Äitien vanhemmuuden uupumus COVID-19-poikkeustilan aikana: Varhaiset ennustavat tekijät ja poikkeustilan muokkaavat vaikutukset
Seppälä, Alina (2022)
Seppälä, Alina
2022
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-10-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208056255
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208056255
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia suomalaisten äitien vanhemmuuden uupumusta COVID-19-pandemiasta aiheutuneen poikkeustilan aikana 18.3.-14.5.2020. Tutkielmassa tarkastellaan äitien vanhemmuuden uupumuksen varhaisia ennustavia tekijöitä sekä näitä yhteyksiä muokkaavia tekijöitä. Vanhemmuuden uupumus on vanhemmuuden kontekstissa ilmenevä pitkittyneen stressin aiheuttama oireyhtymä. Se koskettaa vanhemman lisäksi koko perhettä, sillä sen on todettu vaikuttavan haitallisesti myös toiseen vanhempaan, lapsiin sekä vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin BR2-mallia, jonka mukaan vanhemmuuden uupumuksen synnylle keskeisiä ovat vanhempien vanhemmuudessaan kokemat vaatimukset ja voimavarat. Mallin mukaan vanhemmuuden uupumus syntyy, kun vanhempi kokee vanhemmuudessaan jatkuvasti enemmän vanhemmuuden vaatimuksia kuin voimavaroja. Tässä tutkimuksessa äidin vanhemmuuden vaatimuksina ja vanhemmuuden uupumuksen varhaisina riskitekijöinä tutkittiin äidin masennusoireilua sekä lapsen negatiivista emotionaalisuutta lapsen ollessa 2-vuotias. Äitien vanhemmuuden uupumusta puolestaan tarkasteltiin poikkeustilan aikana, kun lapsi oli 6/7-vuotias. Poikkeustilan voidaan ajatella samanaikaisesti äkillisesti lisänneen vanhemmuuden vaatimuksia ja vähentäneen vanhemmuuden voimavaroja, kun yhteiskunnan sulkeutuessa esikoulut ja koulut sulkeutuivat, sosiaalisia kontakteja vältettiin ja työntekijöitä kehotettiin mahdollisuuksien mukaan siirtymään etätyöhön.
Äidin varhaisen masennusoireilun ja lapsen varhaisen negatiivisen emotionaalisuuden sekä äidin myöhemmän vanhemmuuden uupumuksen välisiä yhteyksiä muokkaavina tekijöinä tarkasteltiin äitien poikkeustilan aikaista työtilannetta ja lapsen hoitotilannetta. Kiinnostuksen kohteena oli se, olivatko etätyötä tai kodin ulkopuolella työtä tehneet äidit erityisen alttiita vanhemmuuden uupumukselle sekä se, altistiko lapsen hoito kotona tai kodin ulkopuolella äidit vanhemmuuden uupumukselle. Koska äidin masennusoireilu ja lapsen negatiivinen emotionaalisuus on aiemmin yhdistetty vanhempien matalampaan hyvinvointiin, oletettiin, että nämä muuttujat selittävät äitien myöhempää uupumusta vanhemmuuteen. Työtilanteen ja lapsen hoitotilanteen osalta ei asetettu hypoteeseja aiemman puuttuvan kirjallisuuden vuoksi.
Tutkimusaineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Lasten D-vitamiinitutkimusta (VIDI). Tämän tutkimuksen tutkimusjoukko käsitti yhteensä 257 äitiä. Aineiston analyysi suoritettiin lineaarisella regressioanalyysilla.
Tutkimuksen oletusten mukaisesti äidin masennusoireilu lapsen ollessa 2-vuotias oli yhteydessä äidin myöhempään vanhemmuuden uupumukseen poikkeustilan aikana, kun lapsi oli 6/7-vuotias. Sen sijaan 2-vuotiaan lapsen negatiivinen emotionaalisuus ei ollut yhteydessä äidin myöhempään vanhemmuuden uupumukseen paitsi niillä äideillä, jotka olivat kokeneet masennusoireilua lapsen ollessa 2-vuotias. Äidin poikkeustilan aikaisella työtilanteella tai lapsen hoitotilanteella ei havaittu olevan muokkaavia vaikutuksia äidin varhaisen masennusoireilun sekä lapsen varhaisen negatiivisen emotionaalisuuden ja myöhemmän vanhemmuuden uupumuksen välisiin yhteyksiin.
