Myöhään puhumaan alkavien lasten lähiympäristölle suunnatut ohjaukselliset puheterapiainterventiot: Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Varhaisen vanhempien ohjauksen tiedetään olevan tärkeää lasten kielellisen kehityksen tukemisessa silloin, kun lapsen puheen ja kielen kehitys viivästyy. Puheen ja kielen kehityksen viive määritellään useimmiten kahden vuoden iässä, mikäli lapsen tuottava sanavarasto on niukka tai hän ei vielä tuota kahden sanan ilmauksia. Näistä lapsista, joilla puheen ja kielen kehityksen viivästymisen taustalla ei ole tunnistettavaa etiologiaa, käytetään nimitystä myöhään puhumaan alkavat lapset. Varhain aloitetut tukitoimet lapsen lähiympäristössä ovat tutkimusten mukaan keskeisin ennustetta parantava tekijä sekä myöhään puhumaan alkavien lasten kohderyhmässä että kehityksellisessä kielihäiriössä. Varhaiskuntoutukseen katsotaan kuuluvan tukitoimet, jotka aloitetaan ennen varsinaisen diagnoosin tunnistamista. Varhaiskuntoutuksen vaikuttavuudesta on vahvaa tutkimusnäyttöä lasten kielellisen kehityksen tukemisessa. Sen vuoksi puheterapeuttisessa kuntoutuksessa tulisikin panostaa varhaisten tukimuotojen kehittämiseen. Uusia tukimuotoja suunniteltaessa tarvitaan tietoa siitä, miten myöhään puhumaan alkavien lasten vanhemmille ja muulle lähiympäristölle suunnattua ohjausta on aiemmin toteutettu. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin, millaisia ohjauksellisia puheterapiainterventioita alle kolmevuotiaiden myöhään puhumaan alkavien lasten lähiympäristölle aiemmissa tutkimuksissa on kuvattu. Lisäksi tässä tutkielmassa tarkasteltiin sitä, kuinka vaikuttavina nämä interventiot kussakin mukaan valitussa tutkimuksessa näyttäytyivät. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä mahdollisti monenlaisten tutkimusten tarkastelun, minkä vuoksi tässä tutkielmassa saatiin monipuolinen kuva niiden ohjauksellisten interventioiden toteutustavoista, joita aiemmissa tutkimuksissa on kuvattu. Tutkielman tuloksissa löydettiin kolme laadullisesti erilaista interventiotyyppiä: matalan intensiteetin interventiot, ryhmäinterventiot ja yksilölliset interventiot. Kaikki interventiotyypit tuottivat positiivisia tuloksia niiden mittareiden perusteella, joita kunkin intervention vaikuttavuuden arvioinnissa hyödynnettiin. Tulosten perusteella voidaankin todeta, että varhaiseksi tukitoimeksi tarkoitettua vanhempien ohjausta on mahdollista toteuttaa onnistuneesti useilla tavoilla. Jatkossa tarvitaan tietoa siitä, millaiset toimintamallit ovat erityisen hyviä ja vaikuttavia vanhempien ja muun lähiympäristön ohjaamisessa, ja miten niitä suomalaisessa terveydenhuollon palvelujärjestelmässä voidaan toteuttaa. Interventioiden vaikuttavuuden osoittamiseksi tarvitaan myös yhtenäisempiä mittareita ohjauksellisten interventioiden tutkimiseen.