Rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäyttö: Tapaustutkimus Helsingin Käpylässä
Halonen, Paula (2022)
Halonen, Paula
2022
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-09-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208196553
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208196553
Tiivistelmä
Rakentamisella on merkittäviä suoria ja epäsuoria negatiivisia ympäristövaikutuksia. Rakennettu ympäristö, rakentaminen ja siihen liittyvät toiminnot aiheuttavat suuren osan maapallon kasvihuonekaasupäästöistä, kuluttavat runsaasti luonnonvaroja ja tuottavat valtavia määriä jätettä. Yhtenä keinona vähentää näitä vaikutuksia on hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti jo olemassa olevaa rakennuskantaa ja siihen sitoutuneita resursseja ja säilyttää niiden arvo mahdollisimman pitkään.
Tässä diplomityössä nykyiseen rakennuskantaan varastoituneiden rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäyttöä tutkitaan teorian, todellisen purettavan rakennuksen ja tämän osia hyödyntävän rakennussuunnitelman kautta. Työn pääasiallinen tutkimuskysymys on se, että miten ja millä edellytyksin olemassa olevaan rakennuskantaan sitoutuneita purettavia rakennusosia ja -materiaaleja voidaan hyödyntää arkkitehtisuunnittelussa ja rakentamisessa ja mitkä ovat sen vaikutukset suunnitteluun. Työ jakautuu rakenteellisesti kolmeen osaan, joita ovat teoria, kartoitus ja suunnitelma. Kaikilla osilla on omat tutkimuskysymyksensä, joiden tavoitteena on tukea pääasiallista tutkimuskysymystä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäytön mahdollistumiseksi laajemmassa mittakaavassa tarvitaan rakenteellisia muutoksia rakennusalan toimintamalleissa, sekä taloudellisia investointeja, innovatiivisuutta ja uutta osaamista. Avainasemassa muutoksessa ovat päättäjät ja viranomaiset, jotka voivat tehdä uudelleenkäytöstä houkuttelevaa taloudellisin kannustimin sekä tekemällä kestämättömistä toimista kannattamattomia ja vaikeita.
Jotta purettavia rakennusosia voidaan hyödyntää, tulee ne tunnistaa ja niistä tulee olla saatavilla tarpeeksi tietoa. Purkukartoituksia, joissa rakennuksen hyödynnettävissä olevat osat tunnistetaan, tulisi teettää eri tarkkuustasoilla riippuen rakennuksen lähtökohdista. Alustavien tutkimusten avulla voidaan selvittää rakennuksen eri osien kokonaisvaltainen hyödyntämispotentiaali ja tarvittaessa teettä tarkemmat kartoitukset potentiaalisiksi arvioituihin osiin, jolloin niitä voidaan hyödyntää suunnittelussa.
Rakennusosien- ja materiaalien uudelleenkäyttö rakentamisessa vaikuttaa myös rakennuksen arkkitehtuuriin, etenkin jos kohteessa käytetään uudelleen rakenteellisia osia. Uudelleenkäytön vaikutukset suunnitteluun taas riippuvat niin uuden rakennuksen konseptin, tontin ja tilaohjelman asettamista vaatimuksista, kuin tarjolla olevan purkumateriaalin tarjoamista mahdollisuuksista. Building construction has significant direct and indirect negative impacts on our environment. The built environment, construction and activities related to it are responsible for a large share of global greenhouse gas emissions, consume large amounts of natural resources and create large amounts of waste. One way of reducing emissions, waste and resource consumption is to use the already existing building stock and its resources as efficiently as possible and by that preserve their value as long as possible.
In this master’s thesis, reuse of building components and materials stored in the existing building stock is studied through theory, a real building that will be demolished and a building design that makes use of the building’s reclaimed components and materials. The main research question is how and under what conditions demolished building components and materials tied to the existing building stock can be reused in architectural design and construction and how will reuse affect the design process and the design itself. The thesis is divided into three parts: theory, disassembly survey of the existing building and the design of a new building. Each part has their own research questions, which aim to support the main research question.
The results suggest that to enable the reuse of building components and material on a larger scale, structural changes in the way the construction industry operates are needed, as well as financial investments, innovations, and new skills. Key to this change are the policy makers and public authorities who can make reuse more appealing through financial incentives and by making unsustainable activities unprofitable and difficult.
