään erityisesti teräshallirungon uudelleenkäyttöön. Teoriatiedon lisäksi diplomityössä etsittiin Kouvolan alueelta rakennuksia, joiden rakenteita voitaisiin kuvitteellisesti hyödyntää kiertotalousosaamiskeskuksessa. Suunnitelman jatkokehitysvaiheessa ensimmäisen vaiheen suunnitelmia muokattiin vastaamaan työssä esiintyvien rakennusosien uudelleenkäyttöperiaatteita.
Prosessin aikana tunnistettiin useita yleisiä rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöön liittyviä haasteita. Näitä ovat mm. kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamien sekä uudelleenkäytöstä aiheutuvan lisätyön aiheuttamat korkeat kustannukset. Rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö vaatii suunnittelijoilta erityisosaamista ja ennen kaikkea halua muuttaa suunnitteluprosessia. Myös yhteistyö eri suunnittelualojen välillä on erityisen tärkeää.
Suunnitteluprosessi poikkesi tavanomaisesta suunnitteluprosessista monin tavoin. Opittiin, että rakennusosien uudelleenkäyttöön pohjautuvan suunnittelun työjärjestys olisi kannattanut olla toisenlainen. Jos rakennuksessa halutaan hyödyntää käytettyjä rakennusmateriaaleja ja -osia, kannattaa suunnittelu aloittaa purettavien rakennuksien kartoituksella. Huomattiin myös, että uudelleenhyödynnettävien rakennusten tunnistaminen prosessin alkuvaiheessa olisi tuonut suunnitelmiin konkretiaa.
Rakennusmateriaalien uudelleenkäytössä liikutaan arkkitehdille tyypillisen osaamiskentän ulkopuolella. Siksi muiden suunnittelualojen apu kaikissa prosessin vaiheissa olisi ollut eduksi. Diplomityössä tunnistettiin ja nimettiin jatkosuunnittelutarpeita, jotka kuuluvat muille suunnittelualoille. Jatkosuunnittelutarpeet koskevat mm. kantavuuslaskelmia sekä rakenteiden lämpö-, palo- ja ääniteknisiä ominaisuuksia.