Tämä tutkimus tuotti uutta tietoa suomalaisten äitien poikkeustilan aikaista vanhemmuuden uupumusta ennakoivista tekijöistä. Lapsen negatiivisen emotionaalisuuden ja äidin masennusoireilun yhdysvaikutusta tai lapsen negatiivisen emotionaalisuuden erillistä vaikutusta ei ole ennen tutkittu vanhemmuuden vaatimustekijöinä, joten tutkimus tarjosi lisätietoa niiden roolista vanhemmuuden uupumuksen synnyssä. Tuloksia voidaan hyödyntää, kun halutaan tunnistaa uupumiselle erityisen alttiita vanhempia. Jatkossa tärkeää olisi tutkia äitien lisäksi myös isiä sekä työelämän ulkopuolella olevia äitejä. Myös vanhemmuuden voimavarojen tutkiminen vastaisuudessa antaisi lisätietoa vanhemmuuden uupumukselta suojaavista tekijöistä.
Äidin varhaisen masennusoireilun ja lapsen varhaisen negatiivisen emotionaalisuuden sekä äidin myöhemmän vanhemmuuden uupumuksen välisiä yhteyksiä muokkaavina tekijöinä tarkasteltiin äitien poikkeustilan aikaista työtilannetta ja lapsen hoitotilannetta. Kiinnostuksen kohteena oli se, olivatko etätyötä tai kodin ulkopuolella työtä tehneet äidit erityisen alttiita vanhemmuuden uupumukselle sekä se, altistiko lapsen hoito kotona tai kodin ulkopuolella äidit vanhemmuuden uupumukselle. Koska äidin masennusoireilu ja lapsen negatiivinen emotionaalisuus on aiemmin yhdistetty vanhempien matalampaan hyvinvointiin, oletettiin, että nämä muuttujat selittävät äitien myöhempää uupumusta vanhemmuuteen. Työtilanteen ja lapsen hoitotilanteen osalta ei asetettu hypoteeseja aiemman puuttuvan kirjallisuuden vuoksi.
Tutkimusaineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Lasten D-vitamiinitutkimusta (VIDI). Tämän tutkimuksen tutkimusjoukko käsitti yhteensä 257 äitiä. Aineiston analyysi suoritettiin lineaarisella regressioanalyysilla.
Tutkimuksen oletusten mukaisesti äidin masennusoireilu lapsen ollessa 2-vuotias oli yhteydessä äidin myöhempään vanhemmuuden uupumukseen poikkeustilan aikana, kun lapsi oli 6/7-vuotias. Sen sijaan 2-vuotiaan lapsen negatiivinen emotionaalisuus ei ollut yhteydessä äidin myöhempään vanhemmuuden uupumukseen paitsi niillä äideillä, jotka olivat kokeneet masennusoireilua lapsen ollessa 2-vuotias. Äidin poikkeustilan aikaisella työtilanteella tai lapsen hoitotilanteella ei havaittu olevan muokkaavia vaikutuksia äidin varhaisen masennusoireilun sekä lapsen varhaisen negatiivisen emotionaalisuuden ja myöhemmän vanhemmuuden uupumuksen välisiin yhteyksiin.
Tämä tutkimus tuotti uutta tietoa suomalaisten äitien poikkeustilan aikaista vanhemmuuden uupumusta ennakoivista tekijöistä. Lapsen negatiivisen emotionaalisuuden ja äidin masennusoireilun yhdysvaikutusta tai lapsen negatiivisen emotionaalisuuden erillistä vaikutusta ei ole ennen tutkittu vanhemmuuden vaatimustekijöinä, joten tutkimus tarjosi lisätietoa niiden roolista vanhemmuuden uupumuksen synnyssä. Tuloksia voidaan hyödyntää, kun halutaan tunnistaa uupumiselle erityisen alttiita vanhempia. Jatkossa tärkeää olisi tutkia äitien lisäksi myös isiä sekä työelämän ulkopuolella olevia äitejä. Myös vanhemmuuden voimavarojen tutkiminen vastaisuudessa antaisi lisätietoa vanhemmuuden uupumukselta suojaavista tekijöistä.