Nielemisliikkeiden tunnistaminen tekstiilipohjaisen mittauslaitteen avulla sarjallisen vedennielemisen aikana
Törmä, Saara (2022)
Törmä, Saara
2022
Logopedian maisteriohjelma - Master's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-08-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208056254
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202208056254
Tiivistelmä
Nielemisen aikana tapahtuvien kurkunpään, kieliluun ja kaulan alueen liikkeiden tunnistamiseen perustuvia kaulalle asetettavia mittauslaitteita on yritetty kehittää 2000-luvulla. Kurkunpää ja kieliluu nousevat ylöspäin ja kallistuvat eteenpäin nielemisen faryngeaalisen vaiheen aikana, ja tätä liikettä on havainnoitu erilaisten teknisten ratkaisujen avulla. Tekstiilipohjaisen mittauslaitteen käyttöä nielemisliikkeiden tunnistamisessa ei ole tiettävästi ennen tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka tarkasti tekstiilipohjaisen kiihtyvyysanturien ja kulmanopeusgyroskooppien käyttöön perustuvan mittauslaitteen datasta voidaan tunnistaa nielaisuja sarjallisen vedennielemisen aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin syitä, miksi tapahtuneita nielaisuja ei voitu tunnistaa mittauslaitteen datasta.
Tutkimukseen osallistui terveitä aikuisia, joilla ei ollut subjektiivisesti koettua tai diagnosoitua nielemisvaikeutta (n = 17). Kaulurimallinen tekstiilipohjainen mittauslaite, jossa oli kuusi nielemisliikkeiden mittaamisen tarkoitettua sensoria sekä yksi kontrollisensori, asetettiin tutkittavien kaulalle tutkimustilanteen ajaksi. Tutkittaville tarjottiin 100 millilitraa vettä kertakäyttömukista, ja heitä ohjeistettiin juomaan koko muki tyhjäksi nielaisten niin monta kertaa kuin on tarpeellista. Tutkimustilanteen aikana tutkija tunnisti nielaisut servikaalisen auskultaation avulla, ja tutkimustilanteesta kuvatun videon avulla varmistettiin servikaalisen auskultaation avulla todetut tapahtuneet nielaisut. Mittauslaitteen sensoreiden data muutettiin kuvaajamuotoon, ja nielaisut tunnistettiin erikseen jokaisen sensorin datasta. Nielaisut, joita ei voitu tunnistaa, luokiteltiin tunnistamisen epäonnistumisen syyn perusteella.
Servikaalisen auskultaation ja videotallenteen perusteella tutkimushenkilöt nielaisivat yhteensä 93 kertaa juodessaan sarjallisesti 100 millilitraa vettä. Mittauslaitteen datasta tunnistettiin 98 prosenttia näistä nielaisuista, kun tarkasteltiin kaikkia mittauslaitteen sensoreita yhdessä. Yksittäisten sensoreiden tasolla tarkasteltuna kurkunpään tason sensorin datasta tunnistettiin eniten nielaisuja (89 %). Yleisin syy sille, ettei nielaisua voitu tunnistaa sensorin datasta, oli se, ettei kuvaajassa ollut näkyvää liikettä nielaisun aikana (52 %). Nielaisujen tunnistaminen epäonnistui kuvaajasta puuttuvan näkyvän liikkeen takia erityisesti kurkunpään tason alapuolella olevien sensoreiden datasta. Lisäksi nielaisujen tunnistamisen epäonnistumiseen vaikutti sarjalliselle nielemiselle tyypillinen pään kallistamisen taaksepäin nielemisen aikana (32 %).
Tulosten perusteella kaulan alueen liikkeitä mittaavan tekstiilipohjaisen mittauslaitteen datasta voidaan tunnistaa tapahtuneita nielaisuja. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa tekstiilipohjaisen mittauslaitteen käytöstä nielemisliikkeiden tunnistamisessa. Tutkimuksen tuloksia siitä, miksi nielaisuja ei voitu tunnistaa mittauslaitteen datasta, voidaan hyödyntää nielemisliikkeiden tunnistamiseen ja mittaamiseen perustuvien mittauslaitteiden kehittämisessä.
Tutkimukseen osallistui terveitä aikuisia, joilla ei ollut subjektiivisesti koettua tai diagnosoitua nielemisvaikeutta (n = 17). Kaulurimallinen tekstiilipohjainen mittauslaite, jossa oli kuusi nielemisliikkeiden mittaamisen tarkoitettua sensoria sekä yksi kontrollisensori, asetettiin tutkittavien kaulalle tutkimustilanteen ajaksi. Tutkittaville tarjottiin 100 millilitraa vettä kertakäyttömukista, ja heitä ohjeistettiin juomaan koko muki tyhjäksi nielaisten niin monta kertaa kuin on tarpeellista. Tutkimustilanteen aikana tutkija tunnisti nielaisut servikaalisen auskultaation avulla, ja tutkimustilanteesta kuvatun videon avulla varmistettiin servikaalisen auskultaation avulla todetut tapahtuneet nielaisut. Mittauslaitteen sensoreiden data muutettiin kuvaajamuotoon, ja nielaisut tunnistettiin erikseen jokaisen sensorin datasta. Nielaisut, joita ei voitu tunnistaa, luokiteltiin tunnistamisen epäonnistumisen syyn perusteella.
Servikaalisen auskultaation ja videotallenteen perusteella tutkimushenkilöt nielaisivat yhteensä 93 kertaa juodessaan sarjallisesti 100 millilitraa vettä. Mittauslaitteen datasta tunnistettiin 98 prosenttia näistä nielaisuista, kun tarkasteltiin kaikkia mittauslaitteen sensoreita yhdessä. Yksittäisten sensoreiden tasolla tarkasteltuna kurkunpään tason sensorin datasta tunnistettiin eniten nielaisuja (89 %). Yleisin syy sille, ettei nielaisua voitu tunnistaa sensorin datasta, oli se, ettei kuvaajassa ollut näkyvää liikettä nielaisun aikana (52 %). Nielaisujen tunnistaminen epäonnistui kuvaajasta puuttuvan näkyvän liikkeen takia erityisesti kurkunpään tason alapuolella olevien sensoreiden datasta. Lisäksi nielaisujen tunnistamisen epäonnistumiseen vaikutti sarjalliselle nielemiselle tyypillinen pään kallistamisen taaksepäin nielemisen aikana (32 %).
Tulosten perusteella kaulan alueen liikkeitä mittaavan tekstiilipohjaisen mittauslaitteen datasta voidaan tunnistaa tapahtuneita nielaisuja. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa tekstiilipohjaisen mittauslaitteen käytöstä nielemisliikkeiden tunnistamisessa. Tutkimuksen tuloksia siitä, miksi nielaisuja ei voitu tunnistaa mittauslaitteen datasta, voidaan hyödyntää nielemisliikkeiden tunnistamiseen ja mittaamiseen perustuvien mittauslaitteiden kehittämisessä.