In order to use reclaimed building components and materials, they must be identified and sufficient information regarding them must be available. Disassembly surveys to identify the recoverable building parts and materials should be carried out at different levels depending on the starting points of the building. Preliminary surveys can be used to determine the overall recovery potential of different parts of the building and, if necessary, more detailed surveys should be done on those parts that are considered to have the most potential, so that they can be used in building design.
The re-use of building components and materials in construction also has an impact on the architecture of the building, especially if structural components are reused. Implications on the design depend on the requirements of the new buildings concept, the site and the spatial plan, as well as on the possibilities offered by the reclaimed building parts and materials available.
Tässä diplomityössä nykyiseen rakennuskantaan varastoituneiden rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäyttöä tutkitaan teorian, todellisen purettavan rakennuksen ja tämän osia hyödyntävän rakennussuunnitelman kautta. Työn pääasiallinen tutkimuskysymys on se, että miten ja millä edellytyksin olemassa olevaan rakennuskantaan sitoutuneita purettavia rakennusosia ja -materiaaleja voidaan hyödyntää arkkitehtisuunnittelussa ja rakentamisessa ja mitkä ovat sen vaikutukset suunnitteluun. Työ jakautuu rakenteellisesti kolmeen osaan, joita ovat teoria, kartoitus ja suunnitelma. Kaikilla osilla on omat tutkimuskysymyksensä, joiden tavoitteena on tukea pääasiallista tutkimuskysymystä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäytön mahdollistumiseksi laajemmassa mittakaavassa tarvitaan rakenteellisia muutoksia rakennusalan toimintamalleissa, sekä taloudellisia investointeja, innovatiivisuutta ja uutta osaamista. Avainasemassa muutoksessa ovat päättäjät ja viranomaiset, jotka voivat tehdä uudelleenkäytöstä houkuttelevaa taloudellisin kannustimin sekä tekemällä kestämättömistä toimista kannattamattomia ja vaikeita.
Jotta purettavia rakennusosia voidaan hyödyntää, tulee ne tunnistaa ja niistä tulee olla saatavilla tarpeeksi tietoa. Purkukartoituksia, joissa rakennuksen hyödynnettävissä olevat osat tunnistetaan, tulisi teettää eri tarkkuustasoilla riippuen rakennuksen lähtökohdista. Alustavien tutkimusten avulla voidaan selvittää rakennuksen eri osien kokonaisvaltainen hyödyntämispotentiaali ja tarvittaessa teettä tarkemmat kartoitukset potentiaalisiksi arvioituihin osiin, jolloin niitä voidaan hyödyntää suunnittelussa.
Rakennusosien- ja materiaalien uudelleenkäyttö rakentamisessa vaikuttaa myös rakennuksen arkkitehtuuriin, etenkin jos kohteessa käytetään uudelleen rakenteellisia osia. Uudelleenkäytön vaikutukset suunnitteluun taas riippuvat niin uuden rakennuksen konseptin, tontin ja tilaohjelman asettamista vaatimuksista, kuin tarjolla olevan purkumateriaalin tarjoamista mahdollisuuksista.
In this master’s thesis, reuse of building components and materials stored in the existing building stock is studied through theory, a real building that will be demolished and a building design that makes use of the building’s reclaimed components and materials. The main research question is how and under what conditions demolished building components and materials tied to the existing building stock can be reused in architectural design and construction and how will reuse affect the design process and the design itself. The thesis is divided into three parts: theory, disassembly survey of the existing building and the design of a new building. Each part has their own research questions, which aim to support the main research question.
The results suggest that to enable the reuse of building components and material on a larger scale, structural changes in the way the construction industry operates are needed, as well as financial investments, innovations, and new skills. Key to this change are the policy makers and public authorities who can make reuse more appealing through financial incentives and by making unsustainable activities unprofitable and difficult.
In order to use reclaimed building components and materials, they must be identified and sufficient information regarding them must be available. Disassembly surveys to identify the recoverable building parts and materials should be carried out at different levels depending on the starting points of the building. Preliminary surveys can be used to determine the overall recovery potential of different parts of the building and, if necessary, more detailed surveys should be done on those parts that are considered to have the most potential, so that they can be used in building design.
The re-use of building components and materials in construction also has an impact on the architecture of the building, especially if structural components are reused. Implications on the design depend on the requirements of the new buildings concept, the site and the spatial plan, as well as on the possibilities offered by the reclaimed building parts and materials available.