Tuloksellisuustiedon käyttö terveysturvallisuuskriisin kontekstissa: Tarkastelussa valtioneuvoston tiedotustilaisuudet

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten ministereiden tuloksellisuustiedon käyttöä koronaviruspandemian aiheuttaman terveysturvallisuuskriisin kontekstissa. Vuonna 2020 Suomeen rantautunut koronaviruspandemia vaati päättäjiltä hyvin poikkeuksellisiakin toimenpiteitä ihmisten terveysturvallisuuden ja terveydenhuollon kantokyvyn suojaamiseksi. Tiedon käytöllä on kriisijohtamisessa erityinen merkitys ja tässä tutkielmassa tiedon käyttöä tarkastellaankin tuloksellisuustiedon näkökulmasta. Tutkielman päätutkimuskysymys kuuluu: Miten ministereiden tuloksellisuustiedon käyttö vaihtelee perusteltaessa koronaviruspandemian hallintaan liittyviä toimenpiteitä? Päätutkimuskysymystä lähestytään tutkielmassa erityisesti eri tuloksellisuustiedon tyyppien sekä tiedon käytön tarkoitusperien kautta. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan tuloksellisuuskäsitteistöä sekä tuloksellisuustiedon käytön teoriaa ja aiempaa tutkimusta poliitikoiden, kontekstitekijöiden vaikutusten ja tiedon käyttötarkoitusten näkökulmista.

Tämän empiirisen tapaustutkimuksen aineistona toimii 55 eri valtioneuvoston tiedotustilaisuutta, joissa ministerit esittelivät ja perustelivat koronaviruspandemian hallintaan tähtääviä toimenpiteitään. Tutkielman tutkimusote on laadullinen ja aineiston analyysi toteutettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysina hyödyntäen aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa käytettyä tuloksellisuustiedon tyyppien luokittelua sekä poliitikoiden tiedon käytöstä tunnistettuja tuloksellisuustiedon käytön tarkoitusperiä. Analyysissa hyödynnetyt tuloksellisuustiedon tyypit olivat panos-, prosessi-, tuotos-, vaikutus-, tehokkuus-, tuottavuus-, kustannusvaikuttavuus- ja työkuormatieto sekä yhteiskunnallista ongelmaa koskeva tieto, joka tässä kontekstissa tarkoitti tietoa COVID-19 viruksesta. Analyysissa hyödynnetyt käyttötarkoitusluokat olivat puolestaan legitimointi, delegitimointi, ymmärtäminen ja kehittäminen sekä uudelleen suuntaaminen.

Tutkielman tuloksena havaitaan ministereiden osalta lähes kaikkien eri tuloksellisuustiedon tyyppien käyttöä koronapandemian hallitsemiseksi tehtyjä toimenpiteitä esittelevissä tiedotustilaisuuksissa. Poikkeuksen tekee kustannusvaikuttavuustieto, jonka käytöstä ei tehty havaintoja. Tietoa panoksista, prosessista, tuotoksista ja vaikutuksista havaittiin kaikista tai lähes kaikista tiedotustilaisuuksista. Tällä mittarilla harvinaisimpia tiedon tyyppejä olivat puolestaan tuottavuus- ja taloudellisuustieto. Tiedon käyttötarkoituksiksi tunnistettiin legitimoinnin yläluokan alle relevanssin, luotettavuuden ja vastuunkannon sekä juhlistamisen alaryhmät. Delegitimoinnin käyttötarkoituksen alle muodostuivat puolestaan väärinymmärryksen korjaamisen ja kritiikin osoittamisen alaryhmät. Ymmärtämisen ja kehittämisen pääluokan alaryhmiksi muodostuivat selkeyttämisen, kehittämisen ja vetoamisen käyttötarkoitukset. Lisäksi tiedon käytön tarkoitusperänä tunnistettiin myös uudelleen suuntaamisen käyttötarkoitus. Koronapandemian hallintaan liittyviä toimenpiteitä esitellessään ja perustellessaan ministereiden osalta monipuolisinta tuloksellisuustiedon tyyppien käyttöä ilmeni legitimoinnin sekä ymmärtämisen ja kehittämisen pääluokkien alla olevissa käyttötarkoitusryhmissä. Suppeinta tiedonkäyttöä yhdistettiin puolestaan uudelleen suuntaamisen ja delegitimoinnin pääluokkien alaryhmien käyttötarkoituksiin.

Tutkielman tulokset havainnoivat ministereiden tuloksellisuustiedon käyttöä terveysturvallisuuskriisin kontekstissa. Aiempaan tutkimuskirjallisuuteen nähden tutkielman konteksti ja sen pohjalta saadut tulokset osoittavat niin aiempia poliitikoiden tuloksellisuustiedon käyttöön liittyviä havaintoja vahvistavia kuin niitä entisestään monipuolistavia tuloksia. Tutkielma tarjoaa myös jatkotutkimusaiheita tuloksellisuustiedon käytön tutkimuskentälle.